Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Miksi rakkauselokuvissa suudellaan sateessa tai miksi sairastumisen pitää pilata suloinen romanssi - Rakkauselokuvan käsikirjan kirjoittanut tutkija vastaa

Markku Soikkelin uusi tietokirja tarkastelee rakkauselokuvia niin ensisuudelmien, onnellisten loppujen kuin hirviörakastajien näkökulmasta.

Miksi elokuvissa rakastavaiset suutelevat sateessa? Miksi piano sytyttää rakkauden roihun tai miksi hyvin alkanut rakkaustarina tyssää kuolemansairauteen?

Entä keitä ovat sinkkuelokuvien sinkkumiehet?

Muun muassa nähin kysymyksiin vastaa tamperelaisen tutkijan ja opettajan Markku Soikkelin uusi tietokirja. Keskiviikkona ilmestyvä Rakkauselokuvan käsikirja valottaa filmiromanssien historiaa aina 1930-luvulta nykypäivään. Suurennuslasin alle otetaan niin ensisuudelmat ja onnelliset loput kuin yksinäisyyden kauhut ja hirviörakastajatkin.

Romanttinen komedia sai alkunsa 1930-luvun screwball-elokuvista. Mikä niille oli yhteistä?

Elokuvantekijöitä kiinnosti avioliiton kestämättömyys, sillä lankeamisen mahdollisuuksia oli niin paljon. Elokuvat kuvaavat usein yläluokkaa, ja ne, joilla rakkauteen on varaa, eivät oikein itsekään tiedä, mitä sillä tekisivät. Tästä seuraa se, että avioliitto on menettänyt merkityksensä siihen verrattuna, millaisia vapauksia romanttinen rakkaus voi tarjota. Elokuvissa leikitellään eroottisilla kaksimielisyyksillä, ja naiset ottavat yhtä suuria vapauksia parisuhteen valtapelissä kuin miehetkin. Tuon ajan Hollywood-elokuvat olivat paljon reippaampia huumoriltaan, mutta myös tasa-arvoisempia kuin tänä päivänä.

Screwball-elokuvista on säilynyt nykypäivään asti idea parista, joka nokittelee toisiaan ja on jatkuvasti sodassa keskenään, vaikka katsoja tietää parin rakastuneen.

Kirjoitat, että 1980-luvulla elettiin hermostuneen romanssin aikaa. Mistä tuon ajan elokuvissa ollaan hermostuneita?

Viimeistään 1980-luvulle tultaessa eletään aikaa, jossa romanssin osapuolilla on yhtäläiset oikeudet ja samanlainen valta. Syntyy epäselvyys siitä, kumpi tekee aloitteen ja miten aloitetta pitäisi tulkita. Onko kyse eroottisesta yhden yön jutusta tai pitkäaikaisemmasta suhteesta. Mikä tahansa viesti voidaan käsittää ironiseksi tai siihen henkilöiden pitää ainakin varautua. Tästä kaikesta syntyy hermostuneisuus. Ihmiset eivät löydä tasoa, jossa he voisivat käsitellä rakastumista aidosti ja vapaasti vailla ironiaa ja taka-ajatuksia.

Miksi sairauden pitää pilata rakkaustarina?

Kaikkiin rakkaustarinoihin tarvitaan esteitä, ja eräs vanhimpia keksittyjä esteitä on sairaus. Kun toinen osapuoli on kuolettavasti sairas, toiselle tarjoutuu viimeinen tilaisuus punnita, kuinka merkittävä tämä rakkaus on omalle elämälle. Sairaus alleviivaa myös sitä elokuvien toistuvaa teemaa, että jokaiselle on olemassa vain yksi ainoa oikea.Love story -elokuva (1970) on kaikkien tuntema esimerkki sairaudesta ja romanssista. Uusista elokuvista Tähtiin kirjoitettu virhe (2014) menestyi hyvin, enkä ihmettele yhtään miksi. Siinä ei menty liikaa patetian puolelle. Vakavasti sairastuneet henkilöt ovat alusta alkaen tietoisia, miten heille käy ja silti he jaksavat jatkaa suhdetta.

Melodraamoissa pianolla on merkittävä rooli. Millainen?

Musiikki vangitsee parhaiten sen, mitä ei voi sanoa ääneen tai mille ei ole sanoja. Ja rakkaushan on juuri tällaista. Jotkut ovat luonnonlahjakkuuksia ymmärtämään rakkautta, mutta he eivät osaa pukea sitä sanoiksi vaan he pukevat sen melodiaksi. Piano-elokuva (1994) on esimerkki siitä, miten symboliikka otetaan haltuun. Elokuvassa piano puretaan konkreettisesti osiin ja siirretään toisen ihmisen haltuun. Samalla tavoin rakkautta puretaan vähitellen toiselle ihmiselle.

Sinkkuelokuvat ajatellaan usein naiselokuviksi, mutta päähenkilöinä on myös miehiä. Millaisia he ovat?

Miehet saavat olla vapaita poikamiehiä seksikomedian hengessä, mutta he voivat myös pohtia maskuliinisuutta identiteettiongelmana. Esimerkkinä aikuisemmalle yleisölle suunnattu Broken Flowers (2005), jossa Bill Murrayn esittämä hahmo lähtee laahustamaan läpi entisiä tyttöystäviä ja sitä, millaisia entiset suhteet olivat. Sinkkuelokuvissa käsitellään siis myös keski-ikäisen miehen, ei vain Peter Panien, ikuisten poikamiesten ongelmia.

Milloin homo- ja lesboromanssit tulivat valkokankaille?

1960-luvulla tulivat ensimmäiset elokuvat, mutta läpimurtoja saatiin odottaa 1980-luvulle asti. Esimerkiksi Saakelin sunnuntai vuodelta 1971 oli kauheasti edellä aikaansa, mutta se olikin brittielokuva, ei Hollywood-elokuva. Elokuvassa osapuolet ovat biseksuaaleja. Biseksuaalisuus muuttaa rakkaustarinan asetelmat. Perinteiset odotukset siitä, kuka on mustasukkainen kellekin tai miten miehen ja naisen halu täydentävät toisiaan, menettävät totuusarvonsa. Biseksuaaliset elokuvat ovat muuttaneet paljon romanssien valta-asetelmia ja oletuksia heteroromanssista suurena romanssina.

2000-luvulla on ollut helpompi tehdä elokuvia, joissa vapaudutaan kokonaan odotuksista, esimerkkinä Brokeback Mountain. Se ei ole homoromanssi, vaikka sitä usein kutsutaan sellaiseksi. Elokuvassa cowboy-hahmot vapautuvat täysin siitä, ketkä saavat olla rakastavaisia. He ovat vuorilla vapaassa tilassa ja rakastuvat toisiinsa riippumatta siitä, mitä sukupuolta he ovat.

Miksi rakkauselokuvissa suudellaan sateessa?

Sateessa ihmiset ovat julkisuudessa, luonnonvoimien armoilla ja samalla sade on suoja, joka eristää parin muusta maailmasta. Katsoja ymmärtää, että he ovat sulkeutuneena omaan maailmaansa.

Mukana on myös leikkisyyttä. Sateessa pysytellään tahallaan, sateelle antaudutaan samalla tavalla kuin rakkaudelle. Se on luonnonvoima, joka vie mukanaan ja sitä on turha yrittääkään torjua.

Mitä itse toivoisit näkeväsi tulevaisuuden rakkauselokuvissa?

Siihen on selvä vastaus, toivoisin enemmän elokuvia ystävyydestä. Etsimme rakkaudesta intimiteetin kokemusta, joka liittäisi meidät ympäröivään yhteiskuntaan. Etsimme omaa tapaamme sosiaalistua. Mutta koska emme löydä ikinä ystävyydestä niin paljon hyvää tunnetta tai niin paljon solidaarisuutta kuin toivoisimme, romanttinen rakkaus on tarpeen - vaikka tiedämme sen huijaukseksi. Romanttinen rakkaus kompensoi ystävyyden nälkää. Toivon, että elokuvat käsittelisivät tätä rakkauden ja ystävyyden ristiriitaa.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X