Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Tanssiarvio: Musiikin ja liikkeen taikaa Kansallisbaletissa

Thibault Monnier, Nicholas Ziegler ja Gabriel Davidsson sukeltavat Bachin musiikkiin Kansallisbaletissa. Kuva: Sakari Viika

Kansallisbaletti

BACH. Forms of Silence and Emptiness.

Ensi-ilta 4.5.

Tanssi liikkuu, muuntuu ja täyttää näyttämön Kansallisbaletin keväisessä ensi-illassa BACH. Forms of Silence and Emptiness. Ilta on alati muokkautuvan tanssin juhlaa. Johann Sebastian Bachin musiikki siivittää tanssijat lentoon. Tanssi näyttää, kuinka säveltäjä näkee musiikin.

Illan koreografi Nacho Duato on espanjalaissyntyinen tanssitaiteilija ja baletinjohtaja, jonka teoksia esitetään ympäri maailmaa. Tämä Bachin musiikkia ja elämää juhliva teos on hänen tunnetuin koreografiansa. Helsingissä nähdään versio, jonka tuotanto tulee Norjasta.

Tähtitanssijat loistavat

Illan keskushahmona esiintyy barokkiasussa ja harmaassa peruukissa säveltäjä itse, jota ensi-illassa tanssi tähtitanssija Nicholas Ziegler. Hänen ympärillään parikymmentä tanssijaa muodostaa ryhmiä, trioja, pareja hetken kohtaamisiksi. Löyhä tarina kuljettaa säveltäjää musiikin mahdista aina kuoleman kohtaamiseen.

Kansallisbaletin tanssijat loistavat. Unisonoissa ei ole ryppyjä, silti solistit kohoavat esiin kuin huomaamatta. Talon lähes kaikki tähtitanssijat näyttävät osaamistaan. Paikalla on ollut peräti neljä teoksen harjoituttajaa, ja se näkyy. Vahvaa tanssia on nautinto seurata.Tiina Myllymäen ja Eemu Äikiön duetto Adagio on kaunis ja vaikuttava. Tanssin syvyyttä kuvaa sellona esiintyvä Linda Haakana. Esiin nousevat myös Eun-Ji Ha, Petia Ilieva, Michal Krcmár ja Samuli Poutanen. Miesten ryhmässä on lisäksi useita ryhmään liittyneitä taitajia.

Hassuja liikkeitä

Aluksi on osa nimeltä Moninaisuus, jossa barokkimusiikin rytmikkyys korostuu.

Tanssijat reagoivat musiikin jokaiseen iskuun, pieni liike saattaa olla pelkässä kyynärpäässä, sormessa, vaikka polvessa. Mukana on arkiliikkeitä, olankohautuksia ja pään kääntämisiä. Ne tekevät tanssista hauskan näköistä. Hassut, klassiselle baletille vieraat nostot saavat yleisönkin nauramaan.

Toinen osa, Hiljaisuuden ja tyhjyyden muodot, tuo teokseen tanssin virtaavuutta. Liike soljuu aikaisempaa pidemmissä ryhmäkohtauksissa. Tanssijoiden ilmaisussa on vahvaa läsnäoloa.

Musiikki tulee nauhalta, mikä aluksi tuntuu pettymykseltä. Nauhoituksia ei käsiohjelmassa kerrota, ilmeisesti ne on koottu eri soittajilta.Goldberg-muunnelmissa voi kuulla pianisti Glenn Gouldin hymisevän soittaessaan, muita tallenteita ei yhtä helposti tunnista. Tanssijoille ratkaisu lienee helpotus, rytmisesti vaativaa tanssia ei tarvitse sovittaa kapellimestarin ja elävän orkesterin rytmiin.

Sara Nyberg
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi