Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Ingmar Bergman oli naistenmies, joka ylisti, mutta myös hallitsi naisia kuin haaremiaan – selviäisikö ohjaaja #metoo-aikana kunnialla?

Nykyaikana Ingmar Bergmania kutsuttaisiin mahdollisesti seksuaaliseksi ahdistelijaksi, mutta hän on antanut naisnäyttelijöille myös unohtumattomia rooleja.

Näyttelijä Bibi Andersson Naisen naamio - Persona -elokuvan kuvauksissa. Ohjaaja Ingmar Bergman suunnittelee otosta yhdessä kuvaajan kanssa.

Päiväkirjoissaan ruotsalainen Ingmar Bergman (1918–2007), yksi maailman arvostetuimpia elokuvaohjaajia, ihailee naisia ja ylistää näitä ”ylpeitä, vahvoja, aistillisia ja kauniita olentoja”. Seksiä kiusauksena pitäneestä papin pojasta kasvoi naistenmies, joka elämänsä ehtoolla ilmoitti muistelmissaan raa’asti, ettei hän rakastanut tai kaivannut ketään.

Naisnäyttelijöiden mukaan miehellä oli suuria vaikeuksia erottaa elokuvan eroottinen lataus todellisuudesta ja yksityiselämästä.

Kun Bergman valitsee Kesä Monican kanssa -elokuvansa (1953) naispääosaan tukholmalaisrevyyssä verkkosukissa esiintyneen Harriet Anderssonin, ohjaaja on jo yli kolmekymppinen kuuden lapsen isä – ja naimisissa kolmatta kertaa. Suhde Harrietiin syttyy, mutta Bergman löytää kohta toisen Anderssonin, Bibin.

Kodintekijän rooliin asettunut Bibi Andersson ajautuu itsemurhan partaalle, kun Bergman kertoo löytäneensä jälleen uuden, nyt jonkun kypsemmän. Harriet auttoi nuorta Bibiä selviämään.

Bergman osasi olla tyly. Kun Liv Ullman kieltäytyi osasta Fanny & Alexander -elokuvassa, jonka saaman parhaan ulkomaankielisen elokuvan Oscarin kävi muuten aikanaan pokkaamassa tuottaja Jörn Donner, ohjaaja ei puhunut hänen kanssaan vuoteen. Ja kun he viimein tapasivat, Bergman sanoi: ”Olet menettänyt esikoisoikeutesi.”

Jännitteet paitsi taiteellisia myös seksuaalisia

Monet Bergmanin naisista ovat olleet näyttelijöitä. Bergmanin mielestä naiset osasivat paremmin olla kameran – ja tietysti myös miesohjaajan katseen – tutkittavana.

Naisten mukaan jännitteet kuvauspaikoilla olivat taiteellisia mutta myös seksuaalisia. Bergman osasi ”tehdä naiset näkyväksi”, mutta kovien paineiden alla. Intensiivisen työn vaatimukset koskivat kaikkia mukana olleita. Bergman esiintyi hallitsijana. Hän ”löi reikiä” naisnäyttelijöiden psyykeen saadakseen mitä halusi. Ja silti: naiset halusivat samaa. Heistä tuli näkyviä, kansainvälisestikin.

Faust tekee sopimuksen Paholaisen kanssa yhä uudestaan. Myös naisen hahmossa.

Lena Endre, kumppani ja näyttelijä, on kuvannut Bergmania työssään pelottavasti: ”Kuin Jumala jyrisisi taivaassa.”

Uusi dokumentti kertoo epäilyttävistä metodeista

Bergmanin syntymästä tuli kuluneeksi heinäkuussa 100 vuotta. Uusi dokumentti ja monet haastattelut ovat kertoneet Bergmanin hieman epäilyttävistä metodeista naisten ohjaajana. 86-vuotias Harriet Andersson sanoi Aftonbladet-lehdelle heinäkuussa olleensa asiasta pääosin hiljaa, sillä ”metoon jälkeen minusta on tuntunut, että monet haluavat heittää paskaa hänen niskaansa.”

Lue myös: Fingerporin piirtäjän Pertti Jarlan elämä antaa aineksia sarjakuviin – Rivo-Riitan esikuva löytyi lahtelaisesta ravintolasta
 

Dokumentti Bergman – yksi vuosi, yksi elämä keskittyy 39-vuotiaan ohjaajan vuoteen 1957. Silloin sai ensi-iltansa Seitsemäs sinetti, ja samana vuonna elokuvantekijä ideoi, kirjoitti, ohjasi ja toi ensi-iltaan suuren luovuuskohtauksen myrskyissä syntyneen Mansikkapaikan. Elokuvahistoria ei taida arvostetumpia elokuvia edes tuntea.

Guardian-lehdessä todettiin, että nykyaikana Bergmania kutsuttaisiin seksuaaliseksi ahdistelijaksi vaikka toki tunnustaen, että Bergman antoi naisille unohtumattomia rooleja.

Naisnäyttelijöiden haaremi

Bergmanin hulluna vuotena 1957 ohjaaja oli yhä avioliitossa, mutta hänellä oli intensiivinen suhde mainittujen kahden mestariteoksen naistähteen Bibi Anderssoniin. Samana vuonna hän myös tapaisi Käbi Laretein ja Ingrid von Rosenin, joista tuli myöhemmin hänen vaimojaan.

Ingmar Bergman pyöritti naisnäyttelijöidensä haaremia kuin omaisuuttaan, mutta hän myös katsoi syväpsykologisesti naista. Seksuaalinen ahdistus hahmoissa on ilmeinen, mutta on heissä paljon muutakin. Bergmanissa on samaa kuin Lars von Trierissä myöhemmin. Myös Bergman samastui kärsiviin naishahmoihinsa.

Persona – naisen naamio -elokuvassa (1966) toisessa naispääosassa esiintynyt Liv Ullman on vain ylistänyt ohjaajaa, joka antoi ilmaista sisimpiä tunteita ja ajatuksia. Ullmanin mukaan Bergman ”rikastutti ei vain minun vaan kaikkien elämää”.

Dokumentintekijä Jane Magnusson epäilee, että Bergman oli ja on liian iso instituutio kritiikille. Metodit olivat intiimejä ja rankkoja, mutta tulokset olivatkin sitten aivan omaa luokkaansa.

Bergman – yksi vuosi, yksi elämä -dokumentti on ensi-illassa perjantaina 10. 8.

Muita lähteitä: Aftonbladet, The Guardian.

Kari Salminen

Ingmar Bergman

Parhaat naiskuvaukset

Hiljaisuus (1963): kaksi sisarusta (Gunnel Lindblom ja Ingrid Thulin) matkustavat kuvitteellisen eurooppalaisen maan halki ja esittävät vastakohtia seksuaalisten vapauksien ja traumojen pelissä.

Persona – naisen naamio (1966): Liv Ullmanin esittämä näyttelijä on vetäytynyt hiljaisuuteen. Bibi Anderssonin tulkitsema hoitaja yrittää valmentaa näyttelijää takaisin ääneen ja elämään. Naiset ovat toistensa heijastumia eroottisella virityksellä.

Kuiskauksia ja huutoja (1972): Kolme 1900-luvun alussa elävää sisarusta, joita esittävät Ingrid Thulin, Harriet Andersson ja Liv Ullman, saapuvat kotitaloonsa ja alkavat romahdella omien ongelmiensa painosta.

Suhteet

Bergmanin naiset

Else Fischer (1923–1976), naimisissa Bergmanin kanssa 1943–1945.

Ellen Bergman (Hollender) (1919–2007), naimisissa Bergmanin kanssa 1945–1950.

Gun Bergman (Hagberg) (1916–1971), naimisissa Bergmanin kanssa 1951–1959.

Käbi Laretei (1922–2014), naimisissa Bergmanin kanssa 1959–1969.

Liv Ullman (1938-), asui yhdessä Bergmanin kanssa 1965–1970.

Ingrid Bergman (von Rosen) (1930–1995), naimisissa Bergmanin kanssa 1971–1995.

Ullmanin ohella Bergmanilla oli suhde muun muassa Harriet Anderssoniin 1952–1955 ja Bibi Anderssoniin 1955–1959. Myös Pernilla August, Lena Olin ja Lena Endre olivat ”Bergmanin naisia”.

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X