Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Näyttelyarvio: Kipinän taiteilijakolmikko kehottaa katsomaan asioita toisesta vinkkelistä

Raija Jokinen: Takkuja1, (pellavakuitu, 2017). Yksityiskohta.

Galleria Uusi Kipinä
Raija Jokinen
Juha Welling
Sirpa Lappalainen

Avoinna 8.4. asti

Pitkän linjan tekstiilitaiteilijan Raija Jokisen näyttelyhistoria on kunnioitettava, mutta hänen teoksiaan ei ole juurikaan nähty Lahdessa. Jokinen taitaa kolmiulotteisuuden rakentamisen litteisiin teoksiin ja herkkyyden säilyttämisen. Kipinän teoksissa hän on verkkomaisen pellavakuidun lisäksi uusiokäyttänyt oivaltavasti tekstiilejä, kuten keittiöpyyhkeitä.

Kun Jokisen sävykkäitä pellavaisia katselee kauemmin, voi helpotukseksi todeta, etteivät ne ole pelkkää hempeää ja kevyttä. Jo teosten viimeistelemätön tekotapa huolehtii aiheiden rouheudesta: ihmishahmot rehottavat vähän karvaisina ja eläimellisinä.

Tukkatakku kasvaa koko kehon, ja kai elämänkin, kokoiseksi.

Tukkatakku kasvaa koko kehon, ja kai elämänkin, kokoiseksi. Omien suurten asioidensa ja murheenkryyniensä kanssa ahdistuvat ihmiset löytävät lohtua sylillisestä pikkulintuajatuksia. Hahmot ovat lämpimästi ja hienovaraisesti tragikoomisia. Jokinen tuntuu muistuttavan, että elämää on oman pään ulkopuolellakin. Peipot silmillä näkee kauemmas.

Juha Welling: disconnected – connected (öljy kankaalle, 2018)

Arvoituksia installaatioina

Juha Wellingin puisista installaatioista ja maalauksista koostuvassa kahden huoneen näyttelyssä on anterovipusmaista arvoituksellisuutta. Kirjava maalisyherö järjestäytyy matemaattisiksi muodoiksi, nuoliksi, laatikoiksi - ja sote-kaavioksi. Perusvärit ja pastellisävyt yhdistyvät kauniisti ja rakentavat teosten syvyysvaikutelman.

Kuut kiertävät aurinkojen kaltaisina, maat muuttuvat, kirjaimet sekoittuvat. Jonkinlainen kalevalainen maailmankäsitys teoksista työntyy esiin. Welling tutkii teoksissaan näkökulmien muutoksia, mikä ilmenee hienovaraisesti lähinnä värisävyjen sekä järjestyksen ja kaaoksen vaihteluina.

Installaatioiden köykäinen toteutus häiritsee hiukan. Hiiltyneestä puusta rakentuvat kuutamotaulut puolestaan ovat kauniita, mutta näkökulman vaihtaminen voisi näissä tulla tuoreemmalla tavalla esiin. Maalauksissa Welling onnistuu teemansa suhteen parhaiten.

Sirpa Lappalainen: Luonto 1 (akryyli, 2018)

Läpikuultavia maalauksia

Pienet ja arkiset näkymät ja häivähdykset ovat antaneet Sirpa Lappalaiselle aiheen maalauksiin. Hengitän katsojana maalausten läpikuultavaa väri-ilmaa. Hetki, selkeys ja satunnaisuus ovat Lappalaisen raikkaiden ja levollisten maalausten aineksia. Henkinen ja aineellinen sulautuvat, enkä ole varma, katselenko ohuen kankaan kuvioita vai kukkia mielen taivaalla.

Myös valokuvanäyttelyitä pitäneen Lappalaisen maalausten keskellä on nyt vain yksi valokuva, mikä tekee kokonaisuudesta hyvällä tavalla erikoisen. Valokuvan ja maalauksen kerronnan rajat häipyvät ja hetkellisyys on läsnä molemmissa. Valokuvan horisonttiviivan selkeys on maalauksen verhon raja ja meren hiekalle kuljettama ripottuu maalausten kaislikkoon.

Maria Ollikainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi