Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Nastolan Mielensäpahoittaja jaksaa vielä naurattaa, mutta tarinassa on tiivistämisen varaa

Miniän rauhallinen viikonloppu keskeytyy, kun paikalle paukkaavat sekä appiukko että venäläiset liikekumppanit. Miniää esittää Janica Pynnönen, appea Kari Kitunen ja vieressä seisovia venäläisiä Elina Immonen ja Patrik Hvitsjö.

Nastolan Pisarateatteri

Mielensäpahoittajan miniä

Ensi-ilta 26.7. Immilän myllyllä

Mielensäpahoittaja on kesäteatterille varma valinta. Liekö jäljellä enää ketään, joka ei olisi kuullut kirjailija Tuomas Kyrön luomasta murjottajaukosta. Hahmo on jo ehtinyt äyskiä radiossa, kirjoissa, valkokankaalla, ja teatterissa, ja ukko on saanut ympärilleen lukuisia tuotteita almanakoista tohveleihin. Kosketuspintaa on siis jo kosolti.

Kyrön teksti taas on hauskaa, terävää, nostalgista ja täynnä samastuttavia tilanteita. Tarina hakee vauhtia stereotypioista, mutta etsii myös ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Toistensa vastakohdilta näyttävien hahmojen välille löytyy lopulta yhteistä maastoa, ja lopussa tarinalla on myös tärkeä viesti kerrottavanaan.

Mitä muuta kesäteatteri voisi tekstiltä kaivata.

Nastolan Pisarateatterissa karvalakkipäistä jäärää katsotaan muiden silmin - miniän vinkkelistä. Mielensäpahoittajan miniä perustuu Miniä-kirjaan, joka julkaistiin Kirjan ja ruusun päivänä huhtikuussa 2012. Näytelmäsovituksesta vastaavat Merja Larivaara ja Satu Rasila, ohjauksesta Väinö Weckström.

Päärooleissa, Mielensäpahoittajana ja miniänä, nähdään Kari Kitunen ja Janica Pynnönen. Kahden sukupolven todellisuudet törmäävät, kun jalkansa loukannut appi köörataan yllättäen miniän huollettavaksi.

Miniä Liisa on urbaanista elämästä nauttiva uraohjus, appiukko taas sysisuomalaisesta kuusikosta kömpinyt tervaskanto. Hän tietää, mikä elämässä on tärkeää, eikä jätä evästämättä miniäänsä: Kahvi juodaan pienestä kupista, ihmisravinnon kruunu ovat perunat ja ruskea kastike ja miehen mitta menestys kestävyysurheilussa.

Tuliaiseksi Mielensäpahoittaja tuo säkin perunoita ja vanhan joululahjan. Vielä paketissa oleville tohveleille kun ei ollut käyttöä.

Kyllähän tässä jotakin hyvin tuttua on, kieltämättä.

Miniä Liisa on urbaanista elämästä nauttiva uraohjus, appiukko taas sysisuomalaisesta kuusikosta kömpinyt tervaskanto.

Pisarateatterissa Mielensäpahoittajan miniä herätetään henkiin varsin pelkistetyllä reseptillä. Kyrön teksti on isossa roolissa, ja Janica Pynnösellä on ollut valtava urakka tekstimäärää opetellessa. Pynnösen näyttelemä miniä toimii sekä tarinan näkökulmahenkilönä että kertojana. Iso osa kohtauksista on rakennettu puhtaasti miniän tarinoinnin varaan: miniä kertoo ja näyttelijät kuvittavat.

Vaikka hyviä sutkautuksia saadaan jatkuvasti sieltä täältä, tekstintäyteisyys käy loppua kohti pitkäpiimäiseksi.

Riisuttu lavastus on kaksi tuolia, jotka muuntuvat auton penkeiksi, kotisohvaksi, lentokentän neuvotteluhuoneeksi ja anoppilan vierasvuoteeksi. Immilän myllyn maisemat ovat hienot, mutta eivät ihan riitä täydentämään tyhjänoloista näyttämökuvaa.

Kahden sukupolven törmäyttäminen on ikiaikainen sammio, josta ammentaa komedian aineksia.

Saavi ei kuitenkaan ole pohjaton. Miniän ja apen vastakkainasettelussa on vanhan vitsin makua. Tarinassa on myös tiivistämisen varaa, erityisesti toisella puoliskolla, kun kuvaan astuvat miniän venäläiset liikekumppanit.

Lopun sanoma vaivoja säästelemättömästä kumppanuudesta liikuttaa. Moni pyyhkii silmäkulmiaan ennen loppusuoraa, viimeistä mielensäpahoittajan metkua.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi