Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Näyttelyarvio: Kun ihminen poistetaan urbaanista maisemasta, jäljelle jää outo tunnelma

Outi Ahon teokset käsittelevät kaupunkien rakennuksia, kuten sitä, miten niitä puretaan. Kuvassa Aleksi 5.

Galleria Uusi Kipinä

Outi Aho: Rakennettu maisema

Esa Ylijaasko: November is a beginning

Sanna Lappalainen: Hiljaisuuden koskettama - ommeltuja kuvia

Minnä Kähkönen: Ihmisen jälkiä

Avoinna 18.2. asti

Uuden Kipinän näyttelyistä kolmessa keskitytään todellisuuteen, jossa ihmisiä ei ole. Samaa läsnäolon ja poissaolon tematiikkaa pohditaan omalla tavallaan Esa Ylijaaskon kutsunäyttelyssä.

Perinteisessä maisemamaalausgenressä ei ole juurikaan ihmisiä näkynyt, koska niissä on yleensä juhlistettu luonnon ihmeellisyyttä. Kun ihminen poistetaan urbaaneista kaupungintiloista, tuo se teoksiin jonkinlaista outoutta.

Outi Ahon teokset käsittelevät kaupunkien rakennuksia - miten niitä puretaan, kuten Lahteen ankkuroituvassa Aleksi 5 -teoksessa tai millaisia rakennukset ovat. Ahon teokset ovat jollain tavoin lohduttomia. Samalla tavalla kuin eksistentialismissa on rakennukset heitetty tyhjään todellisuuteen. Mustekynällä tehdyt teokset osoittavat hienoa teknistä taituruutta ja todellista käsityöläisen osaamista hyvässä mielessä.

Minna Kähkönen on vastoin näyttelynsä nimeä tuonut esille urbaaneja maisemia. Mitkä ihmisen jäljet ovat, jää katsojan päätettäväksi. Kirkkaat ja voimakkaat värit ovat vain kovin ristiriitaisia.Sanna Lappalainen näyttää ovia - temaattisena valintana tämä on hyvä, samoin kuin teosten sisältönä. Ommellut kuvat näyttävät uskomattoman kolmiulotteisilta, ja Lappalainen on tavoittanut hakemansa hiljaisuuden. Käytetyt tekniikat ovat mahdollistaneen hienon taiteellisen ilmaisun.

Ylijaaskon kuvat näyttävät syyrialaisten kurdipakolaisten elämää Turkissa ja varsinkin sitä, miten elämä muuttuu, kun heidät häädetään asuinpaikastaan Istanbulissa.

Ylijaasko on dokumentaarikuvaaja, mutta hänen kuvansa eivät alleviivaa, eivätkä tuo esille perinteisesti pakolaisiin liitettävää kurjuutta. Kuvista nousevat ihmisten kertomukset: vanha nainen on surullinen ja ylpeä, mitä hänelle on tapahtunut? Mitä on ihmisyys ja mitä inhimillisyys ovat?

Kuvat ovat fragmentteja todellisuudesta: leikkivistä lapsista, ihmisistä ja ympäristöstä. Ihmisen poissaolo Ylijaaskon kuvissa on sitä, miten ihminen on joutunut pois kotoaan.

Päivi Ruutiainen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen