Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Teatteriarvio: Saksalan maisteri kokoaa kylän yhteen – Anttilanmäen kyläteatteri tarjoilee pienen palan entisajan elämää

Aura Halla, Kurhilankadun buduaarin pitäjä on yksi näytelmän hahmoista. Roolin tekee Anna Koukku. Kuva: Janne Ranne

Ainopuiston teatteri / Anttilanmäen kyläteatteri

Saksalan maisterin omenatarha

Esitys 8.8.

Timo Taulon kunnianhimoinen missio – paikallishistorian henkiin herättäminen näytelmän keinoin – on edennyt tämän kesän viimeiseen vaiheeseen. Saksalan maisterin omenatarha päättää Ainopuiston teatterin trilogian Lahden Anttilanmäellä sympaattisella, vain noin tunnin mittaisella esityksellä, jossa saadaan nauttia niin elävästä musiikista, ihanasta miljööstä kuin aidosta kylätunnelmasta. Ensi-illassa parkkipaikalla oli tilaa, mutta katsomoon myytiin seisomapaikkoja, kun oman mäen tapahtumista kiinnostuneet kokoontuivat paikalle sankoin joukoin.

Kriitikon oli vaikeaa pitää päänsä kylmänä kaiken idyllin keskellä – ilta-aurinkokin sitä vielä lämmitti. Oli pakko ottaa käyttöön vähän toisenlaiset kriteerit.

Kulttuuri, cultura, eli ”hengen viljely” on parhaimmillaan silloin, kun sato on mahdollisimman monipuolinen. Se tuottaa hyvää oloa ja mieltä niin tekijöilleen kuin yleisölle, se kehittää yhteisöllisyyttä ja rakentaa identiteettiä, se antaa jonkin tuoreen näkökulman valitsemaansa aiheeseen ja parhaimmillaan tekee sen vielä jollain taiteellisesti arvioituna taidokkaalla tavalla.

Kun paikallinen asukasyhdistys yhteistuumin tuottaa näytelmän oman alueensa historiasta ja legendoista, on kriteereistä täyttynyt jo suurin osa. Timo Taulon tätä tarkoitusta varten tuottama teksti ja ohjaus huomioivat amatöörinäyttelijät ja pitävät näytelmän riittävän yksinkertaisena, jotta produktion alkuperäinen henki saa riittävästi tilaa. Petri Liskin äänellä puhuva kertoja kuljettaa juonta eteenpäin ja taidokas Etelärinteen pojat -orkesteri antaa vankkaa taustatukea niin koko näytelmään kuin sen lukuisiin musiikkinumeroihinkin.

Näyttelijätkin pysyvät hyvin vireessä.

Näyttelijätkin pysyvät hyvin vireessä. Buduaarinpitäjä Aura Halla (Anna Koukku) uskaltaa revitellä eniten viekoittelevissa sooloissaan. Puvustuksesta tai ajan hengen (1960-luvun) mukaisista kampauksistakaan ei ole tingitty.

Näytelmä onnistuu siis kokoamaan yhteen paitsi alueen nykyiset asukkaat myös pienen palan alueen entisten asukkaiden elämästä, mikä viihdyttää kauempaakin paikalle tulleita. Vaikka näytelmä ammentaa rohkeasti nostalgiasta ja perinteisestä kesäteatterista, se tuntuu viittaavan myös johonkin ihan uuteen. Se luo oman tulkintansa ”live-draamasta” tai ”lisätystä todellisuudesta”, jossa lisäinformaatio ympäristöstä ja sosiaalisen osallistumisen mahdollisuus on tuotettu ilman etäännyttäviä laitteita tai digitaalisuutta kylänäytelmän muotoon.

Historiaan, vaikka osin fiktiiviseenkin, on selvästi kylvetty siemeniä, joita yhdessä viljelemällä syntyy aikamoinen sato – muutakin kuin maisterin omenoita.

Saara Harju
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X