Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Syksyn­kaunokirjat: Uusi maailma syntyy vanhan raunioille

Antti Salminen rikkoo romaanin perinteitä, tutkii huimia maailmoja ja kutsuu lukijansa luomaan tarinaa.

Antti Salmisen uusin Mir-teos asettuu hänen esikoisproosakirjansa, kiitetyn ja palkitun Lomonosovin moottori -romaanin sisarteokseksi. Kuva: Virpi Alanen

Neljän vuoden takainen Antti Salmisen kiitetty ja palkittu esikoisromaani Lomonosovin moottori sai alkunsa vaikuttavasta unien sarjasta. Unikuvista syntyi kirjan kiehtovan outo maailma, jossa eriskummallinen tiedeyhteisö tutkii keinoelämänmuotoja Novaja Zemljan ydinkoesaarella.

Tänä syksynä julkaistava Mir-romaani asettuu esikoisproosan sisarteokseksi ja kadonneista retkikunnista kertovan trilogian toiseksi osaksi. Unien sijaan Mirin maailma versoi todellisesta kaivoksesta ja sienistä.

– Kirjan nimi viittaa olemassa olevaan Mirin kaivokseen Itä-Siperiassa. Tiettävästi kyseessä on maailman toiseksi suurin avolouhos, ja se jäi paikkana kummittelemaan minulle. Taustana on se, mitä raskas kaivosteollisuus on myös saanut Suomessa aikaan. Kysymys on siitä, miten elämä jatkuu hyvinkin väkivaltaisesta ympäristötuhosta huolimatta, Salminen kertoo.

Mir avaa muitakin mielenyhtymiä: sana voi tarkoittaa muun muassa vanhaa neuvostoavaruusasemaa, syvänmeren sukellusaluksia, venäläistä kyläyhteisöä tai lyhenteenä mikro-RNA:ta, perimän osaa.

Olen todella innoissani siitä, että proosan kenttä tuntuu laajenevan. Kirjailija Antti Salminen

Kaivoksen lisäksi keskiössä ovat erilaiset sienet. Ne kiehtovat Salmista luonnon tuntemattomuuden ja ei-ihmisyyden vuoksi.

– Kuinka vähän lopulta tiedämmekään siitä, mitä kutsutaan biologiseksi elämäksi.

Lukija on kanssakirjoittaja

Salmisen romaanit laajenevat perinteisestä tieteis- ja fantasiakirjallisuudesta spekulatiiviseen fiktioon ja sijoittuvat lähitulevaisuuteen, joka on ”vinksahtanut tai irronnut totunnaisista tulevaisuusskenaarioista”. Kummallisuudessaan maailma on silti johdonmukainen.

Lomonosovin moottoria voi lukea surrealistisen mystisenä neuvostoscifinä Stalkerin hengessä, tieteisseikkailuna Jules Vernen tapaan, uuskummana, dystopiana, steampunkina – tai allegoriana nykyajan maailmalle. Lukutapojen moninaisuuteen on syynsä.

– Tapani kirjoittaa on voimakkaan fragmentaarinen ja hylkää monia romaanin konventioita kuten lineaarisen juonen ja psykologisesti uskottavat henkilöhahmot. Se lähtee maailma ja paikka edellä. Niitä täytyy tutkia, niitä ei luoda tyhjästä. Kirjoittajan on pystyttävä kuvittelemaan ja kokemaan, millainen maailma voisi olla. Tällainen kirjoittamisen tapa ei ole ilmeisin ja ottaa lukijan luomaan tarinaa. Lukija on eräänlainen kanssakirjoittaja ja maailman luoja myös, Salminen luonnehtii.

Runotausta näkyy kielessä

Merkilliset maailmat ja kirjallisuuden perinteiden rikkominen kertovat tekijänsä laajasta kirjoittamisen ja lukemisen taustasta. Siihen kuuluu muun muassa runoja, proosaa, tietokirjoja, tieteellisiä artikkeleita ja toimittajan työtä.

– Olen toiminut ammattikirjoittajana reilut kymmenen vuotta. Se tarkoittaa myös ammattilukemista, sillä kirjoittamista ja lukemista ei voi erottaa toisistaan. Viime vuosina tietoisena pyrkimyksenäni on ollut tuoda kaikkia kirjoittamiani tekstilajeja yhä lähemmäs toisiaan, että voisin käyttää hyödyksi kaikkea kokemusta, mitä minulla kirjoittajana ja lukijana on.

Esikoisrunonsa Salminen julkaisi jo lukioikäisenä vuonna 2001. Kirjallisuustieteen opinnot hän viimeisteli ripeään tahtiin ja väitteli Paul Celanin runoudesta Tampereen yliopistossa 2010. Sittemmin Salminen on päätoimittanut Aikalainen-yliopistolehteä ja niin & näin -filosofialehteä. Hän on myös kahden pojan isä.

Lyriikan pariin Salminen palasi 12 vuotta esikoisteoksensa jälkeen: Nollankuori-runokokoelma ilmestyi 2013.

– Olen aloittanut runoilijana, ja se näkyy kielikeskeisyydessäni. Lähes jokaista virkettä tulee hiottua pitkään, ettei tekstissä olisi täytettä. Yritän myös laajentaa sitä, mitä proosalla suomen kielellä ymmärretään. Suomalaisen romaanin pitkässä linjassa hallitsevana on ollut realistinen kerronta, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut paljon muutakin. Olen todella innoissani siitä, että proosan kenttä tuntuu laajenevan, ja siinä haluan olla mukana muiden kollegoiden kanssa.

Kokeellisuus = vaikeaselkoisuus?

Kokeellinen kirjallisuus on määritelmä, joka Salmisen romaaneihin liitetään. Se voi myös karkottaa lukijoita, jotka ymmärtävät kokeellisuuden vaikeaselkoiseksi taidekirjallisuudeksi.

– Kokeellisuudesta tulee helposti taiteen kaatoluokka, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa itseisarvoisesti vaikeaa kirjallisuutta. Tärkeintä on antaa kirjalle aikaa, että sitä voisi lukea rauhassa tai useita kertoja. Uskon, että kun antaa itselleen mahdollisuuden seurustella kirjan kanssa, se mikä kirjasta voi avautua, avautuu kyllä jostain kulmasta.

Toisaalta Salminen toivottaa kirjojensa äärelle myös ne hajamieliset lukijat, jotka haluavat noukkia vain osia kirjasta. Romaanien fragmentaarinen muoto mahdollistaa sen, että niitä voi lukea runokokoelman tapaan.

– Väärin ei voi lukea, samoin kuin väärin ei voi kokea.

Risto Löf
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X