Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Elokuva-arvio: Lätkäleffa 95 ei saa kiinni historiallisen MM-voiton syistä ja seurauksista

Jääkiekko hiertää valmentajan (Samuli Edelmann), Jamin (Aleksis Koistinen) ja Essin (Laura Birn) välejä. Kuva: Yellow Film & TV

95

Tähtiä 2/5

Kun Suomi valmistautui jääkiekon MM-kisoihin vuonna 1995, maajoukkue oli tottunut häviämään. Ratkaisevissa paikoissa oli tullut melkein aina turpiin. Erittäin hyvin muistissa oli edellisvuoden finaali, jossa Kanada vei voiton rangaistuslaukauksilla.

Mitä Curt Lindströmin valmentama joukkue siis teki toisin, jotta suunta saatiin kääntymään?

Tähän kysymykseen toivoin 95-elokuvan vastaavan. Aleksi Mäkelän ohjaama leffa jää kuitenkin ontoksi kansalliseksi paisutteluksi, joka ei löydä tarkoitustaan tai tyyliään. Se pyrkii olemaan yhtä aikaa kasvutarina, ajankuva ja veijarikomedia, mutta ei tavoita kunnolla mitään näistä.

Tarinat jäävät irrallisiksi

95 kuvaa MM-kisojen finaaliviikonloppua pienten osatarinoiden kautta. Suomen joukkueen ja laman kynsissä sinnittelevien tavisten ohella seurataan ylimielisiä ruotsalaisia, jotka valmistautuvat jo päätä pahkaa suuriin kultajuhliin Sergelin torilla.

Ajallisesti tarkkaan rajattu episodirakenne ei ole välttämättä huono ratkaisu kansallisen aiheen kuvaamiseen, sillä suuri asuu pienessä. Tarinoita olisi kuitenkin kannattanut karsia. Nyt katsojalle tulee tunne, että elokuva ei keskity oikein mihinkään. Irralliset episodit eivät myöskään kasva yhteen, kuten genressä on ollut tapana.

Olisin mielelläni seurannut tarkemmin esimerkiksi syöpään kuolemaisillaan olevan nuorehkon miehen (Pekka Strang) ja hänen lapsuuskaveriensa (esimerkiksi Mikko Leppilampi) tarinaa. Tai tutustunut paremmin yksinhuoltajaäitiin (Laura Birn), jonka Jami-poika (Aleksis Koistinen) haaveilee lätkäammattilaisuudesta, valmentajansa (Samuli Edelmann) mielestä turhaan.

Kaikki he tuntuvat hahmoina aidommilta kuin lätkämaajoukkueen pöhköt pelaajat, joita käsikirjoitustiimi (Joona Tena, Tatiana Elf, Juha Karvanen) on selvästi käsitellyt silkkihansikkain. On tietysti vaikea tehdä draamaa elävistä ihmisistä, mutta näin kuvattuna tämä rehvakkaiden poikien sikermä tuntuu vain lapsellisen kömpelöltä.

Vielä juntimpi on juonikuvio, joka kuljettaa kolmea työtöntä raksamiestä (Kalle Lamberg, Samuli Niittymäki, Ylermi Rajamaa) eräänlaiselle kostoretkelle Tukholmaan. Sen huipennus hakee mauttomuudessa vertaistaan.

Kansallista paisuttelua

Mäkelä harrastaa mielellään kansallisromanttista paisuttelua. Ilmeisesti hän ei ole kuitenkaan oikein luottanut tekstin hoitavan hommaa, sillä mahtipontisia hidastuskuvia on paljon, samoin heruttelevaa musiikkia. Vähempikin alleviivaaminen riittäisi.

Osa alkuperäisen MM-joukkueen pelaajista vilahtelee kuvissa statisteina, minkä voisi kuvitella viehättävän lajin tosifaneja.

Tyylilaji: draama, K-7

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X