Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Sibelius-festivaalin avaus oli väkevä, Viulukonsertto kuulosti puhtaalta magialta

Sibelius-festivaalin torstaisen konsertin johti Dima Slobodeniuok, solistina kuultiin virtuuosi Baiba Skrideä. Kuva: Maarit Kytöharju

Sibelius-festivaali

Dima Slobodeniouk, kapellimestari

Baiba Skride, viulu

Sibeliustalossa 6.9.

Lahden kulttuurielämän suurin ylpeydenaihe Sibelius-festivaali käynnistyi säveltäjän nimikkotalossa torstai-iltana varsin monipuolisissa tunnelmissa.

Mukaan mahtui tunnetuinta, harvinaisempaa ja suorastaan tuntematontakin Sibeliusta. Valittu lähestymistapa on sekä yksittäisen konsertin että koko festivaalin kannalta hyvin hedelmällinen: näin saadaan valaistua säveltäjän monet kasvot.

Illan tunnetuinta ohjelmistoa edusti Viulukonsertto solistinaan latvialainen virtuoosi Baiba Skride. Vähemmän tuttuja teoksia olivat harvinainen Alkusoitto a-mollissa (1902) ja väliajan jälkeen kuultu, alun perin August Strindbergin näytelmään sävelletty ja siitä orkesterisarjaksi muokattu Svanevit (1909).

Viulisti Baiba Skride teki vaikutuksen lyyrisyydellään. Kuva: Maarit Kytöharju

Jylhällä trumpettifanfaareilla käynnistyvä Alkusoitto syntyi perimätiedon mukaan eräässä helsinkiläisessä hotellihuoneessa, yhden illan aikana.

Tuolloin säveltäjän kansallisromanttisin vaihe oli kääntymässä uudenlaiseksi, kokeellisemmaksi ilmaisuksi ja siitä kansainväliseksi läpimurroksi, matkaksi modernin musiikin huipulle.

Kekseliäintä tai kauneinta Sibeliusta se ei ole, mutta teoksesta on aistittavissa samaa henkeä kuin kolmannesta sinfoniasta – tai viulukonsertosta, joka kuultiin seuraavaksi.

Mieleen tulivat Erik Tawaststjernan kuvaukset ”manausrituaalista”.

Ollakseen 1900-luvun levytetyin viulukonsertto ja niin monen ihmisen rakastama teos, on Viulukonserton erityisimpiä puolia se, että se ei ole yli sadassa vuodessa tyhjentynyt merkityksistään. Se ei ole suostunut muuttumaan kliseeksi tai pelkäksi viihteeksi.

Mystisyys ja kauneus ovat edelleen järisyttävää luokkaa, ja kyseessä on ehdottomasti yksi vuosisatansa vaikuttavimpia taideteoksia.

Briljanttia vuoropuhelua

Viime vuosina muotia on ollut jostain syystä hidastaa tempoa etenkin finaalissa, mutta Baiba Skride ja konsertin johtanut Dima Slobodeniouk menivät teoksen läpi niin napakasti, että Skriden virtuositeetti korostui juuri oikealla tavalla.

Mieleen tulivat Erik Tawaststjernan kuvaukset ”manausrituaalista”, joka muuntuu ”demonisuudeksi ja tuhoavaksi kiihkoksi”. Rauhallinen toinen osa oli mitä kauneinta kuultavaa, eikä Skride jäänyt lyyrisyydessään jälkeen vaikkapa Pekka Kuusiston tyylistä.

Orkesteri kävi solistin kanssa briljanttia vuoropuheluaan ja sai teoksen kuulostamaan juuri siltä, miltä pitää: täysin orgaaniselta, samalla puhtaalta magialta.

Väliajan jälkeen kuultiin harvinainen Svanevit, suomalaisittain Joutsikki. Se ei ole Sibeliuksen suurimpia saavutuksia, mutta hetkensä siinä on.

Etenkin harpulle kirjoitetut osuudet ovat taivaallisia, ja Sinfonia Lahden Leena Saarenpää soitti ne pysäyttävän hienosti.

Pääkonsertin jälkeen yleisölle tarjoutui vielä mahdollisuus kuunnella kamarimusiikin konserttia, jossa Wellamo Trio esitti Sibeliuksen opiskeluaikanaan kirjoittaman Hafträsk-pianotrion.

Miellyttävä harvinaisuus rauhoitti mieltä ja antoi taas yhden esimerkin siitä, mikä aarreaitta säveltäjän tuotanto onkaan.

Sibelius-festivaali Lahdessa 6.–9.9.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi