Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Voittaja kirjoitti vuoden 1918 historian mieleisekseen

Valkoinen näkökulma sisällissotaan hallitsi koulujen historianopetusta 1960-luvulle asti. Nykyisin kouluissa käsitellään sisällissotaa opettajan mielestä jo liiankin neutraalisti.

Anne Takala huomauttaa, että kaikki historian oppikirjat ovat tavalla tai toisella oman aikansa vankeja. Kuva: Ilkka Kuosmanen

Lahden historiallinen museo jatkaa vuoden 1918 parissa kahden kirjan julkaisulla. Hannu Takalan Taistelu Lahdesta 1918 -kirjasta on vihdoin saatu kolmas painos. Takalan mukaan kirjaa on kyselty.

– Uuden painoksen ottaminen ei ollut helppoa, sillä tiedostot olivat hävinneet tietokoneelta. Käytännössä vanha teksti kirjoitettiin uudelleen koneelle vanhasta kirjasta. Esipuhe on uutta tekstiä, Takala selostaa.

Uutena lisänä sisällissodan perinnön tarkasteluun museo tarjoaa Anne Takalan tutkimuksen, joka käy läpi sitä, miten vuoden 1918 tapahtumia on käsitelty keski- ja peruskoulujen historian oppikirjoissa. Kyseessä on Takalan vuonna 1994 tekemä kasvatustieteen ”sivugradu”, jota ei ole aiemmin julkaistu.

Tarkoituksena ei ollut ymmärtää

Mannerheim ottaa voitonparaatin vastaan Helsingin Esplanadilla 16.5.1918. 1920-luvun historiankirjoissa sisällissodan tapahtumia kuvitettiin usein pelkästään Mannerheimin kuvalla. Kuva: Museovirasto

Voittanut valkoinen osapuoli sai sisällissodan jälkeen kirjoittaa tapahtumista oppikirjoihin juuri sellaisen tulkinnan kuin itse halusi. Käytössä oli vuoden 1916 opetussuunnitelma (senaikaisella termistöllä oppiennätykset), jonka mukaan ”entisyyden tuntemista” tarvittiin nykyajan ymmärtämiseen.

– Tarkoituksena ei siis ollut varsinaisesti ymmärtää historiaa, Takala huomauttaa.

Vuonna 1918 ilmestyi ensimmäinen painos Oskari Mantereen ja Gunnar Sarvan Keskikoulun Suomen historiasta, jossa puhutaan yksiselitteisesti vapaussodasta. Sodan syyksi esitetään sen kummemmin perustelematta ”työväestön levoton mieliala” ja ”kumouksellinen toiminta”. Punaisten julmuuksia kuvataan kauhistellen, ja venäläisten sekaantumista sotaan paheksutaan.

Sodan jälkeen perustetut vankileirit Mantere ja Sarva ohittavat täysin, samoin valkoisen puolen terroriteot. Vuonna 1921 ilmestynyt kirjan kakkospainos sentään myöntää, että ”joku osa” punaisista mestattiin, mutta vankiloihin suljetut on ”vähä vähältä armahdettu ja päästetty vapauteen”.

Pienoisena yllätyksenä voi pitää sitä, kuinka pitkään sotaa katsottiin kouluissa pelkästään valkoisesta näkökulmasta.

– Punaisia kohtaan sai osoittaa ymmärrystä vasta toisen maailmansodan jälkeen, Takala mainitsee.

70-luvulla marxilaisia kokeiluja

Kansakoulun oppilaita Lokalahdella vuonna 1956. 1950-luvulla historian oppikirjoissa pyrittiin jo selvästi tasapuolisempaan kuvaukseen vuoden 1918 sodasta. Kuva: Uudenkaupungin museo

Mantere&Sarvan oppikirja oli kouluissa laajalti käytössä 1960-luvulle asti. Eri painosten sanamuodot ja yksityiskohdat heijastelevat hyvin sitä, miten koulujen opetus on aina peilaillut oman aikansa poliittista ilmapiiriä.

Esimerkiksi vuonna 1944 ilmestyneestä 14. painoksesta siivottiin pois venäläisille epäedullisia kohtia, eikä vuonna 1948 ilmestyneessä 16. painoksessa punaisten valtaa etelässä enää nimitetty hirmuhallitukseksi.

Takala kävi itse keskikoulun 1970-luvun alussa Kokemäellä. Kansalaissodan vaiheita opetti vasemmistoa sympannut Kari Koukkunen, joka veteli historiankirjan kappaleiden päälle toisinaan omavaltaisesti henkseleitä.

– Sain vasta myöhemmin tietää, että Koukkunen oli ollut mukana tekemässä niin sanottua Pirkkalan monistetta, joka yritti tuoda kouluihin marxilaista historiankäsitystä. Hän oli kuitenkin järki-ihminen ja tajusi jossain vaiheessa itsekin, että ei lapsia voi niin opettaa. Hänen tunneiltaan sain itse kipinän lähteä lukemaan historiaa, Takala kertoo.

Voiko oppikirja olla liian puolueeton?

Hannu Takalan Taistelu Lahdesta 1918 -kirjasta on vihdoin saatu uusi painos. Alkuperäisteos ilmestyi 20 vuotta sitten.

Nykyisin oppilaat kohtaavat sisällissodan ensimmäistä kertaa peruskoulun kahdeksannella luokalla. Lukiossa vuoden 1918 tapahtumia käsitellään historian kolmoskurssilla.

Lahden Yhteiskoulussa historiaa opettavan Esko Tikkalan mielestä nykyiset oppikirjat suhtautuvat sisällissotaan jo liiankin neutraalisti. Syitä ja seurauksia eritellään, mutta mihinkään ei oteta kantaa.

– Siitä saattaa syntyä sellainen kuva, että oppikirjassa esitetty olisi ainoa totuus tapahtumista. Itse yritän aina korostaa, että sekin on vain jonkun ihmisen kirjoittamaa tekstiä, Tikkala sanoo.

Punaisia kohtaan sai osoittaa ymmärrystä vasta toisen maailmansodan jälkeen. Tutkija Anne Takala

Tikkalan mukaan nykyinen opetus pyrkii samaistumisen tunteen herättämiseen. Hän sanoo joskus itsekin tietoisesti "tökkivänsä" opiskelijoita, jotta oma ajattelu ja lähdekriittisyys heräisivät. Tikkala pyrkii myös viemään kaikki kurssinsa urheilukeskukseen katsomaan sisällissodanaikaisia poteroita.

– Ei nuorilla ole enää oikein käsitystä siitä, miksi ne montut piti sinne kaivaa, hän hymähtää.

Lukiolaiset voivat itse valita, käyttävätkö sähköistä materiaalia vai perinteistä kirjaa. Useimmat valitsevat painetun kirjan, sillä sähköisen materiaalin lisenssi on määräaikainen. Käytännössä lisenssi on ostettava kaksi kertaa, jos oppilas aikoo suorittaa historian myös ylioppilaskirjoituksissa.

– Se on sääli, sillä sähköinen materiaali antaisi mahdollisuuden ladata valtavasti lisäaineistoa verkosta, Tikkala harmittelee.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi