Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Luksusristeilijän omaatuntoa ei pakolaisen hätä kolkuta – "Yltäkylläisyyden keskellä pystyi sulkemaan ulkomaailman pois"

Pauliina Susi tekee trillereitä, jotka ponnistavat yhteiskunnallisista epäkohdista. Hänen uusimmassa kirjassaan risteillään Välimerellä, jota kyntävät niin itsensä turvoksiin syöneet turistit kuin henkensä edestä pakenevat Syyrian pakolaisetkin.

Pauliina Susi aikoo jatkaa Leia Laineen tarinaa vielä ainakin yhden kirjan verran. Kuva: Sami Kuusivirta

Kesällä 2015 tiedotusvälineet täyttyivät traagisista tarinoista, kun sodan jalkoihin jääneet Syyrian pakolaiset pyrkivät Välimeren yli Eurooppaan. Samaan aikaan suomalaisiin lehtiin ilmestyi yhä enemmän mainoksia luksusristeilyistä samalla merellä.

Irvokas tilanne alkoi häiritä kirjailija Pauliina Sutta.

– Ristiriita oli melkoinen, hän muistelee.

Susi päätti lähteä viikon risteilylle Barcelonasta 20-vuotiaan tyttärensä kanssa. Tarkoituksena oli tutkia, miten turistit pystyvät elämään sen kanssa, että samaan aikaan saman meren yli yrittävät henkensä kaupalla tuhannet ihmiset huterissa veneissään.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, se on mun tapani katsoa maailmaa. Kirjailija Pauliina Susi

– Hämmästyttävän nopeasti siellä yltäkylläisyyden ja viihteen keskellä pystyi sulkemaan ulkomaailman pois mielestään, Susi ihmettelee.

Kotiin palattuaan Susi alkoi jalostaa aihetta Seireeni-kirjaksi. Hän toi takaisin aiemman Takaikkuna-kirjansa päähenkilön Leia Laineen, joka lähtee Välimeren-risteilylle hieman vastahakoisesti siskonsa Ripsan kanssa.

– Ei ollut tarkoitus palata Leiaan, mutta tarina ei vaan tuntunut heräävän henkiin ilman häntä, Susi selittää.

Leia kantaa huolta maailman asioista, kun taas hetkessä elävä Ripsa suhtautuu kaikkeen hieman rennommin. Tarina alkaa saada trillerimäisiä piirteitä, kun paljastuu, että risteilyllä on myös Leiaan edellisessä kirjassa pakkomielteenomaisesti ihastunut mies.

Samaan aikaan samoja vesiä kyntää pakolaisvene. Sillä matkalla ei nautita viihdettä ja tasokkaita viinejä vaan yritetään pysyä hengissä. Näkökulmahenkilönä on 11-vuotias Amira.

– Itkin, kun kirjoitin Amiran osuuksia, Susi myöntää.

Aikalaiskuvaajasta dekkaristiksi

Susi aloitti kirjailijanuransa aikalaiskuvaajana. Vuonna 2005 ilmestynyt Ruuhkavuosi kuvasi kolmekymppistä naista, joka yrittää sovittaa yhteen vauvavuoden, työn, opinnot ja talonrakennusprojektin. Kirja oli ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi ja menestyi muutenkin mainiosti.

– Sitä lainataan edelleen ilahduttavan paljon. Nuoret naiset suosittelevat sitä toisilleen, Susi tietää.

Kohti dekkarigenreä Susi alkoi lipsua verkostohuijauksesta kertovalla romaanillaan Pyramidi (2009). Tietoverkoissa tapahtuvaan urkintaan ja vihapuheeseen pureutunut Takaikkuna (2015) oli jo täysiverinen trilleri, jonka Suomen dekkariseura palkitsi Vuoden johtolanka -palkinnolla.

Tiettävästi jotkut kustannustoimittajat saattavat nykyisin suositella prosaisteille jännäreiden kirjoittamista parempien myyntilukujen toivossa. Pauliina Suden kohdalla ”dekkaroituminen” tapahtui kuitenkin luontaisesti.

– Oikeastaan kaikissa kirjoissani esikoisteosta lukuun ottamatta on ollut jännärijuoni, joka kiihtyy kohti loppua, hän huomauttaa.

Sosiologiaa opiskellut Susi tuntee vastuunsa myös dekkaristina. Tyypillistä on, että hänen kirjoissaan on ajankohtainen aihe, joka valottaa jotakin yhteiskunnallista epäkohtaa hieman uudelta kantilta.

– Kaikki vaikuttaa kaikkeen, se on mun tapani katsoa maailmaa. Toisaalta olen halunnut säilyttää kirjoissani myös tietyn kepeyden ja huumorin. Mitään verta ja suolenpätkiä -tyyppisiä rankisteluja en halua kirjoittaa, Susi linjaa.

Viime viikolla Nastolassa vieraillut Pauliina Susi (s. 1968) tiesi haluavansa kirjailijaksi jo pienenä. Haaveen toteutumista piti kuitenkin odottaa 37-vuotiaaksi asti. Kuva: Sami Kuusivirta

Ruuhkavuosien jälkeen kirjailijaksi

Susi kertoo haaveilleensa kirjojen kirjoittamisesta jo pienenä. Hänen isänsä oli kirjailija Heimo Susi, joten kirjoituskoneen naputus oli osa lapsuuskodin äänimaisemaa.

– Ensimmäisen ”romaanini” tein yhdeksänvuotiaana ruutuvihkoon. Siinä oli neljä tyttöä ja sellainen viisikkomainen juoni. Kotona tuettiin kirjoittamista, mutta kirjailijan ammatti tuntui pitkään jotenkin liian juhlavalta tai jyhkeältä ajatukselta. Ehkä 14-vuotiaana uskalsin ensimmäistä kertaa kirjoittaa päiväkirjaani, että voisikohan minusta tulla kirjailija.

Vantaalaisen valtiotieteiden maisterin piti lusia aika monta vuotta erilaisissa toimittajan tehtävissä, ennen kuin hän uskalsi jättäytyä freelanceriksi ja kokeilla haaveen toteuttamista.

– Lapset olivat jo ohittaneet työläimmän pikkulapsivaiheen, joten ei ollut enää mitään syytä olla kirjoittamatta. Samaan aikaan oli vähän kolmenkympin kriisiä. Piti ainakin kokeilla, saanko jotain aikaa.

Parin viikon sitkeä istuminen tietokoneen ääressä tuotti vihdoin idun esikoiskirjalle, jonka Susi on sittemmin todennut hyvinkin omaelämäkerralliseksi.

Uusimmilla romaaneillaan Susi on saavuttanut kansainvälistäkin menestystä. Takaikkuna on jo ilmestynyt saksaksi ja ilmestyy jatkossa myös ainakin Tshekeissä.

Seireeni ilmestyi viime syksynä Tammen kustantamana. Kuva: Tammi

Maailmanparantajan vikaa

Susi aikoo jatkaa Leia Laineen tarinaa vielä ainakin yhden kirjan verran. Vireillä on trilleri, joka sijoittuu Suomen Lappiin, Floridaan ja vähän avaruuteenkin. Näillä näkymin kirja ilmestyy syksyllä 2019.

– Trilogian valmistumisen jälkeen aion kirjoittaa jotain ihan erilaista. En halua jumittua vain yhden genren tekijäksi, Susi perustelee.

Monet lukijat ovat panneet merkille, että Leia viittaa Star Warsiin. Susi myöntää fanittaneensa scifi-elokuvien sarjaa – tai ainakin niissä esiintynyttä Harrison Fordia – pitkään. Leiassa taas on piirteitä kirjailijasta itsestään.

– Aiemmin en edes itse ymmärtänyt sitä, mutta onhan meissä molemmissa maailmanparantajaa.

Kirjoittajana Susi on kurinalainen puurtaja. Joidenkin suosima kirja per vuosi -tahti ei kuitenkaan onnistu.

– Olen hidas kirjoittaja. Olen tyytyväinen, jos saan kolme liuskaa valmiiksi päivässä.

Suden puolivalmiita tekstejä kommentoi kustannustoimittajan ohella kirjoittajapiiri, johon kuuluu esimerkiksi historiallisista romaaneistaan tunnettu Kristiina Vuori.

– On tavattoman hyödyllistä saada palautetta lukijoilta, jotka tuntevat maneerini.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi