Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kalle Kniivilän haastattelukirjassa haikaillaan takaisin Neuvostoliittoon

Kirjat

Kalle Kniivilä

Krim on meidän - Imperiumin paluu

Into 2015, 248 s.

Näinä aikoina on hyvä pysähtyä hetkeksi tutustumaan myös siihen, miten Venäjän tekemä Krimin valtaus muutti ihmisten arkea Krimin niemimaalla ja vähän kauempanakin.

Putinin väkeä -kirjastaan Kanava-palkinnon saanut toimittaja Kalle Kniivilä laskeutui Krimillä olevalle Simferopolin lentokentälle vain puoli vuotta Venäjän tekemän miehityksen jälkeen.

Myös Kiovaan suuntautuneella matkallaan Kniivilä tapasi niin Venäjä-mielisiä kuin Ukrainalle uskollisia kansalaisia. Lopputuloksena on kiinnostava Krim on meidän -haastattelukirja, joka on jatkumoa Putinin väelle.

Kniivilä työskentelee Sydsvenska Dagbladetin ulkomaantoimittajana. Hän toimi runsaat 20 vuotta sitten Moskovassa Kansan Uutisten kirjeenvaihtaja ja on vieraillut sen jälkeen Venäjällä vuosittain, joten taustatietojen puutteeseen Kniivilä tekstit eivät kaadu.

Kniivilä käyttää turvallisuussyistä osasta haastateltavistaan vain etunimeä, ja joidenkin haastateltavien nimi on myös muutettu. Kirjan luettuaan ymmärtää, että kysymys ei ole liioittelusta.

Krim on ja on aina ollut kummallinen paikka.

Kun Kniivilä meni Krimille, moni asia oli jo muuttunut ja ainakin muuttumassa. Ukrainankielisiä kylttejä vaihdettiin venäläisiin ja lasten trampoliinien jaloissakin oli Venäjän värit. Se ei toki taannut sitä, että pankkiautomaatit olisivat toimineet. Krimiltä löytyi myös Neuvostoliiton aikaisia kylttejä, joita kukaan vain ei ollut viitsinyt vaihtaa pois.

Krim on ja on aina ollut kummallinen paikka. Kniivilä kertoo esimerkiksi Pavelista, joka on syntynyt ja kasvanut Krimillä. Hän on venäjänkielinen, mutta siitä huolimatta hän ei ole Venäjän invaasiosta ollenkaan innoissaan. Pavel ei ole edes ainoa kaltaisensa niemimaalla.

Ylipäätään kielikysymys on niin mielenkiintoinen, että siitä olisi lukenut mielellään enemmänkin, samoin kuin siitä, mitkä ovat venäjän ja ukrainan kielten erot ja yhtäläisyydet.

Osa Kniivilän haastattelemista henkilöistä tuntuu haikailevan pikemminkin entisen Neuvostoliiton kuin Venäjän puoleen, esimerkkinä Krimin lääketieteellisen instituutin anatomian laitoksen johtaja Tatjana Forminyh. Hän pitää Stalinista, mutta Putin on kuitenkin hänen mielestään ihmiskunnan historian paras johtaja.

Teksti on kylmäävää, varsinkin kun Forminyh on tosissaan väittäessään, että Putin on täydellinen.

Toisella puolella ovat väkivaltaisuudet, joita muun muassa tataarit ja toimittajat ovat Krimillä kohdanneet. Osa entisistä krimiläisistä äänesti myös jaloillaan ja muutti esimerkiksi Kiovaan.

Niinpä kirjassa tavataan muun muassa lääkäri Esma Aciyeva, joka lähti lastensa takia Krimiltä. Samat opettajat, jotka aikaisemmin vakuuttivat rakastavansa Ukrainaa, muuttuivat vallan vaihduttua täysin. Ukrainan symbolit revittiin luokan seiniltä, Putin selitettiin kiltiksi ja ukrainalaiset fasisteiksi.

Kniivilä päästää haastateltavansa puhumaan välillä liiankin paljon, ja paikoittainen terävöittäminen olisi tehnyt kokonaisuudelle hyvää.

Kniivilä olisi myös voinut analysoida Krimin tilannetta rohkeammin. Nyt tilaa vie jonkin verran haastateltavien jaarittelu, joka ei tuo kokonaisuuteen mitään lisää. Haastateltavien selkeät virheet Kniivilä korjaa tekstissä niitä kommentoimalla.

Venäjä ja Ukraina ovat molemmat eristäneet Krimiä omilla toimillaan. Niinpä Krim on meidän näyttää lukijalle ripauksen siitä absurdista ihmiskokeesta, joka on parhaillaan käynnissä. Kukaan ei vain vielä tiedä, kuinka siinä lopulta käy.

Kimmo Nevalainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi