Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Ossi Tanner näytti Sibeliustalossa, miten pianolla tehdään runoutta

Elegantisti esiintynyt Ossi Tanner antoi Chopinin konserton laulaa ilman turhaa briljeerausta. Kuva: Sami Kuusivirta

Sinfonia Lahti

Hannu Lintu, kapellimestari

Ossi Tanner, piano

Sibeliustalo 22.2.

Usein puhutaan pianon runoudesta. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? 20-vuotias pianolupaus Ossi Tanner näytti: jokainen virke kumpuaa kuvasta tai tunnelmasta, kosketus havainnoi musiikkia hienopiirteisesti, sisäinen maailma sykkii vahvempana kuin ulkoinen.

Sinfonia Lahden residenssitaiteilijaksi nimitetty pianisti osoitti Chopinin 2. pianokonserton parissa syvällistä herkkyyttä. Heti huomasi, että Tannerilla on sielunyhteys mielisäveltäjäänsä, ja hän lähestyi Chopinin pianismia juuri oikeasta kulmasta: antaen konserton laulaa pehmeästi huokaillen vailla minkäänlaista briljeerausta. Hän uppoutui nuoren säveltäjän intiimiin maailmaan vaistonvaraisesti.

Puhdas tekniikka ja näpeissä voimaa

Ensimmäistä kertaa konserton esittänyt Tanner musisoi hallitusti ja elegantisti. Jos sattui epäpuhtauksia, hän ei ruvennut paikkailemaan tilannetta tinkimällä runollisuudesta.

Oli selvää, että Tannerilla on puhdas tekniikka ja näpeissä voimaa. Kuitenkin hän pidätteli Chopinin haaveellisuuden hellissä nyansseissa ryhtymättä ryskimään edes silloin, kun musiikki olisi voinut houkutella siihen. Sama tilanne oli ylimääräisessä, suomalaista chopinismia edustavassa Heino Kasken Yö meren rannalla -kappaleessa.

Chopinin konserttojen orkesteriosuudet ovat tunnetusti vain silkkityyny pianolle, mutta Hannu Lintu sai niihinkin kiinnostavuutta ja yhteistä hengittävyyttä.

Sähäkästi johtanut Hannu Lintu sai Sinfonia Lahdesta irti maksimaalisia tehoja ja ilmeikkäitä yksityiskohtia. Kuva: Veikko Kähkönen

Lintu esiintyi sporttisen energisenä

RSO:n ylikapellimestari Lintu on Suomessa vaikuttavista kapellimestareista innostavimpia. Oivaltavasti suunnitellut ja usein sangen pitkät konsertit ovat hänen tavaramerkkinsä: Sinfonia Lahden konsertissa hän yhdisti Chopiniin kaksi Igor Stravinskyn uusklassistista teosta. Näistä jälkimmäinen, Tshaikovskille kumartava satubaletti Keijukaisen suudelma toimi siltana pianoromantiikan ja Stravinskyn Kolmiosaisen sinfonian kulmikkuuden välillä. Samaa ohjelmistoa hän johti vastikään RSO:n konsertissa.

Linnun tulkinnoille on ominaista sporttinen energisyys, jyrkät kuvakulmat ja terävä intensiteetti. Tätä kaikkea orkesteri tarjoilikin Linnun sähäkän elekielen yllyttämänä. Kapellimestari etsi toisaalta maksimaalista iskutehoa, toisaalta ilmeikkäitä yksityiskohtia.Kolmiosaisen sinfonian (1945) perkussiivinen rytmikudos kuulosti ainakin ensimmäiselle parvelle hieman suttuiselta, ja sotaisat marssit ja geometriset sommitelmat olisivat voineet liukua kirkkaammin. Sovinnollinen väliosa oli sen sijaan luonteikkaan tarinallinen.

Tshaikovskin tiikerikakku

Kooste baletista Keijukaisen suudelma (1928) säteili mehevänä. Tshaikovskin musiikkiin perustuva materiaali ja Stravinskyn oma sävelkieli risteilevät tiikerikakkumaisesti, ja esityksessä juonteet piirtyivät selvästi omanlaisinaan tarjoten satuun kaksi erilaista valotusta.

Lintu piteli kuitenkin Stravinskyä etualalla. Keskivaiheen sveitsiläisissä kylätansseissa - jotka muistuttavat Stravinskyn Petrushka-balettia - tunnelma seisahtuu, mutta lopussa säveltäjä ryhtyy syvällisemmäksi: musiikki nousi ekstaattiseen huipentumaan, jonka jälkeen satumaailma hyvästeltiin vähäeleisesti.

Auli Särkiö-Pitkänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi