Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Slobodeniouk toi musiikkiin voimaa ja vitaalisuutta Sibelius-festivaalin avauskonsertissa

Dima Slobodeniouk johti Sinfonia Lahtea energisesti Sibelius-festivaalin avauskonsertissa torstaina. Kuva: Juha Tanhua

Sibelius-festivaali

Sinfonia Lahti, Dima Slobodeniouk, kapellimestari

Sinfoniakonsertti

Sibeliustalossa 8.9.

Tämän vuoden Sibelius-festivaalille tuo lisää mielenkiintoa Sinfonia Lahden uuden ylikapellimestarin Dima Slobodenioukin kädenjälki.

On vielä vaikea arvioida yhden konsertin perusteella Sibelius-viikonloppua, mutta alku vaikutti hyvinkin mielenkiintoiselta. Slobodeniouk sisällytti kapellimestarin vaikeaan tehtävään voimaa ja vitaalisuutta. Kun vielä orkesteri tuntee teokset läpikotaisesti voimme odottaa viikonlopulta paljon antoisaa kuultavaa.

Värimaailma monipuolinen

Säveltäjän sinfoninen fantasia Pohjolan tytär op. 49 on upeilla väreillä leikkivä teos. Tämän väriskaalan sai orkesteri ja kapellimestari hyvin esiin. Kuitenkin jollakin lailla jäi kaipaamaan selkeyttä, jolla musiikillisen kudoksen sisemmät äänet etsitään.

Hieman samoja vaikeuksia oli teoksessa Tapiola op.112. Kuitenkin sen monipuolinen värimaailma ja elävät tempot loivat siitä vaikuttavan kokonaisuuden. Slobodeniouk vältti vaarallisen tendenssin romanttisuuden ylikorostamiseen ja etsasi musiikille hyvin sopivat rosoiset ja kulmikkaat ääriviivat.

Toi esiin dramatiikan alakulon sijaan

Sibeliuksen Sinfonia nro 1 e-molli op. 39 on "täynnä hillitsemätöntä voimaa, intohimoista vilkkautta ja hämmästyttävää rohkeutta". Näin kirjoitti tunnettu saksalainen musiikkikriitikko F. Pfohl (1862-1949) kuultuaan teoksen esityksen. Tähän on helppo yhtyä.

Useimmat kapellimestarit tyytyvät siihen, että he antavat orkesterinsa uppoutua siihen, jota musiikkitieteilijät kutsuvat useimmissa Sibeliuksen teoksissa tavattavaksi viipyväksi melankoliaksi. Näin ei tehnyt Slobodeniouk. Hänen tulkintansa loihti esiin dramaattisen sointi-intensiteetin ja -värin pikemmin kuin sen alakuloisuuden, joka usein liitetään säveltäjään.

Tälläkin asialla on tietysti toinen puoli. Silloin teos ei useinkaan hengitä luonnollisesti, ja monien kaipaamat traditiot ja kauniin pehmeät melankoliset sävyt jäävät unholaan. Näin tapahtui myös nyt. Esimerkkeinä I-osan sivuteema sekä II-osan alkuteemassa olevat tenutot (musiikkitermi pidätellen) ykkösellä ja kolmosella. Nyt ne kuulostivat lähes aksentilta. Tämä ei ollut ainoastaan tässä esityksessä, vaan on nykyisin yleistä.

Kokonaisuutena sinfoniassa ei ollut sitä lyyristä leväperäisyyttä ja improvisatorista kosketusta, joka vanhempien maestrojen tulkinnoissa on yleistä. Slobodenioukin ja Sinfonia Lahden esitys oli kuitenkin kirkas, varma ja kertova.

Vaikuttavat esitykset

Kiitollista yleisöä hemmottelivat vielä kaksi aivan eri tyylistä Sibeliusta edustavaa teosta. Aina vaikuttava Kurkikohtaus op. 44 nro 2 sekä leikittelevän viehättävä Polka teoksesta Suite mignonne op.98a. Molemmat teokset saivat erinomaisen vaikuttavan esityksen.

Jari Pitkänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi