Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Sirkustaiteilija Milla Järvinen ja tanssija Sonja Pälli syväluotasivat omaa elämäänsä Filter-teosta varten: "Kyseenalaistin itseäni ja kehoani ammatillisesti"

Lokakuussa Lahden Pikkuteatterissa ensi-iltansa saavaa teosta harjoitellaan Koulutuskeskus Salpauksen Sirkuskeskuksella.

Toisessa kohtauksessa Sonja Pälli kierii maassa, kun Milla Järvinen on rengastrapetsilla. Äänimaailmasta vastaa patjapinon päällä istuva Eliel Tammiharju. Kuva: Aku Isotalo

Kymmenen vuotta sitten silloin 18-vuotias Milla Järvinen esiintyi ystävänsä Sonja Pällin kanssa Lahden kulttuuritoimen nuorten kesänäytelmässä. Työryhmä piti Järvisestä, ja kehuja tuli. Ai että olet ihana, he sanoivat ja halasivat kovaa.

Kun Järvinen haki seuraavana kesänä samaan ryhmään, häntä ei kutsuttu edes pääsykokeisiin. Järvinen päätti soittaa työryhmän johtajalle. Puhelimessa Järviselle kerrottiin, että hän teki viime kesänä jotain sellaista, jonka takia kukaan ei halua työskennellä hänen kanssaan.

Järvinen yritti kysyä asiasta tarkemmin, muttei saanut vastausta.

Syntyi oma tulkinta, johon vaikuttivat myös huhut: Järvinen oli ollut liian isosti esillä ja äänessä, eikä se ollut hyvä juttu.

– Tajusin vasta tänä kesänä, että pienensin sen jälkeen omaa ilmaisuani ihmisenä niin pieneksi, että ihmiset ihmettelivät välillä, enkö puhu ollenkaan.

Myös Pälli muistaa kommentin, jonka sai sen jälkeen, kun hän oli päässyt opiskelemaan tanssia 19-vuotiaana.

– Minulle sanottiin, etten voisi olla tämän mallinen, jos haluan olla tanssija. Kyseenalaistin itseäni ja kehoani ammatillisesti.

Sirkustaiteilijana työskentelevä Järvinen ja tanssija, tanssinopettaja Pälli tutkivat omaa minäkuvaansa samalla, kun Filter-näyttämöteos valmistuu. Sirkusta ja tanssia yhdistävä teos käsittelee minäkuvan rakentumista nykyaikana, kun takaraivossa paukuttaa ajatus, että pitäisi olla ja saavuttaa jotain enemmän.

Mitä tapahtuu ennen syntymää?

Eliel Tammiharju vastaa teoksen äänimaailmasta, joka on syntynyt vuorovaikutuksessa Milla Järvisen ja Sonja Pällin improvisaation kanssa. Kuva: Aku Isotalo

Lokakuussa Lahden Pikkuteatterissa ensi-iltansa saavaa teosta harjoitellaan Koulutuskeskus Salpauksen Sirkuskeskuksella. Treeneissä on mukana aina teoksen äänimaailman suunnittelija Eliel Tammiharju, 21. Hän on luonut kaikki teoksen äänet itse joko nauhoittamalla tai tuottamalla ne synteettisesti koneella.

– En halua paljastaa äänten alkuperää tarkemmin, etteivät ne ohjaa katsojan tulkintaa liikaa, Tammiharju sanoo. Artistinimellä KEliel hän tekee myös omaa elektronista musiikkia.

Teoksen toinen kohtaus Syntymä kertoo ajasta ennen maanpäällistä elämää. Järvinen vertaa sitä kuolemaan.

– Kukaan ei tiedä, mitä silloin tapahtuu, hän sanoo ja pukee yllensä valkoisen pitkän mekon.

Tammiharju istuu patjapinon päällä ja laittaa ääniraidan soimaan. Järvinen ja Pälli seisovat lähekkäin katse erisuuntiin, kun moottoria muistuttava ääni valtaa tilan. Järvinen seisoo liikkumatta, Pälli tärisee ja hytkyy.

Pian myös Järvinen alkaa täristä. Musiikin tahti kiihtyy. Järvinen hönkäisee käteensä, ja alkaa puhdistaa Pälliä sillä kuitenkaan häneen koskematta. Pian Järvinen kiipeää rengastrapetsille ja alkaa pomppia sen päällä. Pälli kierii maassa ja hengittää raskaasti.

Pitkiä keskusteluja

Milla Järvinen ja Sonja Pälli saivat Päijät-Hämeen kulttuurirahastosta kolmen kuukauden työskentelyapurahan. Filter teosta on tukenut myös Lahden kaupunki. Kuva: Aku Isotalo

Idea sirkusta, tanssia ja äänimaailmaa yhdistävään teokseen syntyi, kun Järvinen ja Pälli näkivät toisensa kunnolla pitkästä aikaa viime joulukuussa.

– Pohdimme sitä, mitkä tekijät ovat rajoittaneet meitä ammatissa ja elämässä. Määritelmät, joita toiset ihmiset tai me itse olemme luoneet, Pälli sanoo.

Järvinen ja Pälli ovat tunteneet toisensa 5-vuotiaista asti. Teosta varten Pälli ja Järvinen ovat purkaneet lapsuuttaan, ystävyyssuhdettaan ja elämässä tapahtuneita asioita ylipäätään.

Pitkien keskustelujen lisäksi he ovat haastatelleet eritaustaisia ihmisiä minäkuvasta. Muutamaa kasvotusten, loput verkkokyselyllä. Silloin sosiaalinen media nousi esiin.

– Mieleen jäi, kun yksi haastateltava sanoi, että Instagramissa katsotaan vain toisen parempaa, kauniimpaa elämää, Järvinen sanoo.

Järvinen luopui kokonaan älypuhelimesta

Some ärsyttää, vaikka kuvien tiedetään olevan valittuja palasia tietyistä hetkistä. Omasta älypuhelimestaan Järvinen luopui, koska se tuntui vievän liikaa tilaa kaikelta muulta nähtävältä ja koettavalta. Nykyistä luuriaan hän kutsuu normaaliksi Nokiaksi.

Pälli on sen sijaan somessa, mutta kuvailee itseään araksi. Sinne tulevat kuvat pitää valita tarkkaan.

– Usein se menee siihen, etten laita sinne yhtään mitään.

Filttereitä oman minuuden päälle

Milla Järvisen ja Sonja Pällin Filter-teoksen toinen kohtaus käsittelee aikaa ennen kuin ihminen saapuu maailmaan. Kuva: Aku Isotalo

Äänisuunnittelija Tammiharju ei koe someahdistusta. Sosiaalisessa mediassa on hänestä asioita, jotka eivät toimi, mutta niiden lisäksi siinä on paljon mahdollisuuksia.

Pieniä erimielisyyksiä ryhmän välillä on tullut siinä, mitä sosiaaliseen mediaan laitetaan teoksesta.

Jos Järvinen saisi päättää, sinne ei päätyisi yhtään mitään.

– En ole samaa mieltä siitä, että someen pitäisi laittaa asioita sen takia, että saa katsojia, koska se on ajan henki. Aika on sellainen, jollaiseksi sen teemme, Järvinen sanoo.

Sosiaaliseen mediaan viittaa myös teoksen nimi Filter. Aivan kuin Instagramissa lisätään kuviin filttereitä, laitetaan maskeja oman minuuden päälle myös muussa elämässä.

Kommentti ei välttämättä koskaan unohdu

Järvinen ja Pälli ovat pohtineet paljon sitä, mitä minuus on. Rakentuuko se ulkopuolisista asioista vai onko se ihmisen sisin, täysin muuttumaton asia?

Järvinen uskoo buddhalaisen ajattelutavan mukaan, että oma minuus on olemassa sellaisenaan, kun synnymme.

– Ajattelen, että aito, syvä minä, on koko ajan meissä kaikissa. En tiedä, mikä se on, mutta tutkailen sitä kovasti.

Pälli uskoo myös, että synnyttyään ihmisellä on jokin tietty sisin minuus. Kokemuksilla on kuitenkin merkittävä vaikutus siihen, millaiseksi käsitys itsestä muodostuu. Minuus on muuttuva.

– Jos olen joskus katsonut itseäni huonolla tavalla, voin katsoa itseäni nyt hyvällä.

Pälli sanoo edelleen palaavansa mielessään siihen kommenttiin, jonka kuuli kehostaan lähes kymmenen vuotta sitten. Vaikka hän voi nyt irrottaa sen yksittäiseksi kommentiksi, se kaikuu jossain ajoittain.

Eveliina Mäntylä
eveliina.mantyla@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi