Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Tekstiilitaiteilija piirtää pellavalla – Raija Jokiselta usein kysytään, voiko taideteokset pestä

Tekstiilitaiteilija Raija Jokisen viiva on pellavainen. Jokinen piirtää pellavakuidulla kuin kynällä. Kuvassa teokset Takku I ja Takku II. Kuva: Millamari Uotila

Taidemaalarilta harvoin kysytään, voiko teoksen pestä, mutta tekstiilitaiteilija Raija Jokiselle kysymys on tuttu. Galleria Uuden Kipinän näyttelyä katsoessa ei tulisi mieleenkään kuurata Jokisen pellavaisia ihmishahmoja, mutta ehkä materiaali herättää joissakin pesuvimman.

– Teokset voi kyllä pestä, mutta toinen kysymys on, tarvitsevatko ne pesua. Eihän öljymaalauksiakaan pestä, Jokinen sanoo.

Raija Jokisen teoksissa pellava on paitsi kuituna myös hyvin tutussa muodossa, pellavapyyhkeinä. Kuva: Millamari Uotila

Jokinen on pitkän linjan tekstiilitaiteilija. Hänen materiaalinsa on pellavakuitu. Jokisen käyttämä kuitu on pellavankehruussa syntynyttä jätettä.

– Pellavakuitu on hyvin perinteinen materiaali, mutta sitä ei enää näe samalla tavalla kuin ennen ellei rakenna hirsitaloa, jossa on pellavaa eristeenä.

Viiva syntyy ommellen

Jokinen piirtää pellavakuidulla kuin kynällä. Ensin syntyy luonnos paperille. Sen päälle Jokinen muotoilee hahmon kuidusta, ompelee työn koneella ja tärkkää lopuksi. Lopputulos on yhtä aikaa herkkä ja vahva – ja kestävä.

Yksi hahmoista on sulkenut syliinsä lintuparven, toiset taistelevat takkujen kanssa.

– Elämä ja arki ovat joskus täynnä takkuja. Jotkut yrittävät peitellä niitä, jotkut jumittuvat niihin, Jokinen sanoo.

Takku-teoksissa jätin pellavat harjaamatta, kuitu on niissä kaikkine takkuineen ja möykkyineen.

"Vielä 1980-luvulla kaiken piti olla abstraktia"

Kun Jokinen aloitti taiteilijan uransa, esittävä tekstiilitaide ei ollut nosteessa. Kaiken piti olla abstraktia. Nyt tekstiilitaiteen kenttä on paljon moninaisempi kuin yli kolmekymmentä vuotta sitten.

– Tekstiilitaide on toki aika pieni osa taiteen kenttää. Siksi tietyt trendit näkyvät ehkä selvemmin siinä kuin muilla taiteen aloilla.

Jokisesta myös taiteilijan rooli on muuttunut. Taiteilijan toimeentulo on noussut tärkeäksi keskustelunaiheeksi ja myös ministeriön työpöydälle. Vielä 1980-luvulla puhe ansaintalogiikasta olisi kummastuttanut, Jokinen sanoo.

– Ajatus oli, että taiteilija ei tiedota tai markkinoi itseään, vaan jonkun pitää löytää hänet. Se tuntuu erikoiselta, koska samaan aikaan esimerkiksi kirjoja ja konsertteja markkinoitiin.

Sähköistyminen ja teknologia avasivat uusia mahdollisuuksia päästä esille. Se oli Jokisen mielestä valtava muutos.

– Nuorena tuntui siltä, että oli jono, jonka toisessa päässä olivat vanhemmat taiteilijat ja toisessa me nuoret, jotka liityimme jonon jatkoksi. Jossakin vaiheessa jono hävisi. Mahdollisuudet löytää katsojia omalle taiteelle paranivat ja taiteilijaksi saattoi tulla monia eri reittejä pitkin.

Juha Welling maalasi sote-uudistuksen

Kipinän toinen taiteilija Juha Welling on saanut inspiraation yllättävästä teemasta. Hän on maalannut sote-uudistuksen. Sotekaavio II:ssa on moniin suuntiin ulottuva järjestelmä, varsinainen hallintohimmeli, tosin kaunis sellainen. Pohjana on ollut hallituksen esittelemä sote-kaavio.

Welling ehti jo jännittää, ehtiikö sote-uuudistus maaliin ennen maalauksen valmistumista, mutta siitä ei lopulta ollut huolta.

– Olen joka päivä lukenut lehtiä, että joko sote valmistuu, mutta ei onneksi. Teos on vain entistä ajankohtaisempi, Welling sanoo.

Juha Wellingiä kiehtovat järjestelmät ja rakennelmat. Kuva: Millamari Uotila

Wellingiä kiehtovat erilaiset järjestelmät, ihmisen ja luonnon luomat. Suurikokoisessa maalauksessa Connected & Disconnected yksinkertaiset ja monimuotoiset systeemit kohtaavat, limittyvät, ehkä törmäävätkin. Vanhan järjestelmän päälle rakentuu aina uusia.

Näkökulmia-näyttely on moninainen myös tekniikoiltaan. Esillä on puureliefejä, puuinstallaatio, betonitöitä ja pronssiteoksia. Öljymaalauksia Welling maalaa milloin mitenkin, siveltimellä tai suoraan tuubilla.

– Olen tällainen rönsyilijä. Olen aina tykännyt puusta ja käsillä rakentelemisesta. Se on ehkä omin tapa tehdä.

Maalaaminen on pyhän tavoittelua

Sirpa Lappalainen löysi oman tekniikkansa jo varhain. Yli 35 vuotta maalanneelta Lappalaiselta nähdään sinisävyisiä kaipuun maisemia. Maalatessaan hän tavoittelee yhteyttä johonkin pyhään, tuolle puolen.

Lahtelainen Sirpa Lappalainen kutsuu näyttelyn teoksia kaipuun maisemiksi. Kuva: Millamari Uotila

– Kaikissa meissä on kaipuu johonkin, Lahdessa asuva Lappalainen sanoo.

Maalarin elämässä pyhän kaipuun täyttävät varsinkin luonto ja sen loputtomat valot ja varjot.

Näyttelyt avoinna Galleria Uudessa Kipinässä 8.4. asti, Kymintie 1.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X