Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Ihan tavallinen burleski-maanviljelijä – Aleksis Kyrö hoitaa Orimattilassa maatilaa, järjestää festaria ja riisuutuu lavalla

Lapsuudestaan Kyrö muistaa tietynlaisen boheemiuden. Kiellettyjä asioita ei juuri ollut.

Kyrö uskoo suomalaismiesten burleski-innostuksen liittyvän siihen, että suomalaiset suhtautuvat alastomuuteen mutkattomasti. Kuva: Aku Isotalo

Aleksis Kyrö penkoo läpi vaatekaappinsa sisältöä. Esiin tulee tiikerikuvioinen paita, punainen puvuntakki täynnä paljetteja sekä ylisuuri valkoinen kenraalintakki kunniamerkkeineen ja yhteensopivine koppalakkeineen.

Hetken kuluttua Kyrö poseeraa maatalon pihalla talikko kädessä, lakerikengät jalassa ja päällä melkoisesti pintaa paljastava versio vanhan ajan uima-asusta.

Annetaan miehen esitellä itse itsensä: Aleksis Kyrö, lähes neljäkymppinen maatalousyrittäjä eteläisestä Päijät-Hämeestä, taiteilija ja kulttuurituottaja.

Itselläni on se ongelma, etten keskity mihinkään – se olisi mahtava taito. Burleskitaiteilija ja maanviljelijä Aleksis Kyrö

Yhteen asiaan keskittyminen olisi mahtava taito

Orimattilan Sammalistossa maitoa, laatuheinää, viljaa ja vihanneksia tuottava Kyrö tunnetaan esimerkiksi Mallusjoen Takinkääntöviikon järjestäjänä ja viime aikoina myös burleskiesiintyjänä nimeltä Dick Tator.

– Maatilasta saan leivän. Lisäksi olen mukana kansanmusiikkiorkesterissa ja ska-orkesterissa ja torvisoittokunnassa, ja olen Mallusjoen nuorisoseuran puheenjohtaja, hän listaa.

Viimeisimpänä Kyrö on innostunut airsoft-pelaamisesta, joten värikkäiden burleskiasujen sekaan on alkanut ilmestyä myös maastopukuja.

Monipuolinen miekkonen siis selvästi, ja moninaista elämä on muutenkin. Haastattelun ohessa Kyrö ehtii vastailla puheluihin sekä heinäkaupoista että muistakin asioista. Hän huomauttaa, että kaikista ihmisistä löytyy monia puolia.

– Ihmiset, jotka ajattelevat elävänsä tylsää elämää ja olevansa niin sanotusti normaaleja, suhtautuvatkin suurella pieteetillä johonkin. Itselläni on se ongelma, etten keskity mihinkään – keskittyminen olisi mahtava taito.

Dick Tator -hahmon nimi sai alkunsa valkoisesta takista. Esiintyjän repertuaariin kuuluu muun muassa burleskiversio nuoresta Sibeliuksesta. Kuva: Aku Isotalo

Onko riisuutuminen poliittista?

Kyrön vaimo Kaisa Hemming-Kyrö aloitti burleskin jo kymmenen vuotta sitten. Hänet tunnetaan taiteilijanimellä Gigi Praline. Pariskunnan innostus lajiin syttyi syntymäpäiväjuhlassa, johon oli tilattu esiintymään burleskitaiteilija Bettie Blackheart.

Myöhemmin burleski vei mukanaan myös Aleksiksen, ja ilmeisen mutkattomasti. Ensin hän juonsi burleskiesityksiä ja päätyi vuosi sitten itse esiintymään ensimmäisen kerran.

– Olen esiintynyt aina, joten ajattelin, että kai voin mennä mukaan. Miesesiintyjiä on Suomessa tosi paljon. Äkkiä mieleen tulee 10–15 esiintyjää.

Kyrö uskoo burleski-innostuksen kertovan suomalaisten mutkattomasta suhtautumisesta alastomuuteen. Korttelin ympäri viuhahtamiset ja festarinakuilut ovat hyväksytympiä kuin monessa muussa kulttuurissa.

– Olin amerikkalaisen burleskitaiteilijan Tiggerin työpajassa, ja hän sanoi, että riisuutuminen on aina poliittista. Suomessa se ei ole ihan niin.

Kyrö itse kuvailee burleskia tarinankerronnaksi ja varietee-viihdytystaiteeksi, johon usein liittyy riisuutuminen. Hyväksyntä on kaiken A ja O, eikä ulkonäkörajoituksia ole.

Aleksis Kyrö teki ensimmäisen burleskiesityksensä vuosi sitten. Jo sitä ennen hän toimi esityksissä juontajana. Kuva: Aku Isotalo

"Pitää osata katsoa boksin ulkopuolelle"

Kyrön kiinnostus kulttuuriin ja taiteeseen syttyi vanhempien ansiosta jo lapsena. Lapsuudestaan hän muistaakin tietynlaisen boheemiuden.

– Kiellettyjä asioita ei hirveästi ollut.

Vanhemmat ottivat myös taiteen vakavasti ja osasivat Kyrön mukaan raivata sille aikaa siitä huolimatta, että pyöritettävänä oli maatila. Myös parhaillaan käynnissä olevan Takinkääntöviikon idea tuli jo kolmisenkymmentä vuotta sitten Kyösti ja Sirkku Kyröltä. Viime vuonna Kyösti Kyrö juhlisti 40-vuotistaiteilijajuhlaansa esiintymällä Mallusjoen Näyttämön Viulunsoittaja katolla -musikaalin pääosassa.

– Pitää osata katsoa boksin ulkopuolelle – jos ajattelee, että pitää tehdä musikaali laulu- ja tanssitaidottomien kanssa, niin sehän on ihan hölmöä. Mutta meillä on totuttu siihen, että kaikki on mahdollista, Kyrö pohtii.

Päivätyössään Kyrö pyörittää maatilaa. Elämään mahtuu myös Mallusjoen Nuorisoseuran puheenjohtajuus ja Mallusjoen Takinkääntöviikon järjestelyt. Kuva: Aku Isotalo

Sirkusta maneesissa, festari nuorisotalolla

Kyrön maatila sijaitsee idyllisellä paikalla: loivassa rinteessä lähellä sinisenä kimaltelevaa Mallusjärveä. Omalla tavallaan maalaisympäristö myös ruokkii kulttuuria. Elokuussa tilan maneesille tulee jo viidettä kertaa esiintymään viisi sirkustaiteilijaa.

– Ensimmäisellä kerralla katsojia oli 400, ja ihmiset kyselevät jo, koska sirkus tulee. Ainakin sellaiselle on jonkin sortin tarve, Kyrö huomauttaa.

Myös Takinkääntöviikko on näyte siitä, kuinka elävä pienikin kylä voi olla. Iso kiitos siitä kuuluu aktiiviselle nuorisoseuralle, onnistuneelle sukupolvenvaihdokselle ja nuorisoseurantalolle, joka on toivottanut kaikki tervetulleeksi.

– Teini-ikäisenäkin saimme sinne avaimen. Talolle sai mennä, kunhan ei rikkonut mitään, Kyrö muistelee.

"Burleskista kirjoitetaan usein siitä näkökulmasta, kuinka erikoista se on. Me olemme ihan tavallisia ihmisiä", Aleksis Kyrö sanoo. Kuva: Aku Isotalo

Ikuinen opiskelija ja mahdollistaja

Sammalistossa Kyrö on paluumuuttaja. Hän lähti kotoa ensin opiskelemaan Sibelius-lukioon Helsinkiin ja asui sen jälkeen Helsingissä ja Lahdessa. Kesäisin hän kuitenkin palasi aina kotiin.

