Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Ooppera-arvio: Faustissa on paljon nykypäivän ajattelulle vastenmielistä - silti se soi Savonlinnassa tuoreena

Clemens Unterreiner (Valentin, vas.) ja Erica Back (Siebel) Goethen klassikkotarinaan pohjautuvan, Charles Gounodin säveltämän Faust-oopperan kenraaliharjoituksissa Savonlinnan oopperajuhlilla. Kuva: LEHTIKUVA / PETRI SAARELAINEN

Savonlinnan oopperajuhlat

Charles Gounod: Faust

Ensi-ilta Olavinlinnassa 7.7.

Goethe kirjoitti murhenäytelmänsä Faust 1800-luvun alkupuolella. Tarina sielunsa paholaiselle myyneestä miehestä on toki paljon sitäkin vanhempi.

Charles Gounod teki Goethen näytelmästä desinfioidun, kristillisemmän version. Oopperassa jumala ei lyö vetoa maailman menoa paheksuvan paholaisen kanssa Faustin lankeamisesta. Katolista näkökulmaa noudattava libretto tekee teoksesta suoraviivaisemman hyvän ja pahan taistelun, jossa korostuu naisen synnillisyys.

Oopperan juonessa on paljon nykypäivän ajattelulle vastenmielisiä aineksia: tuomitseva kristillinen ajattelu, nationalistinen sankaruus yhdistettynä sodan ylistykseen, naisen alistaminen – ja tuomitseminen.

Oopperan librettoa ei voi muuttaa, mutta äärimmäisen taitavasti ohjaaja Vilppu Kiljunen on onnistunut tuomaan näyttämöllä esiin satiirisina, vastakohtaisina kuvina asiat niin, että teksti kääntyy itseään vastaan. Vaikka ohjaus on jo pari vuosikymmentä vanha, ei sen muuttamiseen ole ollut tarvetta. Sitä vauhtia länsimainen yhteiskunta ei ole kehittynyt, etteikö meillä vieläkin olisi arkipäivän elämässä ja politiikassa ympäri Eurooppaa esillä juuri nämä ongelmat.

Tarina naisesta

Kiljusen ohjaus Faustista on tarina naisesta, Margaretasta. Vaativa rooli jo laulullisesti, ja tässä ohjauksessa yhä vaativampi. Roolin laulanut Marjukka Tepponen elää lavalla tarinan läpi vahvasti ja äänikin toimii hienosti.

Lue myös: Milanon La Scala vierailee Savonlinnan Oopperajuhlilla ensi kesänä – tapahtuman historian suurin taloudellinen panostus
 

Tepposen Margaretasta on karsiutunut pois kaikki heitukkamaisuus, mikä heijastuu kuuluisaan jalokiviaariaankin: äänessä ja olemuksessa ei ole hupsuttelua vaan naisellista kiinnostusta vielä tuntemattomaan hyväntekijään – ja lahjoitettuun korurasiaan. Dramaattisuus roolissa nousee hyvin oopperan loppua kohti. Oopperan alkupuolellakin Tepposen äänessä on sointia ja kantavuutta riittävästi.

Kimmo Viskarin lavastus ja Petri Kekonin koreografia naulitsevat jo ennen oopperan alkua: kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu enkelin siiven alla. Kolme tanssijaa kulkevat Mefiston airueina kohtauksesta toiseen, läpi oopperan. Mefiston roolissa Petri Lindroos on tilanteesta toiseen sujuvasti solahteleva herrasmies, baritoni soi muhevan täyteläisenä. Olemuksessa on karismaa.

Faust jää sivuun

Faustin rooli jää vaikeaksi – se on päärooli, mutta silti Faust tippuu ainakin tässä ohjauksessa jotenkin sivuun. Roolin laulaneen Jesus Garcian tenori soi pääosin kauniisti, mutta hetkittäin kuultanut väsymys ei edesauttanut hahmon nousua pääosaan.

Clemens Unterreiner oli vahvaääninen, uskottava Valentin, etenkin hurjistuneena ja häiriintyneenä sodasta palaavana rauniona. Erika Back Siebelina laulaa kauniisti ja Tiina Penttinen tekee Marthan roolista hyvän aikuisen, elämää nähneen naisen.

Kuoro soi parhaimmillaan massiivisena ja iskuvoimaisena. Oopperan alkupuolen kohtauksissa on vielä hiomisen varaa tekstin selkeyden suhteen. Kokonaisuutena Gounodin musiikissa väriä ja sävyjä riittää. Kapellimestari Philippe Auguin tekee selkeän hyvää työtä.

Jussi Mattila
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X