Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Dingo venytti fanien ikähaitaria

1980-luvun jälkeen faniutta voivat ilmaista muutkin kuin nuoret.

Vielä 1960-luvulla fanitus oli nuorten asia. Dingon myötä fanien joukkoon alkoi tulla aikuisia ja lapsia.

Dingo toi tärkeän käänteen suomalaiseen fanikulttuuriin. 1980-luvun puolivälissä supersuosiossa elänyt porilaisyhtye synnytti ilmiön, josta puhuttiin nimellä dingomania. Ilmiö liitettiin nimenomaan fanityttöihin.

Kiljuvien ja sifonkihuivisten teinien lisäksi ihailijajoukossa oli kuitenkin aivan uusia piirteitä.

- Dingon ja 1980-luvun myötä fanien joukkoon ja konserttiyleisöksi alkoi tulla aikuisia ja lapsia, kertoi faniudesta väitöskirjan tehnyt Janne Poikolainen historiantutkimuksen päivillä Itä-Suomen yliopistossa.

Vielä 1960-luvulla fanitus oli nuorten asia - se ei sopinut lasten eikä aikuisten maailmaan.

Fanikulttuurin murros viestii siirtymisestä niin sanottuun yhdenikäisyyden kulttuuriin. Jaakko Poikolainen

Nyt 2000-luvulla pidetään hyväksyttävänä, että aikuiset voivat olla yhtä hullaantuneita suosikkiartistiinsa kuin teinitkin.

- Tässä on tapahtunut radikaali muutos. Musiikkifanius on kehittynyt nuorisokulttuurista ja oudoksutusta ilmiöstä kohti valtakulttuurista, sukupolvirajat ylittävää tapaa kuluttaa populaarimusiikkia. Dingolla oli tässä murroksessa äärimmäisen suuri merkitys, sanoi Poikolainen.

Hän näkee muutoksen ilmauksena syvemmistä kulttuurisista murroksista.

- Populaarimusiikista oli tullut arvostetumpaa. Kuilu niin sanotun korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin välillä on kaventunut merkittävästi viime vuosikymmenillä.

- Tämä on avannut uudenlaisia mahdollisuuksia aikuisille ja myös lapsille tuoda omaa faniuttaan julki avoimesti.

Fanikulttuurin muutos

Eri-ikäiset voivat ihailla samoja artisteja ja tehdä sitä yhdessä.

- Fanikulttuurin murros viestii siirtymisestä niin sanottuun yhdenikäisyyden kulttuuriin. Tällä tarkoitetaan yhteiskunnan tilaa, jossa jyrkät ikärajat ja niiden kulttuuristen sisältöjen rajat alkavat hämärtyä.

Poikolaisen mukaan tiettyihin ikävaiheisiin tiiviisti liitetyt kulttuuriset sisällöt alkavat liikkua.

- Ennen kaikkea tämä on tapahtunut niin, että nuorisokulttuurin piirteet ovat alkaneet laajentua entistä selvimmin sekä lapsuuteen että aikuisuuteen. Nuorisokulttuurista on tullut entistä ihannoidumpi osa sekä lapsuutta että aikuisuutta.

Punklehtien vuosikymmen

Historiantutkimuksen päivien nuorisomusiikkia käsittelevässä työryhmässä puhuttiin myös rockvaikutteiden leviämisestä Saksan suunnasta Britanniaan 1970- ja -80-luvuilla, Niin kasaria -muistitietotutkimuksesta ja punkhenkisistä pienlehdistä.

Koneella tai käsin kirjoitettuja ja monisteina levitettyjä 1980-luvun pienlehtiä on saatu talteen Tampereen yliopiston kansanperinnearkistoon parisataa kappaletta. Lisäksi oranssi.net-sivustolle on digitoitu noin 300 lehteä.

- Jos näihin ei olisi lehtiä talletettu, niitä ei olisi koottuna missään, arvioi arkiston esimies Marko Tikka.

Vaikka puhutaan punklehdistä, Tikan mukaan lehtien aihepiiri on erittäin laaja ja vain 15 prosenttia niistä voi luokitella punkhenkisiksi.

Kun Dingo-fanius oli tyttöjen asia, punklehdet edustivat paljolti poikakulttuuria. Niitä tekivät kulttuurisesti suuntautuneet nuoret miehet.

- Lehdet muodostivat kulttuuripiirin, jossa samat hemmot tekivät musiikkia, kirjoittivat juttuja, mainostivat omaa musiikkityyliään ja tekivät sarjakuvia. Se oli isompi ympyrä kuin pelkkä tekstin tekeminen.

Kuinka paljon suomalaisen sarjakuvan nousu on lähtenyt pienlehdistä? Tikka heitti kysymyksen.

Matti Siippainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi