Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Gösta Sundqvistin lopullinen arvoitus ei ratkea, vaikka elämäkerta tarjoileekin uutta tietoa

Timo Kalevi Forss

Gösta Sundqvist - Leevi and the Leavingsin dynamo

Into 2017. 367 s.

Minä halusin tavata Annelin, sillä tiesin sen minua vielä etsivän...Näinhän se alkaa, Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjala, joka on vuosien varrella kohonnut paitsi yhdeksi rakastetuimmaksi Leavings-klassikoksi, myös käytännössä Pohjois-Karjalan kansallislauluksi yleiskarjalaisen Karjalaisten laulun rinnalle.

- Siihen lauluun tuli loppujen lopuksi mukaan humoristista peruspilkettä, eikä se näin ollen ole välttämättä mikään rakkauden osoitus seutua kohtaan, Gösta Sundqvist kuvaili kirjoittamaansa kappaletta sanomalehti Karjalaisen haastattelussa vuonna 1991.

Inspiraatio lauluun oli Sundqvistin mukaan syntynyt patikkaretkellä 80-luvun alussa. Pohjois-Karjalan riistamaat kiinnostivat aktiivia reserviläistä ja Lieksa ympäristöineen sai Sundqvistin kuulemma suorastaan haltioihinsa.

- Siellä istuu kansankuppiloissa ja muissa kansan kokoontumispaikoissa aitoja suomalaisia. Lieksan torilla istuskeli samanlaisia, virnuilevia äijänkäppyröitä kuin minäkin. Torilla minulla oli monia niin mukavia juttutuokioita. Olin niistä täysin myyty, Sundqvist hehkutti.

- Näiden äijien kanssa tulin paljon paremmin toimeen kuin helsinkiläisten kanssa. Voisin jopa muuttaa Lieksaan, jos keksisin, miten saisin jossain vaaramaisemissa revittyä leivän itselleni ja perheelleni.

Oliko Sundqvist tosissaan vai vedättikö partaansa naureskellen radion Koe-eläinpuistoista tutulla äänenpainolla? Oliko Lieksan-reissua koskaan tapahtunut? Emme voi tietää, vaikka Sundqvist tiettävästi erästelikin. Haastatteluissa vedättämistä Sundqvist kyllä harrasti, kaunokirjallisista töistä ja keskeneräisistä sinfonioistaan puhumista. Karjalaisen sitaatit eivät löydy uudesta Gösta Sundqvist -kirjasta, jossa Timo Kalevi Forss usean helsinkiläiskirjoittajan tyyliin sivuuttaa maakuntalehtilähteet. Ei kannattaisi, suomalaiset taiteilijat antavat mielenkiintoisia haastatteluja muuallekin kuin Helsingin Sanomille ja Yleisradiolle.

Pyrkimys kokovartalokuvaan

Leevi and the Leavingsin dynamosta aistii samansuuntaisen pyrkimyksen kokovartalokuvaan kuin Antti Heikkisen Juice Leskis -kirjasta. Timo Kalevi Forss käy läpi Sundqvistin elämän ja teokset, Leavingsin 16 studioalbumia ja Aarne Tenkaselle kirjoitetut kolme albumia, radio-ohjelma- ja lehtikolumnituotannon.

Kättä pidempänä ovat haastattelut, usein bändikavereiden ja yleisradiolaisten, ja sitaatit tiedotusvälineiden Sundqvistin haastatteluista.

Albumit Forss esittelee lähinnä oman lähikuuntelun perusteella, ei niinkään päivänlehti- ja musiikkilehtikritiikkiä referoiden. Havainnot ovat osuvia ja Forss maalaa hyvin Sundqvistin ideapankin tyhjenemisen, jonka voisi rinnastaa Arto Paasilinnaan. Viisi viimeistä Leavings -albumia ovat muodollisesti päteviä missä viimeiset paasilinnat paasilinnoja. Klassikkolauluja suureen suomalaiseen yhteislaulukirjaan näiltä nousi vain yksi, vuoden 1996 Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen.

Radio-ohjelmista ja jalkapallosta syvemmin

Mielenkiintoisimmillaan Forss on kartoittaessaan Gösta Sundqvistia radio-ohjelmien tekijänä. Usean yleläisen voimin raotellaan esirippua, kuinka Belgialaiset kirjauutuudet, Koe-eläinpuistot ja Teinitalot syntyivät. Toimittaja Tero Liete pääsee kertomaan, miltä tuntui olla pilkan kohteena.

Sundqvistin näköjään hieman traagistakin uraa jalkapallomesenaattina ei ole aiemmin perattu näin selkeästi. Jalkapallo oli Sundqvistin intohimo, johon paloi rahaa.

Mysteerin merkitystä ei kannata väheksyä. Ohjaaja Hannu Puttonen

Jos on lukenut vuosien varrella Soundin ja Rumban Sundqvist-haastattelut, toimittaja Santtu Luodon Raparperitaivas -kirjan (2004) ja Sundqvistin nuoruudenystävä Juha Partasen muistelmat Cyrano ja hullu koira - Nuoruusvuosia Leevi and the Leavingsin Gösta Sundqvistin kanssa (2006), on Forssin kirja pikkuinen pettymys. Pajatsosta ei heru jättipottia, kun aivan lähipiirikin on nyt hiljaa, puoliso ja lapset.

- Mysteerin merkitystä ei kannata väheksyä, kuvaa Leavingsille musiikkivideoita tehnyt Hannu Puttonen.

Perintö elää

Liki 400-sivuisen suomalaisen kirjauutuudenkin jälkeen Gösta Sundqvist jää edelleen arvoitukseksi partaisen, kuukasvoisen naamarinsa taakse, tuo seksuaalisuudesta ja ristiinpukeutumisesta loputtomiin innoittunut, outo, lahjakas mies, jota itseoppineisuuden korostaminen ja oppiarvojen halveksuminen yhdisti Erno Paasilinnaan ja Juice Leskiseen.

Gösta Sundqvistin Suomi-projekti oli eniten sukua Martti Innaselle ja Arto Salmiselle. Kaikki kolme näkivät Juppi-Jurvakaisten julkisivun ohi kirjaten havaintonsa inhorealistisesti. Marginaalin kuvaamisessa oli myös rakkautta, rystypuolella silittelyä, höyläämättömien lautojen romantiikkaa...

Voi katsoa, että työ poltti Sundqvistin loppuun vuonna 2003, vain 46-vuotiaana. Sydän oli oireillut jo nuorena, kuten toisella kevyen musiikkimme suurmiehellä Juha Vainiolla.2000-luvulla moni suomalainen rock-muusikko on korostanut Leevi and the Leavings -arvostustaan. Alangon veljesten ja Cyde Hyttisen Gösta Sundqvist- ja Jaakko Teppo -yhtye Sössölandian Kultakurkut toimi jo viime vuosisadalla ja ehti kiiriä selvästi otetun Sundqvistinkin korviin. Apulannan Sipe Santapukki ehätti saada Sundqvistin vierailemaan omalle sooloalbumilleen.

Sundqvistin perintö elää esimerkiksi PMMP:n ja Paula Vesalan tuotannossa, Timo Kalevi Forss huomauttaa. Yhteydessä voisi mainita myös Arttu Wiskarin, jonka voi nähdä Sundqvistin kaupallisena poikapuolena, suomalaisen surkuhupaisuuden kuvaajana. Sarkaa riittää edelleen - voi vain ajatella, mitä Sundqvist olisi saanut irti kansainvälisyysintoilusta, perussuomalaisista, Seiskaa ja MV-lehteä lukevasta rajat kiinni -väestä, kännyköihin ja sosiaaliseen mediaan hurahtaneista oman elämänsä viidakkomisseistä...

Ikävä on, vaikka meistä niin rumasti sanoi. Oli siellä joku nätimpikin sana välissä, hyvinkin näteistä melodioista puhumattakaan.

MUSIIKINTEKIJÄ

Gösta Sundqvist

Säveltäjä-sanoittaja ja yhtyeenjohtaja, jonka luoma kokoonpano Leevi and the Leavings levytti 16 albumia.

Kuvasi Leevi and the Leavingsin lauluissa suomalaisuutta. Klassikkoja riittää: Mitä kuuluu, Marja-Leena?, Kyllikki, Pohjois-Karjala, Elämä ikkunan takana, Teuvo, maanteiden kuningas, Unelmia ja toimistohommia...

Syntyi Espoossa 1957, kuoli Espoossa 2003. Isä suomenruotsalainen, äiti evakko Karjalankannaksen Heinjoelta.

Asui välillä Helsingissä, ei poistunut tiettävästi koskaan Suomesta.

Sundqvistin ja Leevi and the Leavingsin myyttisyyttä lisäsi keikkailusta pidättäytyminen. Yhtye teki alkuvaiheessa vain yhden festivaaliesiintymisen Iittalan Äimärockissa 1978.

Merkittävä toinen ura humorististen radio-ohjelmien tekijänä. Valmisti Yleisradiolle 700 ohjelmaa, rakastetuimmaksi sarjaksi kohosi Koe-eläinpuisto.

Suonna Kononen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi