Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Teatteriarvio: Eliza näyttää patriarkaatille pitkää nenää – Kouvolan teatterin My Fair Ladyssä nainen ei jää vain herrain nukeksi

Professori Higgins (Veli-Matti Karén) yrittää opettaa Elizalle (Emma-Sofia Hautala), kuinka hienot naiset puhuvat. Kuva: Tavaton Media

Kouvolan teatteri

My Fair Lady

Ensi-illassa 7.9.

Siinä missä Lahden kaupunginteatteri valitsi syksyn musikaaliensi-illaksi Sound of Musicin, Kouvola kauhaisee klassikkolaarista My Fair Ladyn.

Loppuratkaisu tuo raikkaan tuulahduksen maskuliiniseen tarinaan.

Sitä kuvaillaan usein romanttiseksi komediaksi ja toisaalta luokkayhteiskunnan kuvaukseksi, mutta Kouvolan teatteri valottaa tarinaa hieman toisesta näkökulmasta.

Keskiössä ovat yhä köyhä nainen ja varakas, ankara mies, joka nostaa naisen kadulta säihkyviin saleihin – roimasti ylemmäs brittiläisen luokkayhteiskunnan ankaralla asteikolla.

Jukka Keinosen ohjaus on varsin perinteinen, mutta etsii myös uutta sanottavaa. Kysymys miehen valta-asemasta ei jää käsittelemättä näinä me too -kampanjan jälkeisinä aikoina.

1900-luvun alun Lontooseen sijoittuva musikaali käynnistyy, kun kadulla kukkia myyvä Eliza Doolittle ja professori ja kielentutkija Henry Higgins kohtaavat. Professorille katupojan lailla lontoota vääntävä kansannainen on kiehtova koe-eläin. Itseriittoinen ja jäätävän kylmä Higgins laittaa omat opettajan taitonsa testiin ja lyö vetoa, että saa muovattua kipakasta Elizasta salonkikelpoisen prinsessan puolessa vuodessa.

Tehtävä ei ole helppo, vaikka hetkittäin tuntuukin, että kovin työ on Elizan tuittupäisyyden ja marmatuksen sietämisessä kuin vaikkapa rääväsuisten puheiden ja ronskien tapojen murtamisessa.

Se, mihin valoon Higginsin ja Elizan suhde lopulta asetetaan, on kuitenkin kiinnostavinta. Keinosen ohjauksessa Eliza ei taivu herrain nukeksi, vaan löytää oman arvonsa ja itsevarmuutensa ja näyttää pitkää nenää patriarkaatille.

Loppuratkaisu tuo raikkaan tuulahduksen maskuliiniseen tarinaan. Higginsin ja Elizan kohtalo ei jää ilmaan roikkumaan, vaan tarinalle on annettu rohkeasti loppuratkaisu.

Musikaalin roolitus menee aika lailla nappiin. Emma-Sofia Hautalan Eliza-tulkinnalle lämpenee sitä enemmän, mitä pidemmälle ilta etenee. Kovin monitahoinenhan Elizan hahmo ei ole: kimakasti kailottava ja d:n ärräksi lausuva nainen on kovin äkkiä hieno leidi. Hautala saa kuitenkin hahmosta paljon irti.

Laulut Hautala tulkitsee ilmaisuvoimaisesti ja intohimoisesti, tosin hetkittäin kontrollin kustannuksella. Laulu oli puhdasta kautta linjan, mutta huippukohdat jäivät turhan ohuiksi.

Veli-Matti Karén tekee hyvän ja karismaattisen suorituksen tylynä Higginsinä. Hyvää vastapainoa hahmolle tuo nuori, naiivi ja sydämen täydeltä rakastunut Freddy. Lahtelaisesta Musiikkiteatteri Nytistä tuttu Petteri Hautala esiintyy Freddyn roolissa vakuuttavasti ja laulaa varmasti ja puhtaasti illan kauneimman kappaleen Täällä tiedän sun hengittävän.

Parhaiten mieleen jää Johannes Korpijaakko Elizan isänä. Korpijaakko on aivan pitelemätön mallasjuomia janoavana tyhjätaskuna, jolta ei optimismi lopu, vaikka rahat loppuisivatkin. Lykky mukana on kaikessa pöhköydessään musikaalin mieleenpainuvimpia numeroita ja soi korvamatona koko viikonlopun.

Siitä kiitos myös bändille, joka soitti musikaalihitit tarkasti.

Visuaalisesti musikaali on hienoa katseltavaa. Maija Louhion suunnittelemassa lavastuksessa on otettu pyörönäyttämöstä kaikki irti, ja katsoja viedään sulavasti kaupungin ankeilta kaduilta aina tanssiaisten loistoon. Myös Sari Suomisen puvustus on onnistunut.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi