Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Elokuva-arvio: Paavo Westerbergin Viulisti-leffan asetelma tuntuu turhankin tutulta

Viulisti

Matleena Kuusniemen esittämä Karin kuuntelee, kun Olavi Uusivirran Antti soittaa Mendelssohnia. Kuva: Malla Hukkanen / Mjˆlk Movies

Tähtiä 3/5

Mitä tekisit, jos menettäisit sen, mitä eniten rakastat? Tämän kysymyksen ympärille rakentuu Paavo Westerbergin esikoisohjaus Viulisti.

Elokuvan alku on tehokas. Matleena Kuusniemen esittämä huippuviulisti Karin joutuu onnettomuuden seurauksena luopumaan solistiurastaan ja ryhtymään opettajaksi vastoin tahtoaan. Mielessä siintää paluu musiikkimaailman huipulle kapellimestarina.

Kotona Samuli Edelmannin esittämä aviomies ei täysin ymmärrä Karinin kriisiä, vaikka parhaansa mukaan tätä koettaakin tukea. Pieni kipinä löytyy lahjakkaasta Antti-nimisestä oppilaasta (Olavi Uusivirta), joka pelkää keskinkertaisuutta.

Antti hengittää musiikkia, ja saa Karinin hengittämään samaan tahtiin.

Tuttu juttu

Tässä tullaan Viulistin ongelmaan. Opettajan ja oppilaan välistä seksuaalista suhdetta on käsitelty lukuisissa elokuvissa, eikä Viulisti tuo tähän asetelmaan mitään uutta, vaikka kaikki onkin taiten tehtyä kuvausta ja äänitystä myöten. Mielenkiintoisempaa olisi ollut käsitellä draaman keinoin huippumuusikon elämän ehdottomuutta, johon elokuvassa nyt vain viitataan muutamilla ratkaisuilla.

Huipulle pääseminen missä tahansa lajissa vaatii armotonta työtä ja intohimoa, ja sen ympärille on helppo rakentaa draamaa. Jokainen tahtoo jotakin, ja usein toisten avulla.

- En tiedä, rakastavatko ihmiset minua vai haluavatko he vain hyötyä minusta, tanskalaisnäyttelijä Kim Bodnian esittämä kapellimestari tiivistää.

Fokus vaihtuu puolivälissä

Toinen ongelma on fokuksen vaihtuminen elokuvan puolivälissä. Draama saa uuden vaihteen päälle, kun erilaisten vaiheiden jälkeen Antille tarjoutuu, Karinin avustuksella, tilaisuus esiintyä orkesterin solistina.

Keskiöön Antin kanssa nousee Bodnian esittämä kapellimestari, joka piiskaa opiskelijanuorukaista konserttivalmiuteen. Asetelmasta tulee etäisesti mieleen vuoden 2014 hittielokuva Whiplash, jossa ehdoton opettaja lähes terrorisoi julmuudellaan jazzbändiään huippuiskuun.
Musiikkia on elokuvassa paljon, ja sitä on käytetty taiten.

Asetelma unelman ja todellisuuden sekä itseensä uskomisen ja muiden odotusten kohtaamisen välillä on Viulistissakin herkullinen, mutta samalla Karinin tarina jää taka-alalle.

Näyttelijät tekevät uskottavaa työtä rooleissaan ja erityisesti Kuusniemi ilmentää soittokykynsä menettäneen Karinin tuskan hienosti.

Mendelssohn tulee tutuksi

Muusikoista kertovien elokuvien suurin kompastuskivi on usein musisoinnin kuvaus. Erityisesti viulu on instrumenttina armoton, ja soittotekniikan oikeanlainen näytteleminen - saati soittaminen - vaatii paljon työtä. Uusivirta on soittajana melko uskottava, vaikka aina kuultu ääni ja nähty kuva eivät kohtaa.

Musiikkia on elokuvassa paljon, ja sitä on käytetty taiten. Erityisesti Felix Mendelssohnin e-molli viulukonserton ensimmäiset tahdit tulevat elokuvan aikana hyvin tutuiksi.Tyylilaji: draama, K-12

Iikka Taavitsainen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa ESS Verkko Plus 3 kk
vain 7,90 €/kk (norm. 14,50 €)

Tilaa tästä

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X