Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Ooppera-arvio: Tekniikka joutui ylitöihin Savonlinnan oopperajuhlien kiihkeässä Toscassa

Sopraano Svetlana Kasyan teki valloittavan suorituksen Toscana Savonlinnan oopperajuhlilla. Kuva: Anna-Katri Hänninen

Festival Puccini

Tosca

Ensi-ilta Olavinlinnassa 31.7.

Giacomo Puccinin ooppera Tosca on monin tavoin kiihkeä paketti. Sen tapahtumat sijoittuvat Roomaan ja aikajana oopperassa on alle vuorokausi. Siinä ajassa kaikki päähenkilöt ennättävät saada väkivaltaisen lopun.

Taustalla on Sardoun samanniminen näytelmä, joka kirjoitettiin erityisesti Sarah Bernhardtia ajatellen. Ja kuten Sardoun näytelmä, vaatii Puccinin oopperakin suuren diivan Toscan rooliin.

Georgialaissyntyinen sopraano Svetlana Kasyan loi Toscastansa juuri oikean: hehkuvan kiivasluonteisen, tulisieluisen hahmon. Hänen upea lyyrissointinen sopraanonsa sisältää toisaalta vahvan dramaattisen väreen – ja rintarekisterillä ääni taipuu raivoisan uhkaavaan, tummaan sointiin pieneksi vaadittavaksi hetkeksi. Hyvin hallittu instrumentti, joka myös soi upeasti kautta linjan.

Vaisuhko alku

Ohjaaja Enrico Vanzinan työ on melko ennalta-arvattavaa, eikä siten kovin mielenkiintoista.

Asiat tapahtuvat pitkälti henkilöiden itsensä kautta. Ehkä tästä syystä oopperan ensimmäisen näytöksen tapahtumat ja dialogit vaikuttivat vielä hivenen vaisuilta.

Puccinin monikerroksinen musiikki soi upeasti.

Jännite ei syntynyt kunnolla, eikä edes hienosti laulanut tenori Zoran Todorovich luonut alussa tasapainoista paria Toscan kanssa. Ääneen ei alun rakastavaisten kohtauksessa syttynyt niitä herkkiä sävyjä, jotka tekivät vaikutuksen kolmannessa näytöksessä.

Toki heti alkuun tuli selväksi, että Todorovichin tenorissa on miehekästä rotevuutta: voimaa, kestävyyttä ja lopulta myös kohtalokkaan kolmannen näytöksen aarian, E lucevan le stelle, vaatimaa monivivahteista sointuvuutta.

Tämän aarian kapellimestari Alberto Veronesi päätti antaa yleisön kuulla uudestaan. Ja Todorovich lauloi: vahvemmin, eri tavalla, rohkean koskettavasti.

Baritoni Alberto Gazale laulaa Scarpian pahisroolin. Kuva: Anna-Katri Hänninen

Yllättäen toinenkin väliaika

Puccinin monikerroksinen musiikki soi upeasti Veronesin johtamasta orkesterista. Veronesi maalaa juuri oikein sävyin, ja orkesteri tietää, mitä pitää tehdä. Puccinin musiikin sisällöissä riittääkin työsarkaa.

Alberto Gazalen Scarpia on perinteinen paha valtaa käyttävä mies. Baritonissa on tukevuutta ja pyöreyttä, mutta aina hän ei pysty vastaamaan orkesterin crescendoihin tai dialogikumppanin liikkeisiin aivan riittävästi.

Oopperan ensimmäisen näytöksen Te Deum -kohtaus, jossa Scarpia laulaa himokkaita riettauksiaan kirkkokuoron ylevän hymnin päälle, oli mainion onnistunut ja toimiva.

Oopperaan tuli yllättäen toinen väliaika näyttämökuvan vaihdon vuoksi. Tekniikka joutui tekemään hiki hatussa töitä, aikaikkunan karmit tulivat vastaan ja yleisö odotti pääosin hyväntuulisena kannustaen.

Toki aina on joku, jolle oman illallisruuan viivästyminen on maailmanluokan katastrofi. Hyvä ettei kiirehditty, sillä rakennelmien huolellinen kasaaminen on turvallisuusasia esiintyjille.

Yleisö antoi tekniikalle varauksettomat bravo-huudot.

Jussi Mattila
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi