Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Näyttelyarvio: Kun mikään ei tunnu enää miltään

Ruumiillista pahoinvointia ja aistien yltäkylläisyysöverit – Galleria Uuden Kipinän näyttelyt haastavat tiedostamaan välittömät reaktiot.

Juha Okko: Cock Fight

Galleria Uusi Kipinä

Juha Okko, Tuomas Linna, Juha Kärki, Johanna Alanko

Avoinna 27.5. asti.

Juha Okon maalaus gallerian ikkunassa kutsuu katsomaan sisään ja sitten ulos. Galleriasta käsin ihmiset lasin molemmin puolin liittyvät vahvasti näyttelyyn.

Näyttelyn maalaukset ovat hyvin ruumiillisia. Silti niissä ei ole päätä eikä häntää. On vain käsiä ja jalkoja, vimmaisesti koukistuneita tai ojentuneita. Himoa, vihaa, kateutta. Maalaukset laajenevat seinille tai ulottuvat lattialle. Kurottamalla kohti saa huomiota. Jos muu ei auta, nyrkillä tavoittaa.

Kasvoaiheissakin korostuvat ulokkeet: silmät, suut, nenät ja korvat. Vaikka aistit on viritetty äärimmilleen, ilmeistä heijastuu lamaannus. Vaikuttaa siltä, ettei mikään tunnu miltään. Paloja puuttuu, ääriviivat ovat kadonneet, eikä tasapainoa löydy.

Miksi mässäillä viiltelykuvilla?

Tuomas Linnan näyttely esittelee ahdistuksen ja turtumuksen jälkiä käytännön esimerkein. Kansiosta löytyy satoja verkkosivuilta kerättyjä valokuvia, joissa nuoret paljastavat viiltämänsä haavat.

En tiedä, miksi mässäilisin näillä kuvilla, kun muutamakin riittää muistuttamaan, että moni voi huonosti. Installaatioon syntyy kuitenkin elokuvamainen jännite – on tarina, vihje, todiste ja tehosteet.

Vastaavat elementit löytyvät Linnan toisesta installaatiosta, joka on samanaikaisesti esillä Kuvan Kevät -näyttelyssä Helsingissä. Toisaalla aihepiiri on vähemmän raflaava, mutta toteutus vetoaa silti vahvasti tunteisiin.

Lue myös: Lahtelainen Kaupungin äänet -festivaali julkaisi artistikattauksen – mukana kovia kotimaisia
 

Imelyyden mielentilat

Juha Kärjen kookkaissa maalauksissa on niin räikeitä ja imeliä värejä, että melkein tekee mieli perääntyä. Erityisen luotaantyöntävä on persikansävyinen avaruus, joka näyttää yltäkylläisyydessään tukahduttavalta. Kärjen maalauksia voikin tarkastella tiloina, myös mielentiloina, joihin asettuminen on vuoropuhelua.

Kiinnostavin keskustelu syntyy kelta-mustan teoksen kanssa. Tasaisen pehmeä keltainen miltei peittyy sysimustan möykyn alle. Päällimmäisenä on vielä hento kerros vaaleaa ikään kuin verhoamassa purkauksenomaista ilmestystä.

Liekö viereisten näyttelyiden vaikutusta, kun mieleen nousee kielteisten tunteiden peittely.

Johanna Alanko: Vodka ja muut jutut (kollaasi ja öljyväri, 2018)

Alanko leikittelee muodoilla

Johanna Alangon näyttelyssä taiteilijan nuori ikä yllättää. Maalauksissa on jotain vanhanaikaista ja samalla kypsää. Pursotukset tuovat mieleen Marianna Uutisen runsaat teokset. Silikoni-, paperi- ja kangasmassat lisäävät kolmiulotteisuutta ja pakottavat jakamaan tilan maalausten kanssa. Toistojen ja poikkeamien yhtäaikaisuus luo teoksiin kiinnostavan rytmin.

Maalauksia voi tarkastella ei-esittävinä sommitelmina, mutta nimien tarinallisuus ajaa etsimään tunnistettavia muotoja. Punaisen sävyjä pehmeästi yhdistelevästä Sinisorsan kuolemasta voikin hetken tarkastelun jälkeen löytää päätään riiputtavan linnun. Tunnelma on silti leikittelevä, ja tilaa jää myös omille mielikuville.

Outi Finni
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi