Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

"Yksi kierros lisää intohimoa" – Pasi Pekkolan ensimmäinen Lahti-romaani on nyt valmis

Lahtelaiskirjailijan uutuuskirjassa paikkaillaan haavoittuneita kansanopistolla, kähmitään rahaa Hennalan punavangeilta ja juonitaan surmia Lahden keskustassa sijaitsevassa Olavinlinnan kerrostalossa. Kaikki on fiktiota, Pekkola muistuttaa.

Pasi Pekkolan (s. 1981) kolmas romaani kiinnittyy hänen oman kotikaupunkinsa Lahden historiallisiin maisemiin. Kirjailija vietti omat häänsä kansanopiston juhlasalissa, jossa toimi vuonna 1918 punaisten kenttäsairaala. Kuva: Mirja Hussain

Ukkonen jyrähtää, ensimmäiset sadepisarat putoavat helteeseen. Vetäydymme Lahden kansanopiston omenapuutarhasta huvimajan suojaan.

Kirjailija Pasi Pekkola on ehdottanut tätä tapaamispaikaksi, sillä yksi hänen uuden kirjansa päähenkilöistä toimii kansanopiston juhlasalissa punaisten sairaanhoitajana kevään 1918 taisteluissa. Noin 92 vuotta myöhemmin kirjailijalla oli samaisessa juhlasalissa häät.

– Harva häävieraistamme taisi tietää paikan historiaa. Se olisi saattanut laskea juhlatunnelmaa, Pekkola hymähtää.

Sata vuotta sitten näihin aikoihin punaisen puolen juhlat olivat ohi. Sodan hävinneet viruivat Hennalan vankileirillä.

– Lahdessa oli noihin aikoihin 5 000 asukasta, Hennalassa enimmillään yli 10 000 vankia, heidän joukossaan parisen sataa lasta, Pekkola muistuttaa.

Molemmat tarvitsivat syntipukkeja

Vaikka Pekkolan Huomenna kevät palaa -romaani käy pääpiirteissään läpi sisällissodan murheelliset tapahtumat kirjailijan kotikaupungissa Lahdessa, kirjoittamisen lähtökohtana ei kuitenkaan ollut sotatapahtumien kronikointi. Pikemminkin Pekkola pyrkii kuvaamaan sitä, kuinka pitkät jäljet sisällissota jätti niin hävinneisiin kuin voittajiinkin.

Kun Pekkola aloitti kirjaa, mielessä pyörivät kahden suuren johtajan sanat. Toinen heistä on Mannerheim, joka oli 1933 sitä mieltä, että ”Meidän ei enää pidä kysyä, missä kukin oli vuonna 1918.”

Deng Xiaopingillä oli periaatteessa sama ajatus, kun hän sanoi, että Kiinan historia pitää kirjoittaa suurpiirteisesti yksityiskohtien sijaan. Valtioilla on usein tarve unohtaa, mutta yksilöillä on tarve muistaa, jotta he pääsisivät eteenpäin. Lähdin rakentamaan romaania tästä ristiriidasta, Pekkola summaa.

Punaisella puolella kirja seuraa sisällissodan orpouttamien sisarusten kohtaloa 1950-luvulle asti. Eeva hautoo kostoa sortajilleen, nuorempi Eino taas pyrkii unohtamaan kaiken, sillä hänet adoptoidaan sodan jälkeen valkoiseen perheeseen. Valkoisten riveissä palvelevan Henrikin kautta kerronta kulkee ajoittain USA:han asti.

– Molemmat osapuolet tarvitsivat sodan jälkeen syntipukkeja, joiden tarinoita kerrottiin laajalti lehdistössä. Osa lähti myös maanpakoon. Kostosurmia tapahtui puolin ja toisin, Pekkola tietää.

"Käänsin kaikki kivet"

Huomenna kevät palaa on Pekkolan kolmas romaani. Vaikka edellinenkin (Lohikäärmeen värit, 2015) sijoittui osin historiaan, hän kirjoittaa nyt ensimmäistä kertaa omien kotikulmiensa tapahtumista.

– Tuntuihan se hienolta, sillä olen aina halunnut kertoa tarinoita Lahdesta. Kun kirjoittaminen ei sujunut, saatoin käydä kävelyllä kirjan tapahtumapaikoilla. Kirjoittamiseen tuli sitä kautta ehkä vielä yksi kierros lisää intoa ja intohimoa, Pekkola arvelee.

Suomen sisällissota ja sen jälkipyykki ovat kirjailijalle tietysti myös eräänlainen miinakenttä, sillä tapahtumat on jo pengottu perin pohjin. Tänä vuonna julkisuudessa on käyty kovaa kädenvääntöä erityisesti Marjo Liukkosen keväällä ilmestyneestä Hennala-tutkimuksesta. Pekkolan kirja tuntuu noudattavan Liukkosen tulkintaa ainakin siinä, että yksi hänen hahmoistaan perustaa Lahteen tehtaan Hennalan vangeilta ruokaa vastaan kiristämillään rahoilla.

Olen aina halunnut kertoa tarinoita Lahdesta. Kirjailija Pasi Pekkola

Kirjailija itse ei halua pistää lusikkaansa kovin syvälle fiktiota vai faktaa -soppaan, vaikka käänsikin ”kaikki mahdolliset kivet” arkistoissa kirjaa valmistellessaan.

– Käsikirjoitus oli lähes valmis, ennen kuin se Liukkosen tutkimus ilmestyi. Tietysti olen seurannut sitä keskustelua, mutta se mitä minä kirjoitan, on fiktiota, joka olisi voinut tapahtua. Taide alkaa siitä, mihin tiede loppuu, Pekkola painottaa.

Ehkä samasta syystä kirjan tapahtumat käynnistyvät Villilähteeltä eivätkä Villähteeltä, kuten lahtelaislukija saattaisi olettaa?

– Joo, se Villilähde on kyllä ihan oikea paikka mun mielessäni, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Nastolan Villähteen kylän kanssa.

Yövuorosta päivään

Pekkola on kahden lapsen (3- ja 5-vuotiaat) isä. Aiemmin hän kirjoitti lähinnä iltaöisin, mutta koska lapset ovat nykyisin päivähoidossa, kirjailija tekee enimmäkseen päivävuoroa.

– Joskus harvoin sattuu niinkin, että lapset saa aikaisin nukkumaan. Silloin päivät saattavat venähtää, Pekkola myöntää.

Kirjailijan työn kirous on siinä, että kun yksi kirja on valmis, pitää alkaa miettiä seuraavaa. Pekkolalla on jo mielessään ”muutamia ideoita”, joiden jatkokehittelyyn hän aikoo paneutua syyskuussa.

– Aina on se uusi paras idea. Kirjoittaminen ei sinällään ole tullut helpommaksi, mutta nykyisin tiedän ehkä tarkemmin jo aloittaessani, mitä tulevalta kirjalta haluan.

Pasi Pekkola puhuu kirjastaan lauantaina 11.8. kello 13 Lahden Suomalaisessa kirjakaupassa Kimmo Ohtosen kanssa.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X