Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

"Ei minun tarvitse vanhaa näytellä" – Heikki Kinnunen sujahti luontevasti Mielensäpahoittajan rooliin

72-vuotias näyttämötaiteen konkari ei tee eroa oman sukupolvensa ja nuorten näyttelijöiden välille. Hyviä ja huonoja on tasaisesti kaikissa ikäluokissa.

Heikki Kinnusen seuraava päärooli on Tampereen Teatterissa. Kuva: Onni Ojala

Mielensäpahoittaja päättää kuolla. Emäntäkin on kuollut, joten asia on sitä myöten selvä. Naapurin Kolehmainen (Sulevi Peltola) saa valtavan perunakuorman ovelleen.

Sellainen on mielensäpahoittajan sielunmaisema ennen kuin lapsenlapsi Sofia (Satu Tuuli Karhu) tulee ja myllertää kaiken.

– Olen vanha mies, niin ei minun tarvitse enää vanhaa näytellä, sanoo nimiroolissa nähtävä Heikki Kinnunen ja kihertää pientä naurua.

Rooliin oli siis helppo päästä sisään. Sekään ei Kinnusta häirinnyt, että edellisessä Mielensäpahoittaja-elokuvassa pääosaa näytteli Antti Litja.

– Ei se vaikuta millään tavalla. Mä olen tässä 50 vuoden ajan näytellyt hyvin monia rooleja, joita muutkin ovat tehneet. Jopa Hamletin olen tehnyt, vaikka sen on Laurence Olivierkin tehnyt. Jokainen tekee omalla tavallaan.

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja ei Kinnusen mukaan ole jatko-osa Dome Karukosken ohjaamalle Mielensäpahoittajalle (2014), vaan ihan oma ja hyvin erilainen elokuvansa.

– Tämä ei ole mikään sarjaelokuva, joka jatkuu siitä, mihin edellinen loppui, vaan molemmat ovat omia taiteellisia tuotoksiaan.

Hyvä ohjaaja tietää, mitä haluaa

Vielä Teatterikorkeakoulussa opiskeleva Karhu tekee ensimmäisen ison elokuvaroolinsa 17-vuotiaana Sofiana. Kinnuselta irtoaa pelkästään kehuja: hänestä Karhu oli roolissaan erinomainen.

– Olen todella tyytyväinen, että rooliin valittiin juuri hänet. Yhteistyö toimi saumattomasti.

Jos romaania lähtee kuvittamaan, siitä tulee tylsä. Näyttelijä Heikki Kinnunen

Kinnunen ei tee eroa oman sukupolvensa ja nuoren polven näyttelijöiden välille. Hän tyytyy toteamaan, että on lahjakkaita ja lahjattomia vanhoja näyttelijöitä, ja sama pätee nuoriin.

– Lahjakas on lahjakas, sillä siisti. Ja hän (Karhu) on lahjakas. Silloin on helppoa. Hän selvästikin omaksui asiat nopeasti, ja kun tämä on hänen ensimmäinen iso roolinsa elokuvassa, niin se on aika hyvä suoritus.

Kinnunen näki elokuvan valmiina vasta viime viikon maanantaina. Hän sanoo, että omaa suoritusta on hyvin vaikea arvioida.

– Katselin enemmän kavereiden hyvää työskentelyä. Ohjaaja ja leikkaaja olivat tehneet hyvää jälkeä. Turhat löpinät oli leikattu pois, niin kuin elokuvassa pitää olla. Jokin repliikki saattaa olla hauska, mutta jos se ei sovi elokuvaan, niin silloin se otetaan pois. Jos repliikki ei vie asiaa eteenpäin, siihen tulee monttu.

Lopputulos miellytti Kinnusta suuresti.

– Hyväksyin kaiken, koska minusta elokuva eteni. Viihdyin oikein hyvin sitä katsoessani.

Paitsi että ohjaaja Tiina Lymin kokonaisuus on Kinnusen mielestä onnistunut, saa kiitosta myös Lymin tapa toimia näyttelijöiden kanssa.

– Hän osaa välittää näkemyksensä erittäin hyvin, koska hän on myös itse näyttelijä. Hän tietää, mitä näyttelijältä voi vaatia, ja sellainen ohjaaja on hyvä ohjaaja.

Sekin on hyvän ohjaajan merkki, että tietää mitä haluaa. Silloin elokuva ei vaapu sinne tänne.

– Tykkäsin siitä, että ohjaajalla on näkemys ja halua ja tahtoa tehdä juuri omanlaisensa elokuva. Silloin näyttelijälläkin on helpompaa.

Mielensäpahoittaja (Heikki Kinnunen) opettelee syömään muutakin kuin perunoita perjantaina ensi-iltaan tulevassa Ilosia aikoja -elokuvassa. Kuva: Marek Sabogal

"Nerokas keksintö"

Mielensäpahoittaja on Tuomas Kyrön luoma hahmo, joka on seikkaillut elokuvien lisäksi kirjoissa ja kuunnelmissa. Hahmo on Kinnusen mielestä helposti kuviteltavissa eläväksi.

– Kyrön romaanit ja jutut päivittelevät ajankohtaisia asioita vanhan miehen silmillä. Se on Kyröltä nerokas keksintö, koska mielensäpahoittaja voi pahoittaa mistä tahansa mielensä. Se on hyvin suomalainen hahmo siinä mielessä.

Elokuva on hyvin erilainen kuin Kyrön kirjat. Joka toisessa repliikissä ei voida pahoittaa mieltä, koska silloin elokuvasta tulisi huono.

– Elokuva on eri asia kuin romaani. Se täytyy tehdä ihan toisella tavalla. Jos romaania lähtee kuvittamaan, siitä tulee tylsä, koska lukukokemus on aina parempi.

Elokuvien tekeminen on helpottunut tekniikan kehityksen myötä. Kun Kinnunen aloitteli uraansa elokuvissa Mikko Niskasen kanssa 1960-luvulla, ohjaajat varoivat ottamasta kohtauksia uudelleen, koska filmi oli erittäin kallista. Näyttelijä saattoi tuntea pakokauhua filmin tuhlaamisesta.

– Sitten huuli pyöreänä koeteatterissa katsottiin, että ai tommonenko siitä tuli. Vaati ohjaajalta hirmuista itseluottamusta tietää, että se oli tässä ja ettei oteta varmuuden vuoksi vielä paria ottoa, jos se meni pipariksi. Nykyään jos repliikit menevät päin honkia, niin sitten vain otetaan uudestaan. Se on kivuttomampaa, Kinnunen miettii.

Seuraava rooli on Tampereella

Kinnusen seuraavan roolin tekeminen alkaa Tampereella marraskuussa, kun Mikko Roiha dramatisoi Tampereen Teatteriin Johannes Linnankosken romaanin Pakolaiset. Näytelmän ensi-ilta on helmikuussa.

Pakolaiset sijoittuu Lapinlahden Alapitkän kylään 1900-luvun alkuun. Kinnunen ei vielä juuri puhu roolistaan, toteaa vain sen olevan yksi päärooli. Jälleen vanha mies.

– Oikeastaan siinä on kaksi vanhaa miestä. Esko Roine on toinen. Ja sitten muuta porukkaa.

Lue myös: Elokuva-arvio: Masentuneet muppetit heittävät härskiä läppää poskettomassa dekkariparodiassa
Lue myös: Elokuva-arvio: Masentuneet muppetit heittävät härskiä läppää poskettomassa dekkariparodiassa
 
Veera Jääskeläinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi