Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Mahtuvatko rakkaus ja kurapaska samaan lauseeseen? Matalaotsaisen miehen mielestä kyllä

Lavarunoilijana tunnettu Mikko Kallio puhuu samalla äänellä ryyppyputkesta ja filosofeista. Ja hän puhuu paljon.

"Heinola on sopivan kokoinen. Kuten Aristoteles sanoo, yhteisön pitää olla sen kokoinen, että sen läpi jaksaa kävellä," Kallio pohtii. . Kuva: Aku Isotalo

Jutteleminen Mikko Kallion kanssa pistää pään sekaisin. Lavarunoistaan tunnettu mies puhuu paljon, todella paljon – ja rivien välistä kuuluu vankka yleissivistys. Hän puhuu kokemistaan rankoista asioista samalla äänellä kuin koulutuspolitiikasta tai antiikin filosofeista. Väliin hän toteaa joistakin useiden vuosien mittaisista nuoruusjaksoista, ettei oikein muista niistä mitään.

Ja kun mies sitten lausuu katkelmia omista teksteistään, kuulijan mieli selkiytyy. Tätähän hän oikeastaan tarkoitti!

Tulee oivalluksia: tuollaista elämä miehenä varmaankin on.

Siis, miten kävi matalaotsaisen miehen, joka syntyi poikana.

1970-luvun rautalähiöön paistoi aurinko,

ja Karl Marx, Metalliliitto, ja Clint Eastwood.

41-vuotias Kallio jakaa elämänsä kolmeen tai ehkä neljään osaan. Ensimmäisen osan pääteemoiksi hän nimeää liikunnan ja matematiikan.

– Olen työläisperheestä Seinäjoelta, ja kotiolot olivat hyvät. Harrastin jääkiekkoa ja salibandyä, sain matematiikasta lukion päästötodistukseen 10, ja kirjoitin pitkästä matematiikasta ällän. Kirjoja en lukenut, numerot ja liikunta olivat tärkeämpiä, Kallio ynnää.

Elämän toinen vaihe alkoi lukion jälkeen armeijassa.

– Siellä heräsi ajatteluni kriittisempi puoli. Mietin, että onko se miesten hommaa huutaa puun juurella ”laukaus, laukaus”.

Kallio kotiutui armeijasta alikersanttina, viimeiseen inttipäivään hän lähti putkasta. Edeltävä viikonloppu Kajaanissa oli ollut täynnä tapahtumia.

– Siihen asti olin ollut aika kunnollinen.

Hänestä tuli Suurten linjojen mies, erityisherkkä elämälle.

Yliherkkä kaikkeen mihin voi addiktoitua.

Ja kuten tarinaan kuuluu,

mies addiktoitui.

Hän joi talon, kusi naapurin postiluukusta, joi perheen,

joi kaiken,

suurten linjojen mies joka ei jättänyt isoa kuvaa puoliväliin, joi senkin.

Matematiikan laudaturin ansiosta Kallio pääsi suoraan Jyväskylän yliopistoon lukemaan matematiikkaa.

– Olin siihen asti ajatellut, että olin matematiikassa aika hyvä. Yliopistossa kuuluin huonoimpaan kolmannekseen. Tajusin, että ne toiset olivat oikeasti paljon parempia.

Ensimmäinen opiskeluvuosi oli aika kostea, vuoden aikana Kallio suoritti 15 opintoviikkoa.

– Kesällä silloinen tyttöystävä totesi, ettei jaksa renttumaista menoani katsella. Tyttöystävän kaveri arveli, että sosiologia voisi sopia minulle, ja aloitin sen.

Kolmesta ekasta tentistä Kallio sai hylsyn. Sitten tuli oivallus.

– Kiinnostuin filosofiasta, psykologiasta ja kirjallisuudesta. Rupesin lukemaan yhteiskuntatieteitä ja humanismia. Filosofiaan rakastuin. Olin niin rakastunut, ettei minun tarvinnut nukkua eikä syödä. Ja silloin 21-vuotiaana löysin myös kielen.

Tärkeänä vaikuttajana Kallio mainitsee filosofian opettajansa Timo Laineen, joka keskittyi kurssilla kuuteen filosofiin: antiikista käsiteltiin Sokrates, Platon ja Aristoteles, uudemmista Descartes, Kant ja Hume.

– Itkin, kun luin Platonin neljännestä teoksesta, kuinka Sokrates joi myrkkymaljan. Filosofiasta tuli minulle intohimo, sosiologia oli leipälaji.

Opiskeluvuosiin kuuluivat tuliset väittelyt kaveriporukassa, jossa oli eri tieteenalojen edustajia. Kunnianhimo yhdistyi renttuiluun, yliopiston kirjastolta tuli usein jatkettua sen vieressä sijainneeseen kulttuuriravintola Ylä-Ruthiin.

– Aloin lukea runousoppia, kirjoitin taiteesta ja runoudesta. Se oli dokumentoivaa kännirunoutta. Pääsääntöisesti pidän tuon ajan tekstejäni heikkotasoisina.

Ohessa Kallio opiskeli myös opettajaksi aikuiskoulutuksen puolella.

Mikko Kallio ei osannut kuvitella, miten paljon isyys vaikuttaisi hänen elämäänsä. Kuva: Aku Isotalo

25-vuotiaana kesken gradun valmistelun Mikko Kallio kohtasi tyhjän paperin kammon. Samaan aikaan silloinen tyttöystävä ja tärkeä kämppis olivat molemmat ulkomailla. Kallio tunsi olonsa yksinäiseksi, laihtui ja masentui, oli sisältä rikki.

– Nukuin patjalla, en tuntenut kelpaavani sänkyyn. Viinakaan ei maittanut.

Jumi kesti vuoden ja avautuminen tuntui siltä kuin savu olisi tullut korvista ulos.

Eräänlainen herätys oli se, kun opintotuki loppui. Kallio teki hanttihommia ja asui Tampereella silloisen tyttöystävänsä kanssa.

– Parisuhteessa kaikki oli niin hyvin, että läksin pois.

setäni sanoi minulle

kuolinvuoteellaan

”se mitä kadut, on se

mitä jätit tekemättä.

ei virheet.”

Kolmannen elämän alku toi Kallion Heinolaan. Hän aloitti Heinolan kansalaisopistossa verkkopedagogina 2003.

– Kansalaisopiston rehtori, rautarouva Pirkko Marjavaara antoi minulle mahdollisuuden, vaikka olin nuori ja kokematon, riski. Hänellä on silmää nähdä ihmisten läpi.

Pomo haastoi, vaati ja mentoroi.

– Hänen avullaan naiivi kaunopuheisuus karisi. Hegelin sijaan haettiin konkretiaa. Mikä on ihmisen olemisen tarkoitus ja mitä tarkoittaa kasvu.

Konkreettisesti Kallio huolehti hankkeista ja järjesti monenlaista koulutusta niin verkko-opetuksena kuin paikan päälläkin. Mukana kulki myös kirjallisuus, ensin lukupiiri, sitten kirjoittajaryhmä. Iso projekti oli lukion äidinkielen opettajan Timo Sorjasen kanssa toteutettu lausuntapoikakuoro.

Samaan aikaan oma kirjoittaminen kehittyi.

Heinolassa Kallio viihtyy:

– Kaupunki on sopivan kokoinen. Kuten Aristoteles sanoo, yhteisön pitää olla sen kokoinen, että sen läpi jaksaa kävellä.

tyttäreni, sinä olet taivas

kuu, aurinko, tähdet.

Kallio ei osannut kuvitella, miten paljon isyys vaikuttaisi hänen elämäänsä.

Ensimmäinen tytär, Maija, syntyi 2007 – ja aloitti Kallion elämän neljännen vaiheen. Paavo on syntynyt 2011 ja Kerttu 2013.

Ensin iski valtava pelko: onko minusta isäksi?

– Miehelle vanhemmuus konkretisoituu vasta vauvan myötä. Synnytys on brutaalin kaunis tapahtuma. Sen jälkeen pieni ihminen määrittelee tahdin. Parisuhde lähtee telakalle saman tien.

Siitä eteenpäin alku perheenä ja oman paikan löytäminen siinä oli vaikeaa, parisuhdekin kriisiytyi.

Viinanpirukin vietteli taas.

– Erikoista on se, miten asiat muuttuvat. Pikku hiljaa hullu kiihkeys alkoi asettua. Kolmannen lapsen kohdalla vaippoja vaihtaessani minä hymyilin. Olen jo pitkään nauttinut isänä olemisesta. Minut se eheytti.

Kallio on pohtinut isän rakkauden pyyteettömyyttä, puhtautta ja viattomuutta. Se on ihan erilaista kuin naissuhteisiin liittyvä rakkaus.

– Että on olemassa rakkautta, jossa ei panna.

kävelen vessan peilin eteen,

peilin eteen, riisun itseni alasti

katson itseäni, pitkään

entinen urheilija,

nykyisin pehmeä

Mikko Kallio on esittänyt runoja matalaotsaisen miehen elämästä viitisen vuotta. Kun raavas mies seisoo täpötäydessä pubissa mikin takana paljain jaloin ja aistit auki, yleisö liikuttuu ja ihastuu. Runojen teemoina ovat rakkaus, isyys, miehenä oleminen.

– Onko alkukantaiselle miehelle vielä tilaa? Miten mies voi ilmaista brutaalia puoltaan? Rakkaus ja kurapaska mahtuvat samaan pakettiin.

Kallio on esittänyt runojaan muusikoiden kanssa ja välillä yksin. Tekstejä on ollut mukana runonkantajien ryhmäantologiassa, oma teos odottaa vielä sopivaa aikaa. Osa teemoista toistuu.

– Tekstit ovat minun omaa viljaani. Teen niistä sellaista leipää kuin haluan.

Kallio toivoo, että hänen runonsa rohkaisisivat miehiä puhumaan. Puhumattomuus siirtyy helposti isältä pojalle.

– Olen kirjoittanut siitä, kuinka mies hirttäytyy fyysisesti tai henkisesti esimerkiksi vihaan tai työhön. Teksteissä pohditaan, kuinka olla mies niin, ettei tarvitse hirttäytyä. Mikä riittää? Kuinka olla riittävän hyvä.

tämä on kovempi juttu

kuin hulluus.

perheellisen miehen arki on hulluutta kovempi juttu,

rankempi kokemus kuin menetetyt rakkaudet, viikon ryyppyputki,

katutappelukin kalpenee tässä rakkaudessa, herkkyydessä

Kursivoidut pätkät

Mikko Kallion runoista.

Mikko Kallio esiintyy Lahdessa ravintola Tirrassa 2.6. O eli runoja päijäthämäläisistä orgasmeista -kirjan julkistustilaisuudessa.

42-vuotissyntymäpäivänään 3.7. Kallio esiintyy Cafe Kailaassa Heinolan runoviikolla.

Mikon kirjavalinnat

Näillä kolmella pärjää

1. Herman Hesse: Arosusi

– Pistää kuupan sekaisin. Tämän lukemisen jälkeen et ole ennallasi.

2. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

– Olemisen sietämätön keveys.

3. John Steinbeck: Helmi

– Helmen löytäminen on vaarallista.

Leila Mehto
leila.mehto@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi