Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Ooppera-arvio: Huikea Turandot valloittaa Savonlinnassa

Tenoriaaria Nessun Dorma kuultiin oopperajuhlien ensi-illassa kahteen kertaan, yleisön vaatimuksesta.

Zvetlina Vassileva (oik.) prinsessa Turandot’na ja Amadi Lagha prinssinä onnistuvat rooleissaan erinomaisesti. Kuva: Anna-Katri Hänninen

Savonlinnan Oopperajuhlat

Festival Puccini

Turandot

Ensi-ilta Olavinlinnassa 30.7.

Puccinin Turandot on sävelletty hyvin vanhaan tarinaan. Sen pohjalta löytyy azerbaidzhanilaisille hyvin tärkeän runoilijan ja ajattelijan Nizami Ganjevin eepos Seitsemän kaunotarta niinkin kaukaa kuin vuodelta 1197.

Puccinin teoksessa Nizami ei kuitenkaan pääse ansioille tarinastaan, vaan oopperan libretto perustuu versioon Carlo Gozzin näytelmästä, joka taas perustuu ranskalaisen kirjailijan Delacroix’n käännöksiin ”vanhoista tarinoista”. Delacroix ei ehkä edes tiennyt, että tarinoilla on runoilijat. Oopperan tapahtumat sijoittuvat alkuperäisen Keski-Aasian sijaan Kiinaan.

Visuaalinen täysosuma

Turandot on tarina, satu. Kun sen sellaisena näkee, oopperan loppukäänteet on helpompi niellä. Kun lakkaa hetkittäin näkemästä, romantiikan alta paljastuu epäilys Calafin, valtakunnattoman tataariprinssin vallanhimosta, jonka eteen ollaan valmiina uhraamaan tarvittaessa aivan kaikki. Vaan näin ei toki käy Franco Alfanon säveltämässä oopperan loppukohtauksessa – Puccinilta teos jäi kesken, ja hänen oma kädenjälkensä päättyy kidutetun Liun itsemurhaan.

Festival Puccinin vierailunäytös on täysosuma. Se on vahva näyttö siitä, mitä syntyy, kun oopperaan todella paneudutaan pieteetillä ja osaamisella.

Vierailijoille Olavinlinnan näyttämö on usein muodostunut jonkinasteiseksi ongelmaksi leveydessään ja vähäisessä syvyydessään. Vaan mitä tekevät italialaiset: ottavat koko lavan, miljöön ja muurit haltuun uskomattomalla tavalla. Paikka ei enää ole savolaisruotsalainen linnoitus vaan kiinalainen palatsi.

Lue myös: "Yleisö pyörtyilee kesken esitysten" – Kalle Kuusava on viettänyt unettomia öitä Savonlinnassa
 

Upea tenoriaaria toistettiin

Suuri ansio visuaalisesta kokonaisuudesta menee Enrico Stinchellin luomalle valaistukselle ja ohjaukselle. Tämä huikea valojen ja varjojen sekä värien kylpy ulottuu myös pääasiaan, musiikkiin. Lähde oli orkesterimontussa, eli upeasti soittaneessa orkesterissa ja sen kapellimestari Alberto Veronesissa.

Teoksen tunnetuin aaria on kolmannen näytöksen Nessun Dorma, jossa tenorilta odotetaan vähintään samaa kuin urheilussa silloin, kun ennätystehtailijat parantavat tulosta sentti kerrallaan. Eikä Calafin roolin laulanut Amadi Lagha pettänyt – huikea aaria päättyi sellaisiin suosionosoituksiin, että kapellimestari ja Lagha päättivät uusia aarian. Italiassa tapa on yleinen.

Koko solistikaarti täytti paikkansa. Amadi Lagha piti soinnikkaalla äänellään yleisön tiukassa otteessa koko ajan, Lana Kos tulkitsi Liun roolin koskettavan herkästi ja Vassileva Zvetlinan dramaattinen ääni soi upeasti kylmänkalseana, etäisenä prinsessana.

Väriä roolitukseen tuo teoksen outo, mutta hauska ja koskettava ministerikolmikko Ping-Pang-Pong: Raffaelo Raffio, Marco Voleri ja Tiziano Barontini.

Jussi Mattila
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi