Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Tuohiukko muutti Tallukan eteen: Erkki Pekkarinen on punonut tuohesta vaikka mitä, rintaliivitkin - katso video!

Yksi Asikkalan tunnetuimmista salaisuuksista lienee ite-taiteilija Erkki Pekkarinen. Tuohimestarin tupa Vesivehmaalla on ollut yleisölle avoinna vuosikaudet, mutta suuret massat eivät ole syrjäkylille ymmärrettävästi löytäneet.

Nyt kaikki saattaa olla muuttumassa, sillä tekijänsä lempilapsi, yli viisi metriä korkea Tuohiukko-veistos, on muuttanut kylille. Se odottaa Vääksyssä hotelli Tallukan edessä pressuihin käärittynä ministeri Sanni Grahn-Laasosta, joka paljastaa patsaan perjantaina.

Erkki Pekkarinen istuu maailman suurimmassa virsussa ja kokeilee tuohitorven sointia. Kuva: Sami Kuusivirta

Kahdeksan tonnin tuohiveistos

Tuohiukon siirtoa on Asikkalassa puuhannut ryhmä, jota koordinoi Harri Sipilä. Sipilä paljastaa olevansa tätä nykyä Pekkarisen luottomies myös tuohimateriaalin hankinnassa.

Vuonna 2005 valmistunut Tuohiukko lähtee kylille oikeastaan pakon edessä, sillä Pekkarinen on pannut vanhan talonsa myyntiin. Sipilä ei halunnut, että jättiläisukko jäisi uuden omistajan armoille, joten sille alettiin etsiä uutta kotia.

- Esillä olivat Punkaharjun metsämuseo Lusto ja Vantaan luontokeskus Haltia. Perusasikkalalaisena kuitenkin halusin, että Tuohiukko jäisi tänne. Onneksi Tallukan omistaja Kalevi Gran innostui ajatuksesta ja otti siirtokustannukset kontolleen, Sipilä kiittelee.

Erkki Pekkarinen kiipesi Tuohiukkonsa olkapäälle 2006. Kuva: Anne Vatén

Tuohiukkoa eivät pienet tuulet hetkauta, sillä sen sisällä on tuhdisti betonia ja teräsrunko. Painoa veistoksella on Sipilän mukaan noin kahdeksan tonnia.

- Siirtoon tarvittiin kaksi isoa nosturia. Toinen nosti ja toinen kallisti sen auton lavalle, Sipilä kertoo.

Tallukkaan on tarkoitus siirtä pikku hiljaa tuohimestarin koko elämäntyö, joka käsittää yli 450 tuohesta veistettyä esinettä. Kokoelmassa ovat esimerkiksi maailman suurimmat (korkeus 2,7 metriä) ja pienimmät (3,7 millimetriä) tuohivirsut.

- Ne pienimmät ovat tällä hetkellä näyttelyssä Lontoossa, Pekkarinen kertoo.

Se jolle sopivat maailman pienimmät virsut voisi hypätä tulitikulla seivästä. Kuva: Sami Kuusivirta

Pysyykö virsukanootti pinnalla?

Sateisena lokakuun maanantaina olemme saapuneet tuohimestarin tupaan Vesivehmaalle. Talossa on kylmä, sillä Pekkarinen asuu tätä nykyä itsekin Vääksyssä eikä uskalla jättää sähköpattereita taloon yksinään posottamaan.

Mestari vetää käskemättä päälleen tuohiliivit, ottaa hyllystä päähänsä tuohihatun ja käteensä tuohisalkun. Kuvaajan kamera käy.

81-vuotias ei ole suinkaan lopettanut tuohesta veistämistä. Vaikka mestarilta puuttuu tällä hetkellä kunnollinen työtila, hän paljastaa suunnittelevansa parhaillaan kanoottia.

Nuoret tahtovat kyllästyä, kun tämä on niin hidasta hommaa. Tuohimestari Erkki Pekkarinen

- Tai se on oikeastaan kelluva virsu, Pekkarinen täsmentää.

Virsukanoottia varten on tuohet kerättynä, ja sillä taitetaan taivalta Päijänteellä kenties jo ensi kesänä. Koemelonnan Pekkarinen aikoo suorittaa itse.

- Eihän sitä uskalla muille antaa. Jos käykin niin, että ukosta ei jää pinnalle kuin tuohilakki, Pekkarinen hekottelee.

Koristeellinen lusikka ja ketju on luonnollisesti yhtä puuta. Kuva: Sami Kuusivirta

Ajolähtö kotoa teininä

Pekkarinen on syntyjään lieksalaisia, kotoisin aivan itärajan pinnasta. Asikkalassa hän on asunut 1980-luvulta lähtien, mutta puhuu yhä vahvasti pohjoiskarjalaisittain. Hänen töitään on nähty lukuisissa ite-taiteilijoiden näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.

Tuohesta tekemisen taitoa Pekkarinen alkoi opetella kymmenvuotiaana savottakämpillä. Isä armahti poikansa mukaan metsätöihin, jotta tämä olisi säästynyt kiertokoulun ”kiukkuselta ämmältä”.

- Isä oli kaksipersoonainen mies, savotoilla hyvä isä mutta itsellään äreä. Meillä meni sukset ristiin, kun olin teini-ikäinen. 6. lokakuuta läksin yötä vasten maailmalle, enkä enää palannut kotiin, Pekkarinen muistelee.

Läpinäkyvä tuohikuutio on yksi Erkki Pekkarisen tuohimuseon ihmeistä. Kuva: Sami Kuusivirta

Tuohitöitään Pekkarinen ei ole koskaan valmistanut erityisemmin myyntiin, sillä varsinaisen elantonsa hän on tienannut rakennuksilla. Timpurin hommat piti tosin lopettaa jo 54-vuotiaana, kun Pekkarinen tippui rakennuksella ja vasen olkapää repesi.

Eläkeläisenä Pekkarinen on yrittänyt siirtää tuohitietouttaan nuoremmille sukupolville. Kisällejä ei ole kuitenkaan ollut ruuhkaksi asti.

- Oli minulla tässä joskus kymmenkunta kansalaisopiston kurssilaista. Nuoret tahtovat kuitenkin kyllästyä, kun tämä on niin hidasta hommaa.

Tuohimestarin tuvassa on yli 450 tuohiesinettä. Kuva: Sami Kuusivirta

Tuohi on hidas materiaali

Tuohi on todellakin hidas materiaali, sillä se kestää kosteutta ja sään vaihteluja kymmeniä vuosia ilman pintakäsittelyä. Pekkarinen kertoo maasta kaivetun joskus jopa yli tuhat vuotta vanhoja tuohenpalasia.

- Puun sisus muuttuu mullaksi, mutta tuohi säilyy. Oikein vanhaa tuohta ei tahdo saada palamaankaan millään, hän sanoo.

Tuohiukon ikääntymistä voi tästä lähtien seurata jokainen 24-tietä Vääksyn läpi ajava. Millaisia ajatuksia veistoksen siirto tekijässään herättää?

- En minä sitä kaipaamaan jää, pikemminkin olen mielissäni. Täällähän se on ollut niin kuin piilossa.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi