Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Konserttiarvio: Urkuviikon kreikkalainen ilta oli ohjelmaltaan sillisalaattia, mutta hienoja kohokohtiakin kuultiin

Lahden Kansainvälinen Urkuviikko

Kreikkalainen ilta

Eleni Keventsidou, urut

Nikos Spanatis, kontratenori

Ristinkirkossa 7.8.

Urkuviikon tuottama kreikkalainen ilta oli houkutellut Ristinkirkkoon vain vähän kuulijoita. Todennäköisesti kaunis ilma verotti musiikin ystäviä.

Konsertin ohjelma oli hieman sillisalaattia, sillä se oli koottu laidasta laitaan. Ohjelma alkoi Grandin säveltämällä barokin motettiaarialla ja päättyi Mikis Theodorakisin elokuvasävelmiin. Väliin mahtui musiikkia Bachista Arvo Pärtin, Francis Poulencin ja Max Regerin kautta kreikkalaiseen nykysäveltäjään Yannis Konstantinidisiin. Ohjelmassa oli varmasti yritetty tarjota jokaiselle jotakin, mutta en ole varma sen onnistuneisuudesta.

Urkuri Eleni Keventsidou on hyvin mielenkiintoinen muusikko. Hänen soittonsa on yleisesti hienostunutta ja siistiä, ehkä myös hieman teoreettista. Kohokohdaksi hänen ohjelmastaan nousivat Regerin teokset. Bitte um einen seligen Tod sarjasta kaksitoista uskonnollista laulua oli hieno tulkinta, joka sisälsi selkeitä ja monipuolisia värejä. Samoin kokonaisuus oli hyvin tasapainoinen.

Ensimmäiseen osaan Improvisation, Allegro con brio -sonaatista hän löysi säveltäjälle tyypillistä mahtipontisuutta, mutta myös herkempiä aspekteja – jos niitä säveltäjällä yleensä onkaan. Keventsidou rakensi teoksesta varsin vaikuttavan.

Kuulin ensimmäistä kertaa uruilla esitettynä sirtaki-tanssin Kerro minulle, Zorbas -elokuvasta. Teos taipuu myös uruille, mutta hieman kantikkaana. Yannis Konstantinidisin Tanssit sekä Erinaki olivat pieniä teoksia, jotka eivät vaikuttaneet suuremmin omaperäisiltä.

Nikos Spanatis omaa lasin kirkkaan kontratenorin, jota hän käyttää monipuolisesti. Siitä löytyy voimaa ja laajasti sävyjä. Esimerkiksi Arvo Pärtin skottilaiseen runoon säveltämä laulu My Heart’s in the Highlands oli loistava esimerkki erilaisten äänen värien käytöstä ja korkeatasoisesta tekniikasta.

Hyvä esimerkki barokkimusiikista ja tyylistä oli Bachin Matteus-passion katumusaaria Erbarme dich, mein Gott, joka oli tyylikkyydessään sekä pitkissä linjoissaan vaikuttava. Ainoastaan urkurin lievä hätäily alku- ja välisoitoissa hieman rikkoi kokonaisuutta.

Urkuviikon ohjelmisto on tänä vuonna muuttunut hieman yleisemmän musiikkiviikon suuntaan. Sellaisia ei ole Päijät-Hämeessä liikaa, mutta urkupainotteisempi juhla voisi olla valtakunnallisesti kiinnostavampi.

Jari Pitkänen
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X