Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Pasi Pekkola tavoittaa pelon ja kaaoksen, joita lapset kokevat yhä kaupunkisotien keskellä

Pasi Pekkola

Huomenna kevät palaa

Otava 2018. 343 s.

Eeva ja Eino elävät vanhempiensa kanssa vaatimatonta torpparielämää 1910-luvun Villilähteellä, Lahden lähellä. Vanhemmat ovat kartanon töissä, isosisko Eeva huolehtii pikkuveljestään Einosta ja kertoo hänelle iltaisin satuja. Eeva ehtii myös hoitaa askareita kartanolla ja haaveilla oppikoulupaikasta Lahdessa.

Älykäs tyttö alkaa huomata huolestuttavia merkkejä. Äiti on vaisu, ja isä yrittää pysyä ulkopuolella, kun setä haluaa hänet mukaan liikehdintään. Kartanon vieras, Eevaa ahdisteleva poika, lipsauttaa haluavansa Saksaan sotilaskoulutukseen.

Suomen sisällissodasta, vuoden 1918 tapahtumista, ilmestyy nyt paljon sekä faktaa että fiktiota. Uusia ääniä kaivataan vielä sata vuotta sodan jälkeenkin. Vasta viime vuosina on nostettu esiin esimerkiksi teinityttöjen ja nuorten naisten kohtalo punaisten naiskaartilaisina.

Pasi Pekkolalla on tarjota toinen vahva näkökulma: lapsen ääni. Huomenna kevät palaa -romaanin lapset kokevat ja kärsivät vähintään yhtä paljon kuin rintamalla taistelevat, mutta heillä ei ole aikuisten keinoja vaikuttaa tapahtumiin tai ymmärtää niiden syitä.

Pakoon satujen maailmaan

Parhaansa isosisko Eeva tekee. Kun isä ja setä ovat kadoksissa ja äiti henkisesti romahtanut, sisko jatkaa Einon suojelemista. Hän kertoo satuja, etsii turvallisia sopukoita ja kanssaihmisiä, nukkuu vieressä, hankkii ruokaa.

Teoksen vaikuttavimmat kuvaukset sijoittuvat Lahden kansanopistolle ja Hennalan leirille, joihin lapset joutuvat punaisten sotajoukkojen mukana ja valkoisten vankeina. Uskon, että kirjailija on hyvin tavoittanut sen pelon ja kaaoksen, joita moni lapsi kokee nykypäivän kaupunkisotien keskellä.

Oma historia on tunnettava ja tunnistettava, muuten taakka siirtyy sukupolvelta toiselle.

Tarina jatkuu 1950-luvulla New Yorkissa ja Lahdessa. Luontaisparantaja Henrikin vaiheet New Yorkissa tuntuvat kovin irrallisilta, mutta niille löytyy perustelunsa. Toisella puolella maailmaakin joku tunnistaa Hennalan leirin teloittajan.

Eeva ja Henrik kohtaavat Lahdessa, kun Eeva hakee mieheltä työpaikkaa. Kaupungissa asuu myös elämässä menestynyt pikkuveli Eino, jota sisko ei ole nähnyt vuosikymmeniin.

Syyllisyys kalvaa

Henkisesti tyhjällä Eevalla on elämässään enää vain pari tavoitetta, joiden vuoksi teoksen loppupuoli saa jännityskertomuksen piirteitä.

Aivan ehjää kokonaisuutta kirjailija ei pysty luomaan. Sen hän kuitenkin kuvaa vahvasti, miten syyllisyys, unohdus ja kostonhalu kalvavat ihmistä läpi elämän.

Edellisessä teoksessaan Lohikäärmeen värit kirjailija tutki Kiinan kulttuurivallankumouksen jälkiä yksilössä ja tämän jälkeläisissä.

Tuoreen romaanin teemassa on paljon samaa. Oma historia on tunnettava ja tunnistettava, muuten taakka siirtyy sukupolvelta toiselle.

Ina Ruokolainen
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X