Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Tuomas Holopaisen mukaan Lahden keikalla nähdään pari yllätystä – lahtelaisista faneista Floor Jansen on paras mahdollinen Nightwishin solisti

Savonlinnasta alunperin kotoisin oleva Olli Turunen (vas.) koki Nightwishin tärkeäksi myös itäsuomalaisuuden takia. Markus Grahn sanoo tavaroiden pudonneen kerran hyllystä, kun hän kuunteli Nightwishiä niin kovalla. Kuva: Jonne Heinonen

Lahtelainen musiikkiharrastaja Olli Turunen levittää Teerenpelin pöydälle vanhoja Nightwishin levyjä, saksalaisia musiikkilehtiä ja kiertuekirjoja.

– Hyvää Nightwish-metallipornoa, Markus Grahn sanoo ja selaa levyjä.

Turunen on tullut juuri rastahuollosta, Grahn pitää ruokatauon optiikkahiojan töistä. Miehet eivät tunne toisiaan entuudestaan, mutta kokemukset yhdestä Suomen menestyneimmästä yhtyeestä ovat samantyylisiä.

Kovin levy on Wishmaster, Nightwishin pitäisi järjestää klubikeikka, bändikamaa voisi olla kotona enemmän – jos vain puoliso sallisi ja Lahden keikalle liput piti hankkia heti.

Nightwishin lauantain keikka Mukkulassa on tämän kesän toinen Decades-kiertueeseen kuuluva esiintyminen Suomessa. Ensimmäinen oli viime viikonloppuna Ilosaarirockissa. Yhtyeen taiteellinen johtaja, kosketinsoittaja ja pääasiallinen sanoittaja-säveltäjä Tuomas Holopainen on viettänyt väliviikon rauhallista kotielämää Kiteellä.

– Lahdessa nähdään pari yllätystä, Holopainen paljastaa puhelimessa.

Seinällä oli Einstein, eikä bändijuliste

Tuomas Holopaista kiinnosti pienenä biologia, eikä metallimusiikki. Kuva: Ville Juurikkala

Nuotion äärellä, Holopaisen vanhempien mökillä kavereiden kanssa vuonna 1996, sai 19-vuotias Holopainen idean Nightwishistä. Siihen kuuluisi kolme jäsentä: hän, Tarja Turunen ja Erno Vuorinen.

Holopainen hankki bändille studion, ja harjoittelutilaksi saatiin Kiteen lukion tiloissa toimiva Monttu-klubi. Ensimmäiset kappaleet Holopainen sävelsi lapsuudenkotinsa yläkerrassa omassa huoneessaan kosketinsoittimensa kanssa.

Grahn muistaa tutustuneensa bändin ensimmäisiin demoihin jo silloin. Sen aikaisella avopuolisolla oli kiteeläisiä kavereita, jotka hehkuttivat uutta paikallista bändiä.

– Se oli niin erilaista kuin mikään aiempi, Grahn sanoo.

Nightwish syntyi, koska bänditoiminta oli hauskaa. Tarkoituksena ei ollut menestyä suuresti ja myydä miljoonia levyjä, Holopainen kertoo.

– Saan usein kuulla, että elän unelmaani. Kyse ei ole siitä, vaan onnellisten yhteensattumien summasta.

Nuorena Holopaisen seinällä oli bändijulisteiden sijaan Jacques-Yves Cousteau ja Albert Einstein. Kuopion yliopistossa hän ehti opiskella biologiaa puoli vuotta. Luonnontieteet näkyvät myös bändin viimeisimmällä Endless Forms Most Beautiful -albumilla, kun ensimmäiset seitsemän levyä keskittyivät fantasiamaailmaan.

Tarja Turusen erottaminen jakoi fanit kahtia

Musiikki meni biologian ohi viimeistään silloin, kun Nightwish pääsi toisella levyllään keikkailemaan ulkomaille. Merkittävää oli myös vuonna 2004 ilmestyneen Once-albumin aika, niin hyvässä kuin pahassa. Albumi nosti bändin metallipiireistä enemmän koko kansan suosioon, ja levy oli kahden viikon ajan Euroopan myydyin.

Menestysalbumin kiertue päättyi kuitenkin siihen, kun Tarja Turunen erotettiin bändistä viimeisen keikan jälkeen avoimella kirjeellä. Fanit olivat sokissa, draama oli huipussaan, mediassa kohistiin.

– Ihmissuhteet ovat maailman vaikein asia, Holopainen sanoo.

– Emme mene enää noiden kokemusten läpi. Ne söivät paljon bändiä ja sen jäseniä. Kitka bändin jäsenten kesken on äärimmäinen energiavampyyri.

Turunen ja Grahn olivat molemmat sillä Hartwall-areenan keikalla, kun Nightwish esiintyi Turusen kanssa viimeisen kerran. Keikka oli Grahnista mahtavin, jolla hän on koskaan ollut.

– Seuraavana päivänä fiilis romuttui. Ajattelin, että Turusen erottaminen on virhe.

Myös Olli Turunen oli huolissaan. Löytyykö tilalle yhtä taitavaa naissolistia vai onko tämä bändin loppu?

Holopaisen mukaan Tarja Turusen erottaminen jakoi fanit kahtia.

– Hatunnosto kaikille faneille, jotka jaksoivat mennä kurimuksen läpi. Sitten tuli Anette, ja tuli toinenkin kurimus. Fanit jaksoivat myös sen.

Ruotsalainen Anette Olzon toimi bändin solistina vuosina 2007–2012. Grahnin ja Turusen mielestä nykyinen solisti, hollantilainen sopraano Floor Jansen on Nightwishille paras mahdollinen. Mitään virhettä ei loppujen lopuksi käynytkään.

– Floor on minusta Nightwishin kaikkein kovin lauluja. Anette ei voinut laulaa kuin hänelle tehtyä tuotantoa ja vähän muuta. Tarja on niin ooppera, Turunen pohtii.

Myös Holopainen ylistää Jansenia.

– Hän on täydellinen paketti. Niin lauluäänensä kuin persoonansakin takia.

Jos kitkaa tulee, jota Holopainen ei usko, tarkoittaa se koko bändin loppua. Uutta solistia ei enää oteta.

Jotain samaa kuin vuonna 1996

Lahden keikan jälkeen Nightwish pitää puolitoista viikkoa taukoa, jonka jälkeen bändi jatkaa maailmankiertuettaan Saksasta. Viimeinen keikka pidetään Hartwall-areenalla 15.12.

Uusi albumi on odotettavissa keväällä 2020, Holopainen sanoo. Kappaleita alkoi syntyä, kun Holopainen päätti puolitoista vuotta kestäneen sapattivapaansa, jonka aikana hän vaelsi, kirjoitti sanaristikoita, hoiti puutarhaa, matkusteli ja teki vaimonsa Johanna Kurkelan sekä Nightwishin Troy Donockley kanssa albumin Auri.

Uudet biisit ovat vielä raakileita. Luvassa on jotain uutta ja jännittävää, mutta samaksi bändiksi tunnistettavaa, Holopainen sanoo.

Se Nightwish, joka perustettiin Kiteellä vuonna 1996, näkyy hänestä bändissä edelleen.

– Tietynlainen lapsenomaisuus ja syy, miksi teemme musiikkia on säilynyt. Se on se musiikin tekemisen riemu, kun saa toteuttaa itseään.

Ei mitään kieroutunutta kulttipalvontaa

Teerenpelissä Olli Turunen ottaa esiin vielä suuren Nightwish-huivin, joka taitaa olla vuodelta 2004. Vaikka Turusen kämppä on täynnä rumpukapuloita, plektroja, bändipaitoja, seinälippuja ja rumpukalvoja lukuisilta eri bändeiltä, ei hän ymmärrä överiksi mennyttä fanitusta.

– Tärkeintä fanittamisessa ovat keikat, hän sanoo ja kertoo käyvänsä vuodessa ainakin sadalla keikalla suomipopista death metalliin.

Grahnin mielestä fanituksessa on tärkeintä illuusio.

– Oma fanius luodaan itse. Oli se sitten lehtiä keräämällä. Illuusio katoaa, jos esimerkiksi tunkeutuu kotiin.

Holopainen kutsuu överiksi mennyttä fanitusta kieroutuneeksi kulttipalvonnaksi.

– Toivon, että fanitus kohdistuisi musiikkiin tai taiteeseen, eikä ihmiseen.

Pari kertaa fani on ilmestynyt hänen kotiovensa eteen Kiteellä matkalaukkujen kanssa ilmoittamalla, että hän lähtee nyt bändin mukaan.

Ensin tuli hämmennys. Sitten Holopainen selvitti, missä fani asui ja vei hänet juna-asemalle.

Eveliina Mäntylä
eveliina.mantyla@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi