Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Sinfonian esitys nousi Neeme Järven johtaman orkesterin konsertin huippukohdaksi

Konserttiarvio: Neeme Järven tulkinta löysi Sibeliuksesta muutakin kuin alakuloa.

Neeme Järvi toi Viron kansallisen sinfoniaorkesterin Lahteen. Kuva perjantain harjoituksista. Kuva: Sami Kuusivirta

Sibelius-festivaali

Viron kansallisen sinfoniaorkesteri

Viron 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tämänvuotiselle Sibelius-festivaalille oli kutsuttu vierailevana orkesterina Viron kansallinen sinfoniaorkesteri.

Orkesteri ei ole vähään aikaan vieraillut Suomessa, joten oli mielenkiintoista kuulla orkesteria nyt Lahdessa. Etenkin, kun orkesteria johti vanha maestro Neeme Järvi, joka on tehnyt pitkään yhteistyötä orkesterin kanssa.

Ohjelman pienempinä teoksina kuultiin Romanssi c-duuri sekä kaksi osaa Kuolema-näyttämömusiikista: Valse triste ja Kurkikohtaus.

Nämä kolme teosta eivät edusta Sibeliusta jykevyyden ja jylhien sointujen edustajina, vaan ne korostavat yksilöllisten soittimien tekemää vaikutusta. Teosten esityksistä Valse triste nousi vaikuttavuudessaan ylitse muiden.

3.sinfonia sisältää paljon suomalaisen kansanmusiikin vaikutteita ja ohjelmallisia impulsseja, jotka kuitenkin sävellysprosessin edetessä menettävät ohjelmallisen merkityksensä, kun materiaalia työstetään puhtaasti musiikillisin perustein.

Romantiikka korvautuu aiempiin sinfonioihin nähden uudella asiallisuudella ja orkestraatio on kevyempi.

Maestro Järven tempot tuntuivat varsin nopeilta ja siitä syystä teoksen aiheet kasaantuivat ja hienot yksityiskohdat jäivät varjoon.

Kuitenkin orkesteri sai parhaimmillaan voimakkaan tyylinmukaisuuden tunnun, vaikka kysymyksessä ei ollutkaan soittajisto, joka yltää sointikudoksen viimeistelyssä monien Euroopan johtavien orkestereiden tasolle.

4.sinfonia on yksi 1900-luvun suuria mestariteoksia ja säveltäjän suurenmoisempia teoksia. Se oli aikansa moderneinta musiikkia, josta kaikki estetisointi, kaikki teennäiseen vivahtavakin on karsittu pois.

Nyt ollaan kaukana 2. ja 3. osan finaalien triumfeista. Kaikki osat vaipuvat hiljaisuuteen. 4.sinfonia on säveltäjän sinfonioista oudoksutuin ja ehkä vaikeimmin avautuva, mutta nyt sitä pidetään usein hänen tuotantonsa huippuna 7.sinfonian ohella.

Sinfonian esitys nousi konsertin huippukohdaksi. Useat kapellimestarit tyytyvät siihen, että he antavat orkesterinsa uppoutua siihen, jota musiikkitieteilijät kutsuvat useimmissa säveltäjän teoksissa tavattavaksi viipyväksi melankoliaksi.

Näin ei tehnyt Neeme Järvi. Hänen tulkintansa loihti esiin dramaattisen sointi-intensiteetin ja -värin pikemminkin kuin sen alakuloisuuden, joka usein yhdistetään teokseen ja tekijään.

Orkesterikin oli teoksessa parhaimmillaan. Soolosellistin sensitiiviset soolot, viehättävä soolohuilu ja raikkaat torvet olivat sinfonian helmiä. Orkesteri soittaa kyllä siististi ja huolitellusti, mutta hieman pidättyvästi. Sen soitosta puuttuu jännite ja täyteläinen sointi.

Se tarvitsee ”työmyyrän” ylikapellimestariksi, niin hyvä tulee. Materiaalia kyllä löytyy.

Jari Pitkänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi