Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kaatuuko kouvostomolli? Nostetaanko Viikate pysyvästi ladon orsille?

Rautalankaheviä soittavan bändin lahtelainen nokkamies on tulevaisuuden suhteen vaitelias.

Kaarle Viikate tunnelmoi Mössön-keikalla helmikuussa 2017. Kuva: Mirja Hussain

Tummaa rautalankaheviä parisenkymmentä vuotta suomalaisten sydämiin vuodatelleen Viikate-yhtyeen viimeaikaisesta toiminnasta saattaisi vedellä johtopäätöksiä lopun aikojen alusta.

Kun uuden, 20. heinäkuuta ilmestyneen EP:n nimeksi on pistetty Tuulenhuuhtomat, ja Facebookissa yhtye kuvailee julkaisua niin, että rinta rottingilla saisi olla vaikka äänite viimeiseksi jäisi, epävarmuus yhtyeen tulevaisuudesta iskee rintaan. Määrittelemättömän pituiselle tauollekin Viikate on ilmoittanut kesän keikkojen jälkeen jäävänsä.

Mitä tämä tällainen on, kaatuuko kouvostomolli, jääkö jäljelle vain tuulen huutoma perä?

– Tuskin lopun ajoista kyse, ei Tuulenhuuhtomat Viikatteen viimeiseksi jää, se on varmaa, yhtyeen lahtelainen nokkamies Kaarle Viikate rauhoittelee.

– Tässä on niin monta sokkelia valuvaiheissaan ja monta rautaa tulessa, että tarvitsee ottaa vähän aikaa. Ei uskalla itsekään vielä tsuppailla tulevaisuudesta ja uuden materiaalin työstämisestä sen kummemmin, laulaja-kitaristi miettii.

"Ajattomuudella pärjää aina"

Jos ei uudesta, pistetään tikku silmään ja mietitään hetki vanhoja.

Viikatteen ääni on tunnistettava. Siinä kaikuvat suomalaiset tanssilavamoodit, sanoituksissa Reino Helismaat ja mustan melankoliset tangovibat, joita ympäröi metalli- ja heavymusiikin soundimaailma. Nostalgikko löytää Viikatteen musiikista tarttumapintoja niin halutessaan.

– On totta, että suuret suomalaiset muusikkonimet Helismaa, Rautavaara, Topi Sorsakoski, Esa Pulliainen tekivät aikanaan vaikutuksen. Kun oli sitten bändi, jossa kivirekijyystöä ja rautalankaa pystyi yhdistämään, syntyi teknisestä taitamattomuudesta ja omien mieltymysten sekamelskasta tunnistettava soundi.

– Sanoituspuolella taas Helismaan hirttoköysi-iskelmä ja englannin kielisten death metal -sanoitusten suomenkieliset lainat ovat varmaan tuoneet lyriikoihin omanlaisensa mielenmaiseman.

Tässä on niin monta sokkelia valuvaiheissaan ja monta rautaa tulessa. Laulaja Kaarle Viikate

Ajattomuudella pärjää aina, kun suoraselkäinen tekemisen meininki säilyy, ajattelee Kaarle Viikate.

– Ajattomuus tulee kaiketi siitä, että tekohetkellä muusikko on takki auki ja genreajattelu unohtuu. Vaikka musiikillinen tai tekninen toteutus olisi hatarampikin, oleellista on se, että tekee niin kuin kussakin hetkessä on hyvä ja oikein. Niin syntyy kappale, joka kestää.

Nostalgian tunne taas syntyy Kaarle Viikatteen mukaan henkilökohtaisista kokemuksista.

– Otetaan nyt vaikka 80-luku ja Alphavillen Forever Young. Löysin sen just tossa vähän aikaa sitten divarista, ja autossa se soi tiuhaan. Edelleen mahtava kappale, vaikka en ole seurannut kyseistä tyylisuuntaa ikinä, kitaristi hymähtää.

Vaikutteet toistuvat

Vaikutteet, jotka ovat kulkeneet Viikatteen musiikissa mukana näihin herran vuosiin asti eivät rajoitu vain musiikin maailmaan.

– Elokuvapuolelta Neil Hardwickin kirjoittamat TV-draamat tai Matti Kassilan ohjaamat Waltari-dekkarit, niitä pyörittelen sanoituksissani edelleen. En mä tiedä, samojen asioiden ympärillä voi mun mielestä kyllä tehdä musaa hyvillä mielin, kunhan älyää järjestää legot aina uuteen järjestykseen.

Tuulenhuuhtomat-julkaisulla niin on tehty. EP:n neljä biisiä ovat kaikki keskenään erilaisia: on iskelmässä soivaa kertosäettä, surumollista elegiaa, punkvaikutteista rytkettä ja lavakitaroissa kaikuvaa perusvarmaa Viikatetta.

– Kun kilometrejä on näinkin paljon, voi tehdä tällaisenkin ratkaisun, eikä tarvitse miettiä hävettääkö jälkeen päin vai ei. Jos biisi saa itsellä jalan vipattamaan, niin silloin se tekee niin varmasti jollekin muullekin. Paula Koivuniemen sanoin, luotan sydämen ääneen.

Viikatteen Simeoni, Arvo, Kaarle ja Ervo kiertävät ja pitävät kesän jälkeen huilia. Kuva: AJ Savolainen

Joskus on parempi jättää sanomatta

Kelpo lady Koivuniemikin, mutta jottei aivan naisista puhumiseksi menisi keskustellaan lopuksi vielä henkilökohtaisuuksista. Toisinaan Kaarle Viikatteen sosiaalinen kuppi täyttyy ja tulvii yli, kaipuu yksinäisyyteen ja itsensä kanssa olemiseen on polttava.

– Tääkin on niin henkilökohtaista, mutta joillekin se, että suu käy koko ajan ja juttua tulee, on elinehto. Mulle taas ei, kunto ei riitä. Korvat tulee aika ajoin täyteen ja tajuan siinä hetkessä, että jos nyt aukaisen suuni, niin voin pahoittaa jonkun mielen pahasti. Olen ymmärtänyt, että silloin on parempi itse poistua paikalta.

Viikatemies poistuu joko omiin oloihinsa tai kaltaistensa seuraan, sellaisten, joiden kanssa tietää viihtyvänsä varmasti. Sellaisten, joiden kanssa voi olla porukassa hiljaa.

– Yksinänikin viihdyn hyvin. Ylipäänsä on niin, että jos ihmiset ymmärtäisivät viettää aikaa enemmän sellaisessa seurassa, jossa oikeasti viihtyvät, maailmassa olisi aika paljon vähemmän väkivaltaa, Kaarle Viikate päättää.

Viikate Lahdessa Möysän musaklubilla pe 3.8. klo 21.30

Lue myös: "Ei tarvinnut miettiä hetkeäkään" – lahtelaisurheilua mielellään tukevalla Brädillä yllättävä keikka sunnuntaina
 
Sanna Jääskeläinen
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X