Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

"Minulla on insinöörin aivot ja humanistin sydän" - lahtelainen Hilkka Liitsola ikuisti esikoiskirjaansa kaksi puolta itsestään

Hilkka Liitsolan esikoiskirjan tarinassa on klassisen sadun piirteitä. Liitsola asuu nykyisin Prahan keskustassa. Joutjärven metsiköt ovat kuitenkin tuttuja lapsuusvuosilta. Kuva: Sami Kuusivirta

Juuri jäistä vapautuneen Joutjärven rannalla Hilkka Liitsola (s. 1985) viittoo kohti läheistä metsää: tuon mäen päällä, tuossa valkoisessa talossa hän asui koko nuoruutensa.

Emme ehkä seisoisi tässä, jos Lahden Yhteiskoulun äidinkielenopettaja Päivi Pitkänen ei olisi vihjannut Liitsolalle, että hänen kannattaisi harkita ammattia kirjoittamisen parissa. Emme olisi tässä myöskään, jos Liitsola ei olisi yliopistosta valmistuttuaan tullut raskaaksi ja päättänyt osallistua äitiyslomallaan kansalaisopistossa kirjoituskurssille.

– Toisella tunnilla siellä annettiin tehtäväksi kirjoittaa tarina, jossa olisi vastakohtia. Oikeastaan siitä syntyi esikoiskirjani ensimmäinen luku, Liitsola kertoo.

Tarkalleen ottaen Liitsola ei kuitenkaan noudattanut opettajansa neuvoa, sillä hän tiesi jo lukiossa haluavansa lääkäriksi. Hyvin tiedossa oli myös se, että kirjailijan työ eivät oikein Suomessa lyö leiville. Herra Lumpeenkukka ja neiti Kuusenkerkkä syntyi lopulta lastenhoidon ohessa.

Voisi sanoa, että minulla on insinöörin aivot ja humanistin sydän. Esikoiskirjailija Hilkka Liitsola

– Ensimmäisen version tein melko nopeasti, kun vauva nukkui päiväunia. Sitten se jäi, mutta palasin tekstin pariin, kun muutimme Prahaan ja jäin taas kotiin hoitamaan lapsia, Liitsola sanoo.

Liitsola ehti työskennellä lääkärinä esimerkiksi neuvolassa. Nelisen vuotta sitten hänen Nokian Renkailla työskentelevä aviomiehensä sai työkomennuksen Tshekkeihin.

– Lähdimme sinne 2,5 vuodeksi, mutta nyt olemme siellä toistaiseksi. Tällä hetkellä ei ole paluusuunnitelmia, vaikka erityisesti vanhemmalla lapsella onkin ollut Suomi-ikävää, kun koulun alku lähestyy, 6- ja 3-vuotiaiden lasten äiti kertoo.

Humanisti vastaan insinööri

Kustannus-Mäkelä on luokitellut Liitsolan esikoisteoksen 6–12-vuotiaiden lastenromaaniksi, mutta Liitsola itse arvelee, että se voisi sopia luettavaksi aikuisillekin. Kirja muistuttaakin hieman klassisia satuja, sillä sen tapahtumat eivät sijoitu kovin tarkasti minnekään.

– Itse näen kirjan ympäristössä tietysti paljon piirteitä Lahdesta, sillä henkinen kotini on varmaan aina täällä. Lukijalle miljöö ei välttämättä avaudu samalla tavalla, sillä en halunnut lukita paikkaa kovin tarkasti, Liitsola sanoo.

Kirjan alussa tapaamme kaavoihinsa kangistuneen herra Lumpeenkukan ja iloa pirskahtelevan neiti Kuusenkerkän, joka on luonteeltaan taivaanrannan maalari.

Insinööriajattelu ja humanistinen maailmankatsomus joutuvat törmäyskurssille, kun herra Lumpeenkukalle paljastuu, että kaupungissa on eräs iltataivaanvärinen talo, joka ei ole rakennusmääräysten mukainen. Epäkohdasta pitää tietysti huomauttaa rakennusvalvonnalle, joka määrää rakennuksen purettavaksi. Mutta kuka talossa asuukaan?

Liitsolan mukaan kirja avaa hänen omaa sisäistä ristiriitaansa.

– Voisi sanoa, että minulla on insinöörin aivot ja humanistin sydän. Lääkärinä pääsen käyttämään molempia, Liitsola miettii.

Jatkoa seuraa

Liitsolan lääkäri-identiteetti on tällä hetkellä hyllyllä, sillä kielimuurin ja pätevyysvaatimuksien vuoksi hän ei voi toimia Tshekeissä omassa ammatissaan. Koska lapset ovat tätä nykyä jo päiväkodissa, Liitsolalle jää aikaa suunnitella kirjallisia pyrintöjä. Hän pitää myös Hyvin kasvatettu -blogia, joka painottaa myönteistä lastenkasvatusta.

– Seuraavasta kirjasta on olemassa jo synopsis. En kirjoita tällä hetkellä päivittäin, mutta voi olla, että seuraava kirja tulee ulos saman tien, kun istun alas kirjoittamaan, hän arvelee.

Liitsola on syntyjään lahtelaisia, mutta koulunkäyntinsä hän aloitti Tampereella. Kolmannella luokalla perhe muutti Möysään, josta Liitsola jatkoi kuudennella luokalla Yhteiskouluun.

Kirjallisesta kasvatuksestaan Liitsola on velkaa ennen kaikkea Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttärelle ja Jill Barklemin Tiheikön väki -sarjalle.

– Samaistuin lapsena Ronjaan, ja Tiheikön väen hiirimaailma tuntui hyvältä pakopaikalta. Ensimmäisen oman kirjani kirjoitin joskus 9-vuotiaana. Se sijoittui tietysti koulumaailmaan, hän muistelee.

Pienessä on puolensa

Vaikka Praha on osoittautunut hyvin lapsimyönteiseksi kaupungiksi ja Liitsolan lapset ovat nykyisin kolmikielisiä, hän ei välttämättä suosittelisi muille pikkulapsiperheille muuttoa ulkomaille.

– Varsinkin alkuun se oli lapsille tosi raskasta, kun kielen ohella koko ympäristö muuttui täysin vieraaksi. Onneksi löysimme montessoripäiväkodin, joka pelasti meidät kamalan englantilaisen päiväkotisysteemin jälkeen.

Liitsola sanoo olevansa kirjoittajana nopea ja tehokas, eikä jaksa vatkata samoja sanoja pitkään. Siksi hän päätyi suhteellisen pienelle kustantamolle.

– Lähetin tekstin moneen paikkaan. Yksi isoista kustantamoista oli siitä tosi kiinnostunut, mutta olisi halunnut vähän toisentyyppistä tekstiä. Mulla oli kuitenkin sen verran uskoa tähän tarinaan, että halusin saada sen kirjaksi tässä muodossa. Nyt olen erittäin tyytyväinen, että valitsin Mäkelän, sillä pienen perhefirman kanssa työskentely on ollut tosi antoisaa, Liitsola kehuu.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi