Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Tiede täyttää tyhjän astian – Taivaanpallo on nuoren mielen kasvukertomus

Taivaanpallo on sisarteos Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin -romaanille (2008). Kuva: Pekka Nieminen

Olli Jalonen
Taivaanpallo
Otava 2018. 461 s.

Olli Jalosen romaani Taivaanpallo on tervetullutta nykyproosaa – jotain muuta kuin aikalaiskuvaus suomalaisesta ahdistuksesta ja mieskriisistä. Jalonen vie lukijan kauas Saint Helenan saarelle eteläiselle Atlantille 1600-luvun lopulle.

Päähenkilö on brittisiirtokunnan perheen poika, Kuolleenpuun-Angus, joka elää äitinsä ja sisarustensa kanssa vaatimattomissa oloissa eristyneellä saarella. Poika on ”tyhjä astia”, kun hän pääsee herra Halleyn havaintoapuriksi merkitsemään tähtitaivasta kaktuspiikillä aloelevylle. Tiedon jano valtaa tarkkanäköisen pojan.

”Näin alkaa uusia aika. Kohta ei ole entistä enää ja pian nähdään pimeimpiinkin nurkkiin”, ennustaa herra Halley. Euroopan keskuksissa eletään valistuksen nousua, kun tiede kampeaa kristinuskon ja magian valta-asemaa.

Englantilaisista luonnontieteilijöistä Isaac Newton ja Edmond Halley olivat varhaisen valistuksen tunnetuimpia. Juuri Halley (1656–1742) on Jalosen romaanin suuri taustahenkilö ja tieteen henkilöitymä, josta tulee nuoren Anguksen pakkomielle.

Jalonen vie lukijan kauas Saint Helenan saarelle eteläiselle Atlantille 1600-luvun lopulle.

Taivaanpallo on sisarteos Jalosen 14 solmua Greenwichiin -romaanille (2008): molemmat ovat saaneet itunsa kirjailijan matkasta Saint Helenalle syksyllä 1989.

Historiallisen seikkailun lisäksi Taivaanpallon lukee ennen kaikkea nuoren mielen kasvukertomuksena ja tieteellisen ajattelun psykologisena kuvauksena. Jalosen viesti on perin selkeä: pastori opettaa pojan lukemaan mutta tieteilijä ajattelemaan.

Toisaalta muodonmuutoksensa aluksi Angus on ”viaton ja ajatuksiltaan pilaamaton”, eristyneen saaren jalo villi, jolle Lontoon piirit osoittavat valheen ja vääryyden, tapain turmelluksen sekä henkisen ja maallisen vallan salaliitot.

Jalosen katse on yksityiskohdissa tarkka ja pojan osaan sisäistynyt. Romaanin kieli kehittyy minäkertoja-Anguksen tahdissa. Menneen ajan kirjailija tavoittaa sanastolla ja takaperoisilla lauserakenteilla, mikä yhdessä toiston kanssa tekee romaanin alkupuolesta työlään lukukokemuksen.

Suuri muutos antaa odottaa itseään, ja tarinaan punoutuvat suuret jännitteet jäävät avoimessa lopussa lukijan pohdittaviksi – tai jatko-osaan.

Risto Löf
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi