Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Runeberg-voittaja Peter Sandström kuvaa harvinaisen syvällisesti ja kauniisti vanhemmuutta

Peter Sandström

Äiti marraskuu

Suom. Outi Menna. S&S 2018. 215 s.

Suomenruotsalainen Peter Sandström voitti viime vuonna Runeberg-palkinnon romaanillaan Laudatur, ja hänen uusi novellikokoelmansa Äiti marraskuu julkaistaan tuoreeltaan Outi Mennan taitavana suomennoksena. Alkuteos Mamma November ilmestyi sekin tänä vuonna.

Novellien kertojaminän, Turussa työskentelevän kirjailijamiehen juuret ovat Pohjanmaalla. Tapahtumat vuorottelevatkin Turun ja Uudenkaarlepyyn välillä. Tässä ilmenee kaksi suomenruotsalaisuuden perusmuotoa, kultursvenskar ja bygdesvenskar. Murteiden kääntäminen on hankalaa, mutta tällä kertaa on ollut luontevaa siirtää österbottenilainen kielenparsi pohjalaiseksi.

Kertojan puoliso on yliopistotutkija, isä puutarhuri, muisteluhetkellä jo kuollut. Äiti on sitäkin virkeämpi, hänet jopa saadaan käymään Turussa, jossa hänen toiveensa ovat alleviivatun kohtuullisia.

Sukupolvesta toiseen

Isä on sotansa sotinut kiltti mies, jonka elämän huippuhetkiä ovat sadon tarkkailu ja seuramatkat etelään.

Aurinkorasvaa kuluu paljon, mutta ei ehkä tarpeeksi: syöpä korjaa pois mukavan miehen, joka ”oli kasvanut maailmassa, jossa ihmiset tarvitsivat työkaluja selviytyäkseen. Hän oli varttunut pojasta mieheksi käytellen kuokkaa, viikatetta, hakkua, kivääriä, narukeriä, lapiota, veistä, saksia. Hän kuului sen aikakauden miehiin, jotka eivät kyenneet olemaan tyhjin käsin missään tilanteessa. Jos käsissä ei ollut mitään esinettä, ne tungettiin äkkiä taskuihin.”

Ajan kulumisen haikeus ja lasten etääntyminen omille teilleen korostuvat.

Turku ja Uusikaupunki kuvataan elävästi, mutta samalla liikutaan myös ajassa nopein siirtymin. Lukija kokee kuin katselevansa kaunista museoesinettä, joka on asetettu keskelle salia joka taholta tarkasteltavaksi. Siinä tutkitaan myös kirjoittaja ja häneen samastumalla lukija itse kuin peilistä.

Ajan kulumisen haikeus, ikääntyminen ja lasten auttamaton etääntyminen omille teilleen korostuvat. Kaiken kaikkiaan voi todeta harvoin lukevansa näin syvällistä, oivaltavaa ja kaunista vanhemmuuden kuvausta.

Toimisi romaaninakin

Kiintoisa on myös maailmaa matkannut mutta Uuteenkaarlepyyhyn palannut sisko, radiotoimittaja, sympaattisesti originelli henkilö. Kannattaa huomata, että Äiti marraskuu on novellikokoelma, mutta sen osat ovat niin tiiviissä yhteydessä, että se toimisi romaaninakin, kunhan romaani tulkitaan väljästi. Mieleen tulee vaikkapa Volter Kilven Pitäjän pienempiä.

Ehkäpä syvimmälle luotaava novelli on København H. Matkallaan isä ja aikuinen poika tapaavat Tanskassa. Isää kaihertaa muisto kerrasta, jolloin hän löi poikaa tämän ollessa pieni. Hän jopa tarjoaa pojalle nyt luettavaksi aiheesta kirjoittamaansa kipeää novellia, kuin anteeksipyynnöksi. Ja niin kuin käy, juuri tämä asia on jälkipolvelle paljon vähäisempi kuin isä arvelee.

Ehkä lapsia jäivät kaivelemaan jotkin aivan muut asiat, ne joiden haavoittavuutta vanhempi ei ole aavistanutkaan, eivät käskyt vaan kiellot, eivät teot vaan laiminlyönnit.

Hannu Niklander
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X