– Olen ikuinen opiskelija. Minun piti valmistua ennen kuin ostan talon, mutta sitten yliopistolta tulikin viesti, että on tullut kaksiportainen tutkintojärjestelmä ja minun pitää valmistua kandiksi ennen maisterintutkintoa. Kandintutkinnon tein, mutta kursseja on sitten roikkunut, Kyrö naurahtaa.

Musiikkitaustastaan huolimatta hän ei suunnitellut muusikon uraa, vaan ajatteli ennemminkin päätyvänsä näyttelijäksi. Yliopistossa hän opiskeli maa- ja metsätaloutta. Vapaa-aika kului muun muassa Helsingin ylioppilasteatterin produktioissa, ja myöhemmin hän toimi avustajana Lahden kaupunginteatterilla.

Keikkamuusikkona Kyrö kiersi festareita The Capital Beat -bändin kanssa, mutta sen jälkeen aikaa on vapautunut muille asioille.

– Kulttuurissa leipä on kiven alla. On hauskaa olla mahdollistaja.

Aikanaan Kyrö uskoi päätyvänsä näyttelijäksi. Kuva: Aku Isotalo

"Vaimo on paras maadoittaja"

Kulttuurituottajana tekemistä riittääkin. Kyrö muun muassa järjestää vaimonsa kanssa burleskitapahtumia pari kertaa vuodessa.

– Vaimo on paras maadoittaja, mahtava elämänkumppani. Hän muistuttaa, että laitan välillä jalat maahan.

Vuosien varrella Kyrö on huomannut, että on pakko keskittyä vähän harvempiin asioihin. Siksi hän on päättänyt luopua tilan lehmistä. Sen jälkeen maatilalla keskitytään hevoskasvatukseen, jota pyörittää Aleksiksen sisko Siiri Kyrö.

– Työni on hänen ratsastuksensa mahdollistamista, Kyrö sanoo.

Perhe on Sammalistossa lähellä. Maatila on sisaren kanssa yhteinen, ja Kyrö asuu tilan päärakennuksessa, jonka osti vanhemmiltaan sukupolvenvaihdoksessa vuosikymmen sitten.

Kyösti Kyrö piipahtaa vierailulle haastattelun aikana, samoin kuin monet muut tuttavat ja sukulaiset. Festivaalien aikana Kyröt majoittavat usein väkeä kotonaan. Aleksis Kyrö tosin sanoo menon rauhoittuneen.

– Vanhempieni aikana talolla oli nykyistä enemmän juhlintaa.

Ennen haastattelun päättymistä Kyröllä on vielä yksi huomautus.

– Burleskista kirjoitetaan usein siitä näkökulmasta, kuinka erikoista se on. Me olemme ihan tavallisia ihmisiä, Kyrö sanoo, vaihtaa uikkarit farkkuihin ja lähtee korjaamaan traktoria.

Takinkääntöviikko Mallusjoella vielä tänään.

Lue myös: Lahti oli Viipuriin verrattuna tuppukylä, muistuttaa Timo Taulo
 
Aleksiksen valinnat

Ikimuistoisimmat Takinkääntö-keikat

1. Olavi Uusivirta.

Se oli maaginen ilta. Olavilla oli samana päivänä synttärit, ja kutsuimme hänet kavereineen pitämään syntymäpäiväbileet. Mukana oli Olavin bändi, ja Jonde räppäsi. Ilta vain soljui, se oli ilotulitusta alusta loppuun.

2. Keikka Kaj Chydeniuksen kanssa.

Henkilökohtaisesti mahtavin keikka oli, kun Kaj Chydenius suostui ottamaan minut laulajaksi. Se oli opettavainen keikka, ja yleisö hyväksyi, vaikka virheitäkin oli. Hyvin se tosin meni!

3. Loppuunmyydyt illat.

Tällaisia ovat olleet Lapinlahden lintujen, Tuure Kilpeläisen ja Sami Saaren keikat. Saari oli juuri saanut levyn ulos, ja se menikin listaykköseksi. Paikka oli ihan täynnä.

Marjaana Lahola
marjaana.lahola@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi