Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Teatterikerhon hyvän mielen armeijaa uhkaa vain suuri auteur-ohjaaja

Kaupunginteatterin ravintolaa pyörittävä Lahden teatterikerho on harvinaisuus lajissaan, sillä se toimii vapaaehtoisvoimin. Yhden illan aikana teatterissa kuluu helposti 80 litraa kahvia ja 10 pulloa sherryä. Kun tili pitää tehdä 20 minuutissa, jokainen hetki on kallisarvoinen.

Klo 18.40: Heli Pöntinen tarjoilee valkoviiniä Leena ja Raili Mertsalmelle. Kuva: Lauri Rotko

Kahdeksankymmentä litraa kahvia. Sen verran hörppää Lahden kaupunginteatterin yleisö väliajalla, kun kaikki kolme katsomoa ovat täynnä.

Huhtikuisena torstaina Lahden Teatterikerhon aktiivit arvelevat selviävänsä noin puolella tästä määrästä. Vitkasteluun ei silti ole varaa. Erityishaasteen asettaa tänään Ritva Oksanen, jonka vierailunäytöksessä on väliaika jo 35 minuutin kuluttua alusta.

- Yleensä meillä on yli tunti aikaa kahvien kattamiseen, sanoo Teatterikerhon varapuheenjohtaja Leena Hutri.

Varttitunti Oksasen jälkeen kahvitetaan loppuunmyydyn Vertigon yleisö. Siinä välissä pitäisi hoitaa vielä Aino-näyttämön Homo sapiensin porukka.

Tämä on lahtelainen perinne, vähän niin kuin Salppurin kisat. Teatterikerhon puheenjohtaja Marketta Iso-Kuortti

- Siellä yleisössä on tosin enimmäkseen nuoria. He eivät tilaa niin paljon, Hutri huomauttaa.

Klo 18.55: Kun yleisö on siirtynyt lämpiöstä katsomoon, Terttu Lindström ja Kirsti Salama rientävät kattamaan pöytiä väliaikaa varten. Kuva: Lauri Rotko

Lahtelainen talkooperinne

Hämäläinen teatteriyleisö on hyvissä ajoin liikkeellä. Vaikka kello ei ole vielä puolta seitsemääkään, teatterissa käy jo täysi kuhina. Lämpiössä virtaa viini, ja keittiön puolella täytetään kahvitermareita.

Toukokuussa 70-vuotisjuhliaan viettävä Lahden Teatterikerho on harvinaisuus lajissaan, sillä lähes kaikki Suomen teatterit ovat ulkoistaneet väliaikatarjoilunsa yksityisille yrityksille.

Lahdessa väliaikatarjoilun tuotto käytetään teatteritaiteen tukemiseen. Suurin Teatterikerhon huomionosoitus on keväisin jaettava Iivari-patsas.

- Lisäksi myönnämme teatterin henkilökunnalle apurahoja ja stipendejä. Tämä on lahtelainen talkooperinne, vähän niin kuin Salppurin kisat, vertaa Teatterikerhon puheenjohtaja Marketta Iso-Kuortti.

Teatterikerhon tytöt eivät saa työstään palkkaa. He nimittävät itseään tytöiksi, sillä kerhon koko historian aikana töissä ei ole ollut ensimmäistäkään miestä.

Vuorokierrossa on nykyisin 120 vapaaehtoista. Työvuoro osuu kohdalle joka kuudes viikko.

- Työviikolla täällä ollaan yleensä neljänä iltana viikossa, kertoo Iso-Kuortti, joka tuli itse mukaan toimintaan vuonna 1976.

Klo 19.05: Pirjo Meriläinen ja Kirsi Salo kattavat pöytiä. Kuva: Lauri Rotko

Kuohari syrjäytti konjakin

Kolmas soitto, kello on viittä vaille seitsemän. Yleisö on saanut viininsä hörpittyä ja siirtyy katsomoon. Teatterikerholaiset pyyhkivät pöytiä ja kantavat käytetyt lasit keittiöön.

Alakerran tarjoilutiskille on perustettu huoltokomppanian komentokeskus, jossa jöötä pitää tänään Mirja Huoli. Hän tarkistaa ennakkotilaukset kuiteista ja lastaa väliaikaherkut tarjottimille. Sen jälkeen tytöt kärräävät ne pöytiin.

Suomalaisten juomatottumusten muutokset ja teatterin ohjelmistolinjaukset näkyvät tiskillä. Teatterissakävijän ”perussettiin” katetaan nykyisin yhä useammin kuohuviini konjakin sijaan. Vertigo on puolestaan sen sortin näytelmä, että siinä yleisölle kelpaa usein olut. Naisten juomaksi mielletyn sherryn valta-asema lyö kuitenkin läpi koko linjan.

- Eläkeläisten päivänäytöksessä sherryä saattaa mennä kymmenenkin pulloa, laskee Kiia Viitanen.

Klo 19.10: Ravistetaanko? kysyy Leena Hutri (oik.). Terttu Lindströmin kanssa päätetään kuitenkin vain poksauttaa pullot sivistyneesti auki. Kuva: Lauri Rotko

Tänään isolle puolelle on myyty etukäteen tarjoilu 23:een pöytään. Tilanne on kiharainen erityisesti pöydissä 131-134, jotka ovat Terttu Lindströmin, Kirsti Salaman ja Leena Hutrin vastuulla. 16-päinen seurue on tilannut kaikille kuohuviinit, mutta on myös monenmoista muuta herkkua.

- Todella erikoinen tilaus, naiset hämmästelevät.

Kun tarjoilukärry on ajettu asemiin, havaitaan nopeasti massiivinen fetapiirakkavaje. Ananasviinereitäkin puuttuu, samoin kahvimaitoa.

- Ja pitikö ne kuoharit kaataa laseihin vai ei? Lindström ja Salama pähkäilevät.

Riitta Järvinen selviää vieressä helpommalla. Pöytään 103 menee kaksi kahvia ja yksi suklaaleivos, puolitettuna.

- Nämä asiakkaat taitavat olla dieetillä, Järvinen hymähtää.

Sillä aikaa kun Lindström ja Salama lähtevät juoksujalkaa keittiöstä hakemaan puuttuvia viinereitä, Kiia Viitanen tuo käskyn komentokeskuksesta: kuoharit kaadetaan laseihin, pullon loppu laitetaan cooleriin odottamaan.

Klo 19.25: Ennen ensimmäistä väliaikaa jää hetki aikaa kahvitteluun ja kuulumisten vaihtamiseen. Kuva: Lauri Rotko

Anna meille väliaika, oi ohjaaja!

Klo 19.25. Kaikki pöydät on katettu ja tuplatarkastettu: yhdenkään kahvikupin korva ei saa osoittaa väärään suuntaan.

Raskaan työn raatajille jää hetki aikaa hörpätä voileipäkahvit henkilökunnan lämpiössä. Samalla vaihdetaan kuulumisia.

- Toiminnan sosiaalinen puoli on monille tytöistä tosi tärkeää, Leena Hutri tietää.

Vaikka työiltoina keskitytään ruumiinravintoon, taiteen merkitystä ei sovi vähätellä. Jos ohjelmisto ei saa bussilastillisia liikkeelle, myös väliaikamyynti notkahtaa.

Kulunut näytäntökausi on ollut Iso-Kuortin mukaan myynniltään kohtalainen - syksy meni kevättä paremmin, niin kuin yleensäkin. Harmaita hiuksia teatterikerholaisille tuottavat suuret auteur-ohjaajat, joiden mielestä väliaika ei millään sovi taidepläjäystä häiritsemään.

- Meidän kannaltamme näytelmissä saisi tietysti aina olla väliaika, Iso-Kuortti myöntää.

Suklainen teatterileivos juhlistaa 70-vuotiasta kerhoa. Kuva: Lauri Rotko

Teatterikerhon näkökulmasta yksi ikimuistoisimmista näytelmistä oli Raija-Sinikka Rantalan ohjaama Täällä Pohjantähden alla, joka oli ohjelmistossa 1989-1991. Noin viisituntinen esitys sisälsi kaksi väliaikaa.

- Ensin juotiin Akselin ja Elinan hääkahvit, ja toisella väliajalla tarjoiltiin soppaa, 29 vuotta Teatterikerhoa palvellut Helena Kokko muistaa.

Kokko on yksi kerhon palkollisista. Hän hoitaa päivisin teatterilla henkilökunnan ruokalaa.

- Urani aikana meillä ovat syöneet esimerkiksi Fredi, Hector, Jorma Uotinen ja Seela Sella. Helsingistä ja Tampereelta tulevien mielestä meillä on halpaa, paikallisten mielestä ei välttämättä, Kokko vertailee.

Kokko kahvittaa väliajalla usein myös näyttelijät, jotka hörppäävät virvokkeet omalle puolellaan. Aistiiko henkilökunnan lämpiössä, jos esitys on menossa päin prinkkalaa?

- Ei oikeastaan, sillä näyttelijät ovat melkoisia pokerinaamoja, Kokko tietää.

Klo 19.40: Kausalan Lions Clubin Veikko Ikonen, Anne Rämö-Ikonen, Hannele Kääriäinen, Pekka Kääriäinen ja Hannu Laaksonen nostavat maljan keväälle. Kuva: Lauri Rotko

Malja keväälle - ja takaisin töihin

Klo 19.34. Kahvitteluhetki katkeaa kuin veitsellä leikaten, kun kenttävartio tuo ovelle tiedon: suuren näyttämön ovet ovat auki!

Tytöt säntäävät salamana asemapaikkoihinsa. Ylä- ja alakerran ”viina” miehitetään alle minuutissa, samoin kahvituspisteet.

Erityisen kiharaisen tilauksen tehneistä pöydistä 131-134 paljastuu Lions Club Kausala. Vuonna 2019 Päijät-Hämeeseen liittyvät iittiläiset ovat tulleet kevätretkelle tulevan kotimaakuntansa teatteriin.

- Ritva Oksasen näytelmä vaikuttaa oikein hyvältä. Siinä on sopivasti ihmisenä olemisen pohdintaa, luonnehtii Tarja Laaksonen.

Klo 19.50: Lions Club Kausala on saanut haluamansa. Leena Hutri ja Heli Pöntinen kärräävät tiskit takaisin keittiöön. Kuva: Lauri Rotko

Kaikki ovat saaneet tilaamansa, joten iloiset iittiläiset nostavat maljan keväälle. Mikään ei paljasta, että vielä puoli tuntia aiemmin hyvän mielen armeija teki heidän pöydissään hartiavoimin töitä feta-ananas-kaaoksen selvittämiseksi.

Klo 19.55: Leena Hutri, Terttu Lindström ja Mirja Huoli taklaavat tiskivuorta. Aikaa Vertigon taukoon on 15 minuuttia. Kuva: Lauri Rotko

Kun Kausalan Leijonat palaavat katsomoon, teatterikerhon tytöt ovat jo käyneet kiinni tiskeihin. Kotiin he pääsevät tänään noin klo 21.15 "suuren tiskin" jälkeen. Ja huomenna sama uudestaan.

Riitta Järvinen jättää Teatterikerhon tänä keväänä 34 vuoden palveluksen jälkeen. Kuva: Lauri Rotko
Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi