Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Näyttelyarvio: Galleria Kipinän Näkymiä Suomesta ole tyypillinen yhteisnäyttely, onneksi

Mika Heinosen Samassa veneessä -veistosta kuljettavat pikkuruiset jalat samaan suuntaan. Kuva: Katja Luoma

Galleria Uusi Kipinä

Näkymiä Suomesta

Usean taiteilijan yhteisnäyttelyt ovat usein kirjavia, ahtaita ja huolimattomia. Määrällä yritetään korvata laatua, ja katsoja väsyy poukkoillessaan teemasta toiseen.

Tämän ennakkoasenteen voi heittää menemään Uudessa Kipinässä. Näkymiä Suomesta -näyttely osallistuu 100-vuotiaan juhlintaan hillitysti ja huolitellusti.

Värimaailma rakentuu valkoisen, mustan ja oljenharmaan ympärille. Sävyjä ja poikkeamia kuitenkin löytyy, eikä teosten seurassa pääse tylsistymään.

Kirsi Karppinen: Suvakki kuolee jos kantaa väärää kansainvälistä mielipidettä (öljy kankaalle, 2017) Kuva: Kirsi Karppinen

Suomen leijona on voimissaan

Suomalaisuuden symbolit asettuvat valokeilaan. Kirsi Karppisen maalauksissa kansainvälisiä vaikutteita omineet ääriliikkeen kannattajat heiluttavat sinivalkoista lippua. Paikoin hieman kömpelö jälki vain korostaa aiheen surkuhupaisuutta.

Taiteilijaryhmä Hydran käsissä Suomen leijona on kokenut muodonmuutoksen. Uusi olento on selvästi voimissaan, vaikka ote onkin lipsunut vanhoista vallan merkeistä.

Paikalliset erikoisuudet näyttäytyvät osana laajempaa ilmiötä. Toisaalta ilmastonmuutos ja muut maailmanlaajuiset tapahtumat vaikuttavat myös suomalaisuuden ytimiin. Kalle Mustosen teos ottaa tilan haltuun. Koivusta ja männystä syntyneet uhkeat sienet ovat kasvaneet metsän mittoihin. Lahottajien keskellä tuntee itsensä pieneksi.

Metsän itsestäänselvyys kyseenalaistuu myös Topi Juntusen maalauksissa. Synkkyyden keskeltä valaistut yksittäiset puut henkivät eteerisyyttä.

Naapurisopu ja lähimmäisenrakkaus osoittautuvat uhanalaisiksi Sirpa Pyykön teoksessa. Silti ei voi olla hihittämättä kielteisen asenteen sävyttämille viesteille.

Hydra: Hydra 2011-2017 (akryyli kankaalle)

Vuoropuheluakin syntyy

Monella on halu vaikuttaa, mutta mahdollisuudet ovat rajalliset. Mika Heinosen teoksessa on hellyttävää joukkovoimaa. Alkueläintä muistuttava veistos näyttää ensin kelluvan ilmassa, mutta alta paljastuvat pienet jalat, jotka kuljettavat taakkaa.

Abstrakti ilmaisu ja arkiset näyt eivät sulje pois toisiaan. Tilaa on, joten jokaisen ääni pääsee kuuluviin ja vuoropuheluakin syntyy.Matti Happosen veistämissä taloissa on samaa ajatusta kuin Pasi Karjulan taannoisissa, mutta jälki on silotellumpaa. Savu nousee sulavina kiehkuroina ja laajenee taloja suuremmiksi pilviksi.

Samankaltaista petollista kauneutta löytyy Janika Salosen teoksesta. Piirustuksen edessä syntyy vaikutelma vääjäämättä lähestyvästä saderintamasta, jonka voima herättää kunnioitusta ja kauhua.

Näyttelyn aikajana yltää maailman synnystä tiukasti tähän hetkeen ja aavistukseen tulevasta. Jos ei Suomi-kuva ole yksiselitteinen nytkään, herää kysymys, minkälainen se on tulevaisuudessa.

Outi Finni

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X