Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Juha Tapion hieno keikka Sibeliustalossa riisui kriitikot aseista

Juha Tapio loihti hienon tunnelman Lahden-keikalleen.

Laulava lauluntekijä Juha Tapio on jo hyvän aikaa sitten noussut Suomen suosituimpien artistien joukkoon. Matka on ollut pitkä: kaksikymmentä vuotta sitten hän oli gospelia hengellisissä tapahtumissa laulava nuori pitkätukka.

Sittemmin sekä hiukset että suoraviivaisin julistaminen ovat jääneet menneeseen, ja tilalle on tullut valtava määrä radiohittejä – todennäköisesti tälläkin hetkellä jokin kanava soittaa hänen laulujaan.

Konsertit ovat usein loppuunmyytyjä. Niin oli myös Sibeliustalossa, jonne Tapio saapui uutta Kuka näkee sut -albumia juhlistavan kiertueen myötä sunnuntaina.

Laajalle yleisölle räätälöityä

Tekstintekijänä Tapio on arjen romantikko, joka on kuulijan puolella, inhimillisyyttä ja positiivisuutta korostaen.

Hänen kertomuksensa eivät ole monimutkaisia tai abstrakteja, eivät vihaisia tai vaikeita. Sävellyksissä ja sovelluksissa noudatetaan samaa linjaa: ne eivät pyri haastamaan.

Sointukulut, sanat ja soundit ovat kuin tehty puhuttelemaan mahdollisimman laajaa yleisöä, ja tismalleen samasta syystä hän ei voita aivan kaikkien sydämiä puolelleen. On täysin ymmärrettävää, ettei Juha Tapion musiikki voi olla kaikkien mieleen. Itsellänikin oli vuosien ajan tapana vaihtaa välittömästi kanavaa, jos sieltä alkoi soida vaikkapa Kaksi puuta tai Ohikiitävää. Ne tuntuivat liian laskelmoiduilta, kilteiltä, imeliltäkin.

Inhimillisyys ja positiivisuus ovat aika hienoja asioita.

Mutta kun Juha Tapion näkee konsertissa ensimmäistä kertaa, on helppo muuttaa suhtautumistaan: kyseessä onkin oikeasti karismaattinen, lahjakas artisti eikä mikään pliisu tuote.

Fantastinen toteutus

Koska hänen musiikilleen on niin paljon kysyntää, on Juha Tapio päättänyt vastata siihen yksinkertaisen nerokkaalla tavalla: hän on päättänyt esittää musiikkinsa niin hyvin kuin mahdollista, ja kasannut sitä varten fantastisen yhtyeen.

Ensiksi on mainittava pianisti Joonas Kasurinen, jonka soolotyöskentely oli kautta linjan puhuttelevaa ja yllättävää. Hänellä oli oma levyttävä jazz-trionsa jo 15-vuotiaana, ja tuo tausta kuului impressionistisessa otteessa. Jazz oli muutenkin konsertissa läsnä: mukana oli kolme puhaltajaa, jotka kaikki saivat runsaasti soolotilaa.

Etenkin trumpetisti Jukka Eskolan sooloissa noustiin jo avaruudellisiin sfääreihin. Luovan lisänsä toivat myös kitaristi Tommi Viksten ja basisti Ako Kiiski.

Positiivisuus voittaa

Kappaleet esitettiin intensiivisesti ja monet niistä oli sovitettu uusiksi: Mitä silmät ei nää kääntyi raskaaksi rokiksi, TSNEH (Tykkään susta niin että halkeen) perinnefolkiksi.

Artisti yhtyeineen tuntui nauttivan joka hetkestä. Täytyykin toivoa, että seuraavalla levyllä olisi samaa tunnelmaa kuin mihin Juha Tapio keikoillaan yltää.

Yhtä kaikki, kyseessä on tärkeää työtä tekevä artisti, joka antaa kuulijoilleen paljon. Loppujen lopuksi inhimillisyys ja positiivisuus ovat aika hienoja asioita.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi