Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

"Koko ajan oli viinaa tarjolla" - Hectorilla on nyt peiliin katsomisen paikka

Muusikoiden muistelmateoksia on tullut viime aikoina markkinoille tulvimalla. Hectorille muistelmateoksen ensimmäisen osan valmistuminen tarkoitti samalla kitarapannasta pääsyä.

Hectorin Asfalttihippi on kasvutarina, joka päättyy Ruusuportti-levyyn ja havahtumiseen, että nyt täytyy hakeutua hoitoon, laulaja-lauluntekijä kertoo. Kuva: Kimmo Brandt

Muisteleminen on musiikintekijän uusi musta. Sen verran runsaasti on viime aikoina ilmestynyt populaarimusiikin tekijöiden omaelämäkertoja.

- Frank Zappan hävettävästi edelleen suomentamista odottavat muistelmat, Bruce Springsteen, Keith Richards, Heikki ”Hector” Harma luettelee omia suosikeitaan genrestä.

- Bob Dylanin Chronicles ei kauhean suuri elämäkerta ole, mutta antoi minulle mallin: tuolla tavalla voisin itsekin kirjoittaa. Sen sijaan Neil Youngin kirja oli kuin pikkupojan tekstiä, oman itsensä ja omien innovaatioiden nostoa.

Ollaan kustannusosakeyhtiö Otavassa, jossa lauluntekijä pitää mediapäivää. Hector - Asfalttihippi voidaan nyt liittää edellämainittujen kirjojen jatkoksi, eikä sen tarvitse seurassa hävetä.

Aika näyttää, kuinka ensimmäinen nettisukupolvi kasvaa aikuiseksi. Muusikko Heikki Harma

Liian monta rautaa tulessa

Iltapäivälehdistö aloitti tuoreeltaan Asfalttihipin sattumien onkimisen. Esiin nostettiin taiteilijan paljastukset välillä käsistä lähteneestä juomisesta, kevyiden huumeiden käytöstä, 1970-luvun lopun mielenterveysongelmista.

Kirjan syvätaso kertoo pojan kasvamisesta lauluntekijöiden klaaniin. Omassa yhden miehen iltalukiossa opettavat maailman parhaat singer-songwriterit. Lopulta oppilas liittyy heidän seuraansa.

- Tämä on kasvutarina, joka päättyy Ruusuportti-levyyn ja havahtumiseen, että nyt täytyy hakeutua hoitoon, Hector avaa.

- Pelasin 70-luvun lopulla liian kovaa monella kentällä samanaikaisesti: perhe, päiväduuni Yleisradiossa, keikoilla käynti. Sosiaalisissa ympyröissä piti olla koko ajan median käytettävissä. Koko ajan oli viinaa tarjolla. Siihen töölöläinen pikkujätkä pääsi.

Sotaa käydään kaikkialla

Hectorin ensimmäinen levytys oli pasifistinen Palkkasoturi. Kappale ohjasi uraa, jos nyt ei aina protestiin, niin sosiaalisesti omatuntoiseen suuntaan.

Miltä tuntuu se, että ihmiskunta on jäänyt sotaisiin ajattelumalleihin?

- Sotaahan tässä käydään, kybersotaa, infosotaa... Laulan Palkkasoturia edelleen, se on minulle kunnia-asia. Koen sen laulun lahjana tekijältään, Buffy Sainte-Marielta. Olen lisännyt sinne tekstin galleriaan muslimit.

Viimeisimmällä albumillaan Hector lauloi ”ei mua Puuttini pelota”. Pelottaako jo nyt?

- Ei. Putin on ennalta-arvattava toimissaan. Nato-keskustelun pelottelu salamurhilla ja presidentinvaalien kähminnöillä on tämän ajan trollipeliä.

- Huolissaan voi olla, mutta pelkää en. En suhtaudu pelolla edes yhteen hulluun tuolla Yhdysvalloissa. Tunnen myötähäpeää niiden amerikkalaisten puolesta, jotka joutuvat sietämään sitä paskiaista siellä.

Mitä nettisukupolvesta tulee?

- Liesi on päällä. Katsotaan - what's cooking? Hector sanoo. Kuva: Kimmo Brandt

Asfalttihippi näyttää, kuinka suomalainen populaarikulttuuri alkoi rakentua 60-luvulla sivistävän Yleisradion, vielä laajalti luetun kirjallisuuden sekä Saukin ja Reino Helismaan kaltaisten sanoittajalahjakkuuksien päälle. Se herättää kysymyksen, saako kännyköilleen kaupallisen tarjonnan armoille jätettävä nykysukupolvi vastaavaa pääomaa maailmankuvan rakennukseen.

- Seuraan kahta lastenlastani vaarin näkökulmasta. Molemmat kyllä lukevat ja käyttävät kirjastoa sen YouTuben, Spotifyn ja pikkutyttöjen somen lisäksi. Aika näyttää, kuinka ensimmäinen nettisukupolvi kasvaa aikuiseksi, Hector tuumii.

- Meidänkin sukupolvi nappasi jotain, joka ei ollut vanhempien tekemää. ”Sähkökitaramusiikki - mitä tämä on?” Nuorista kundeista tuli musiikkiartesaaneja, jotka tekivät omat kitaransa. Kuljettiin omaa, kapeaa ja karua tietä omaan muusikkouteen.

Idolit kaatuvat hautaansa

Hector menetti viime vuonna omia idoleitaan. Millä mielellä hän hyvästeli David Bowien ja Leonard Cohenin?

- Se oli peiliin katsomisen paikka. Cohenin iässä oli jo ihan soveliasta luopua maallisesta taipaleesta. Bowie edusti alkuvuosinaan ikuisen nuoruuden ideaalia… Muitakin rakkaita on mennyt, Toni Edelmann, Päivi Paunu, Anki. Saan olla tyytyväinen, että olen hengissä.

Vielä on aikaa tehdä jotain. Mitäs seuraavaksi?

- Liesi on päällä. Katsotaan - what’s cooking? Nyt on lupa ottaa myös kitara käteen. Kun kirjasta sovittiin, Otavan johto julisti mulle kitarapannan. ”Vasta sitten saat ruveta soittelemaan, kun ensimmäinen käsikirjoitusluonnos on meillä.”

Jatko-osankin Hector lupaa muistelmilleen, 1980-luvulta tähän päivään.

- Ei se jää tähän. Mutta hidasta se kirjoittaminen perkele on. Laulu voi syntyä päivässä, kirjaan meni melkein vuosi.

Laulaja-lauluntekijä

Hector

Oikealta nimeltään Heikki Harma. Syntynyt Helsingissä 20.4.1947.

Nousi musiikintekijänä esiin 60-luvun Helsingin folk-liikehdinnässä, missä yhteydessä otti taiteilijanimensä. Ensisingle Palkkasoturi äänitettiin 1965 ja julkaistiin 1966.

1969 mukana perustamassa folk-yhtye Cumulusta, jonka jäsenenä levytti useita albumeita soolouransa rinnalla.

Ensimmäinen sooloalbumi Nostalgia ilmestyi 1972. Sitä seurasivat Herra Mirandos 1973 ja Hectorock I 1974, joilla sementoi suomalaisiin vetoavan lauluntekijän uransa.

Musiikkiuran rinnalla tehnyt pitkään musiikkitoimittajan töitä, näkyvimmin Yleisradiossa.

Suonna Kononen
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X