Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Vihdoinkin Petri Tamminen onnistui kirjoittamaan kirjan, johon on itsekin tyytyväinen - Suomen historia on aitoa Tammista

Kirjailija Petri Tamminen kuvaa Suomen historian ihmisten muistojen kautta. Kuva: Katja Luoma

Nyt on syytä juhlaan. Kirjailija Petri Tamminen on kirjoittanut 11 kirjaa ja jokaisen aikaisemman jälkeen hän on ollut kuin maansa myynyt. Tuorein teos Suomen historia on 11. kirja ja vihdoin Tamminen uskaltaa sanoa: - Tosi hyvä tuli.

Se on outo tunne kirjailijalle, joka rakastaa lakonista huumoria ja näkee elämän tragedian ja komedian liittona.

- Kirjoittaminen päättyy yleensä pettymykseen. Se oikein kuuluu siihen prosessiin se olo, että maailma piti kiertää mutta Kouvolan asemalle päätyi.

Näinhän asia ei tietenkään ole näyttäytynyt sen kummemmin lukijoille kuin kriitikoillekaan.

Haastatteluja ympäri Suomen

Koko kirjaprosessi taustatöineen on pistänyt Tammisen niin sanotusti epämukavuusalueelle. Mies, jolle jo naapurikunnassa käynti lähentelee "kosmista koettelemusta", on kiertänyt ympäri Suomea ja tunkeutunut ihmisten iholle kyselemään heidän muistojaan.

Kyseessä on Suomen historia, mutta historiateos tammismaiseen tyyliin.

Kirja on kokoelma muistoja ja tarinoita, jotka vievät lukijan itsenäisen Suomen vuosikymmenten läpi. Tarinat Tamminen keräsi haastattelemalla lukupiireissä ja keskustelukerhoissa ja kyselemällä jokaiselta tapaamaltaan ihmiseltä elämän avainmuistoja.

Alkuun pääsi parhaiten, kun kysyi jotain arkista: Mitä tulee mieleen ensimmäisestä appelsiinista, jäätelöstä, suklaasta tai mitä ohjeita äiti antoi tansseihin lähtiessä.

- Minua kiinnostaa se, miksi joku asia jää mieleen ja toinen ei.

"Olemme kaikki ikuisia koululaisia"

Muistoissa korostuu sota-ajan äärimmäisyys mutta myös 1950-luvun toiveikkuus, osittain ehkä muistelijoiden iän takia. Tarinoita riittää kuitenkin jokaiselta vuosikymmeneltä aina 2016 saakka.

- Meillä on tapana muistaa häpeään ja syyllisyyteen liittyviä asioita. Aika monessa muistossa tuli esiin yhteys toiseen ihmiseen - tai yhteyden katkeaminen tai puuttuminen.

Kirjassa on 130 tarinaa, joista 30 liittyy jollain tavoin isään ja 30 äitiin. Se on sattumaa, ei kirjailijan tietoisesti luomaa tasa-arvoa.

Ja entäpä koulumuistot sitten?

- Koulumuistoja tuli paljon, mutta kaikki eivät päätyneet kirjaan. Muistojen perusteella olemme kaikki ikuisia koululaisia.

Muistoista syntyy jotain yhteistä

Tammisen mukaan muistot ovat ennen kaikkea tekemistä, verbejä. Tai sitten joku muistaa parhaiten repliikit. Joku tunteet.

- Näitä pieniä yksityiskohtia halusin kerätä, nähdä sen palapelin yhden osan. Asian, jonka vain yksi ihminen on kokenut mutta joka lopulta on kuitenkin hyvin yhteistä.

Omista, yksityisistä muistoista kasvaa yhteisiä muistoja asiayhteyksien ja ajan myötä. Nykyhetki on vain muistamista varten.

- Ei Talvisodan syttyessä alkanut Talvisota. Ei sillä ollut silloin nimeä, Tamminen muistuttaa Veijo Meren sanoin.

Kirjailija Petri Tamminen Kuva: Katja Luoma

Yksittäise lauseet jäivät mieleen

Suomen tarina hahmottuu pienistä palasista, joista ei huumoriakaan puutu. Suomen historia on riemastuttava, mutta samalla haikea ja koskettava. Rivien välit kertovat enemmän kuin sanat itsessään.

Jotkut tarinat jäivät Tammisen mieleen lauseina, jotka hän muistaa tarinoiden keskeltä. Kuten esimerkiksi nämä:

"Kun ensimmäinen ilmahälytys tuli, rehtori ryntäsi luokkaan ja kysyi: Onko tämä alku vai loppu?"

"Punaisen Figarol-rasian kansi aukesi lokeroksi, johon valkoisena hohtavat pyöreät pastillit vierivät."

"Kyllä silloin tapahtui mitä vaan."

"Joka hyvästä oltiin iloisia. Nyt kun olisi paljon hyvää, ei tässä joka hyvä meinaa enää mitään."

Ihmiset muistavat omalla tavallaan

Omia muistojaan Tamminen ei ennättänyt keruuretkiensä aikana miettimään. Sitä paitsi niitä on käsitelty jo aikaisemmissa romaaneissa, esimerkiksi Enon opetuksissa.

Muistoja varten pitää elää. Tai havaita se elämä.

- Minä elin ensimmäiset 25 vuotta ja seuraavat 25 vuotta olen ollut kotona ja viilannut lausetta.Suomen historia ei ole haastatteluteos vaan täysiverinen Tammis-romaani. Täydellisesti viilattuine lauseineen.

Mahtavatko haastateltavat tunnistaa sieltä itsensä?

- Tarkistutin muistot etukäteen ihmisillä. Moni sanoi, ettei tunnista sieltä itseään, mutta anna palaa. Toisaalta joku sanoi, että noinhan se juuri meni. Ihmiset muistavat kuitenkin asiat omalla tavallaan, joten se antoi vapauden keskittyä luomaan hyviä lauseita.

Tarja Koljonen
tarja.koljonen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi