Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Näyttelyarvio: Kipinän teokset kertovat monta tarinaa

Essu Koskinen: Alice Kuva: Katja Luoma

Galleria Uusi Kipinä

Anna Ellmén

Essu Koskinen

Magdaleena Jakkila

Sari Nikola

Näyttelyt avoinna 11.6. asti

Anna Ellménin teokset ovat siroja. Ne melkein lähtevät lentoon. Turkoosi väri korostaa eteeristä ilmettä. Vastapainona toimivat metallien karheus, raatojen ja mullan maanläheisyys, väkivallan teot ja välineet.

Anna Ellmén: Sielulintu Kuva: Katja Luoma

Veistokset ovat kuin runoja, jotka muodostavat kirjan vallasta ja vallankumouksesta. Mielikuvia herää materiaalina käytetyistä esineistä, esineiden ja teosten välisestä vuoropuhelusta, teosten nimistä, värimaailmasta ja viittauksista kirjallisuuteen.Yksinäisyys-teoksesta löytyy useita polkuja Kalevalaan. Hirven leukaluu ja kuva Väinämöisestä tuovat mieleen hauen leukaluusta tehdyn kanteleen. Eläimen kustannuksella Väinämöinen kasvatti omaa arvovaltaansa. Teoksen nimi saa sekin miettimään vallan hintaa.

Myös Essu Koskisen maalauksista löytyy kiehtovan ristiriitaisia aineksia. Maisemat rakentuvat niljakkaista elementeistä: sienten, lonkeroiden, suomujen kaltaisista muodoista, jotka sulautuvat eläväisiksi kokonaisuuksiksi. Kirkkaat, paikoin jopa imelät värit asettuvat mustan ja ruskean rinnalle.

Teosten nimet viittaavat satuihin, mutta mikään ei tee teoksista yksiselitteisiä. Määrittelemättömyys ja arvoituksellisuus vievät epämukavuusalueelle.

Samalla maalauksista voi löytää kauneutta, joka piilee pyrkimyksessä lähestyä tuntematonta. Eihän totuuden etsijä kavahda niljakkaita asioita vaan kääntää jokaisen kiven.

Monitulkintaisuus korostuu

Tarinoiden ja tulkintojen moninaisuus korostuu nyt kaikissa Uuden Kipinän näyttelyissä. Magdaleena Jakkilan elokuvan vastaanotto riippuu esimerkiksi siitä, mistä katsomisen aloittaa, katsooko kokonaan ja onko lukenut näyttelyssä olevan tiedotteen.

Tiedotteen tarjoamaa tarinaa en teoksesta löydä. Sen sijaan päällimmäiseksi jää ajatus mielen ja elämän väistämättömästä kaaoksesta.

Elokuvan kolmikanavaisuus aiheuttaa sirpaleisuutta jo sillään. Päähenkilöiden kohtaamattomuus, päättämättömyys ja haavoittuvuus hajottavat sisällön tasolla. Tyyli vaihtelee draamasta dokumenttiin ja käsitteellisestä konkreettisempaan ilmaisuun. Jos levottomuuden hyväksyy, voi elokuvasta löytää lohtua.

Sanatonta viestintää

Sari Nikolan näyttelyssä käsitteellisyys on siinä mielessä konkreettista, että esillä on käsiä. Käsistä muodostuu merkkejä, sanatonta viestintää, jota katsoja pääsee tulkitsemaan nimeämällä. Vaikka suurin osa merkeistä on monesti nähtyjä, nimeäminen ei ole välttämättä helppoa - ainakaan, jos pyrkii löytämään sen muka oikean nimen ja tulkinnan.
Sari Nikolan kädet viestivät sanattomasti. Kuva: Katja Luoma

Käsiin on vaikea suhtautua välinpitämättömästi, vaikka esillepano on varsin pelkistetty, suorastaan karu. Kädet ovat tekemisen, aistimisen ja hoivaamisen väline, siis iso osa ihmisyyttä. Niiden merkitys ei siten rajoitu merkkeihin vaan voi avautua omakohtaisen kokemuksen kautta.

Outi Finni
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi