Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Elokuva-arvio: Uusi Blade Runner on alkuperäistä fiksumpi - ja latteampi

Ana de Armas ja Ryan Gosling nähdään Bladerunner 2049 -elokuvassa. Kuva: Frank Ockenfels

Tähtiä 3/5

Vuoden 1982 scifiklassikossa Blade Runner Harrison Ford jahtaa tulevaisuuden maailmassa ihmisenkaltaisia keinoälykoneita, replikantteja, jotka ovat nousseet rikolliseen kapinaan luojaansa vastaan ja janoavat paitsi vapautta, myös pidempää elämää.

Juonen arvoituksiin kuuluu, onko Fordin esittämä palkkionmetsästäjä Deckard lopultakin itse replikanttien kehittyneempi variaatio. Useat uudelleenleikatut versiot elokuvasta ovat viritelleet pohdiskelua uudelleen. Blade Runnerin kuvitteellinen tulevaisuus (2019) alkaa lentävää autoliikennettä lukuun ottamatta olla tänä päivänä melko lailla todellisuutta.Denis Villeneuven ohjaama jatko-osa tekee osuvia huomioita virtuaalimaailman ja seksirobottien aikakaudestamme työntäessään samalla replikanttien tarinaa vuoteen 2049, 30 vuoden päähän Ridley Scottin ohjaamasta kulttifilmistä. Siinä pohjustetun kotitekoisen mytologian ympärillä kuitenkin pyöritään. Kuinka vakavasti ihmisen ja koneen tunne-elämien pohdintaan suhtautuu, popcornpussi kädessä, ratkaisee aika paljon siitä, kuinka vaikuttava kokemus on käsillä.

Näennäistä funtsailua

Eri versioineenkin Scottin elokuvan vetovoima on paljon tunnelmassa, musiikin ja kuvakielen imussa, joka lainasi niin Metropolis-klassikosta (1927) kuin amerikkalaisesta sota-ajan film noirista, mutta loi aivan oman universuminsa.

Villeneuve on Scottia kultivoidumpi, älyllisempi ohjaaja mutta myös elokuvan haitaksi. Äänekkään jättitoiminnan lomassa hän lainaa avoimesti Brian De Palman ja Stanley Kubrickin kaltaisilta viileän epookin taitajilta, iskee silmää Kafkalle ja jopa Tarkovskille, mutta ei saa kertomusta koskaan lentoon. Ja kun se funtsailu tuntuu kovin näennäiseltä, jutun rima heittelee yhdentekevästä pysäyttävän komeaan. Kuvat ovat lähempänä fetisismiä kuin magiikkaa.

Gosling patsastelee

Pappa Ford nähdään jälleen elokuvassa, mutta häntä saa hieman odottaa, kun huomion vie Ryan Goslingin harvailmeinen poseeraaminen. Kaikkein noloin ilmestys on kuitenkin Jared Leton varjoista ilmestyvä pahis, megalomaanisilla kielikuvilla puhuva toogamies ja luova nero. Ehkä replikanttikin. Ei juonipaljastuksia.

Tyylilaji: scifi, toiminta. K-16.

Eero Tammi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi