Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Levyarvio: Antti Tuiskun Anatude-uutuus ei tarjoa mitään uutta

Antti Tuisku
Anatude
Warner

Tähtiä 3/5

Yllätyksissä - ja oikeastaan missä tahansa kokemuksessa - on se brutaali puoli, että toiston kautta ne menettävät merkitystään. Kymmenes vaahtokylpy ei millään tavoita sen ensimmäisen uutuudenviehätystä.

Antti Tuisku teki urallaan täyskäännöksen edellisellä En kommentoi  -levyllä, joka yllätti kaikki. Mikään ei ole popmusiikissa yhtä epäkiinnostavaa kuin keskinkertaisuus - joka jaksaisi ärsyttää vain siinä tapauksessa, jos sellaista musiikkia kestäisi kuunnella kymmentä sekuntia pidempään. Vanha Antti Tuisku oli musiikissaan yhtä hukassa keskitiellä kuin SDP nykyisin politiikassa.

Paineet levyn tekemisessä ovat olleet valtavat.

Siksi olikin yllättävää, että yhtäkkiä Tuiskusta tuli kotimaisen popmusiikin uudistaja tuottaja Jurekin avustuksella. Kokeellinen En kommentoi  oli häpeilemätön ja näytti esimerkkiä kotimaisille musiikkituottajille, että riskinotto kannattaa.

Silmänisku 70-luvulle

Anatudella on valitettavan paljon toisintoa En kommentoi  -levyn tehokeinoista, jotka eivät enää yllätä: Lapin murteella laulettua itseironiaa, kaksimielisyyksiä, manipuloitua ääntä ja instrumentaalikoukkuihin nojaavia kertosäkeitä.

Rahan takii  alkaa referenssillä 70-luvulle. Pink Floyd oli ensimmäisten yhtyeiden joukossa hyödyntämässä äänisuunnittelua valtavirtamusiikissa: Welcome to the Machinen  hissiäänet ja Moneyn  kassakoneen kilinät.

Jurek lainaa ideaa, ja Rahan takii  on vuoden hykerryttävimpien popkappaleiden joukossa. Äänisuunnittelua olisi voinut hyödyntää levyllä kauttaaltaan enemmänkin ja rohkeammin.

Keskinkertaiseen ei ole varaa

Tuisku ja Jurek ovat ymmärtäneet, että ei ole varaa tehdä keskivertoa tässä ajassa, kun sisältöä on tarjolla koko ajan enemmän, ja sen julkaisemiseen on mahdollisuus kenellä tahansa. Vaaditaan enemmän joukosta erottautumiseen: “Täytyy olla mielipide / Ei saa olla passiivinen”, kuten jo edellisellä levyllä maalailtiin.

Nauruterapiaa  jakaa taatusti mielipiteet. Se on kuin lapsille suunnattu, moderni versio Nauravasta kulkurista, joka on todennäköisesti tehty spontaanisti studiossa kertosäkeeseen saadun idean pohjalta. Olisi voinut jättää tekemättäkin, mutta ainakaan kaksikko ei tee kädenlämpöistä.

Parasta Anatudessa  on, että Tuisku kykenee laulamaan pilke silmäkulmassa paitsi itsestään, myös oman aikansa ilmiöistä. Vastaavaa otetta kuulisi mielellään myös muilta kotimaisilta artisteilta.

Paineet uuden levyn tekemisessä ovat olleet valtavat, ja se kuuluu. Kokonaisuudessa on puristamisen makua, mutta ainakaan toistaiseksi tämän lähemmäksi The Weekndia ei Suomessa päästä.

Arttu Seppänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi