Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Keskiajan matkalainen kantoi omat tulukset ja ruokailuvälineet mukanaan

Turun markkinat lähestyvät, joten Matkaopas keskiajan Suomeen käy vaikka ennakkolukemiseksi sitä matkaa ajatellen. Kuva: Elina Helkala

Ilari Aalto, Elina Helkala

Matkaopas keskiajan Suomeen

Turkulainen arkeologi Ilari Aalto on noussut hetkessä valtakunnan tietoisuuteen. Häntä siteerataan aina valtamedian viihdesivustoja myöten. Syy on tässä: Aalto on kirjoittanut kattavan teoksen Matkaopas keskiajan Suomeen.

Kirja esittelee keskiaikaista Suomea matkaoppaan tavoin, antaen matkalaiselle tietoja ja ohjeita siitä, miten tulla toimeen 1400-luvun alun Suomessa. Kirjan kuvituksesta vastaa Aallon avopuoliso Elina Helkala.

Aallon kirjoitustyyli on miellyttävä ja kansantajuinen.

Hyvin he kulkijaansa johdattavatkin. Kirja kertoo missä ollaan, eli millainen maa Suomi on. Ketä täällä asuu, mihin he uskovat.

Sitten päästään matkaan: kulkija saa tietää millaiseen yhteiskuntaan hän on astumassa. Osaako joku lukea ja minne on sopivaa tehdä tarpeensa. Kuka hallitsee, miten saada majapaikka yöksi.

Matkailijan tueksi on jopa fraasisanasto. ”Kiesuksen rauhaa! Maarian terve! Hyvä isä, kenen santin pyhitöksiä tässä kirkossa tavataan?”

Aallon kirjaidean takana on vastaava teos Englannista, eli Ian Mortimerin The Time Traveller´s Guide to Medieval England. Vaikka Suomen historiasta on jo kirjoitettu paljon, ei matkaoppaan kaltaista teosta ole aikaisemmin julkaistu.

Hyvin suuri osa Suomen keskiajan historiankirjoituksesta löytyy tieteellisistä julkaisuista, joita suurin osa lukijoista ei ikinä tulisi etsineeksi eikä lukeneeksi. Aallon teoksen paras osa onkin tässä: paitsi että kaksivuotinen kirjoitustyö kattaa hyvin laajasta keskiaikaisen elämän, Aallon kirjoitustyyli on miellyttävä ja kansantajuinen.

Hänen johdatuksellaan on helppo kuvitella itsensä Turun kapeille kaduille, joista yksi pieni pätkä on muuten edelleen olemassa, ihan siinä Prinkkalan talon nurkalla. Se taas on se talo, joka on ihan Tuomiokirkon naapurissa ja josta se joulurauha julistetaan. On julistettu jo keskiajalta lähtien eli tiettävästi vuodesta 1320.

Kiitos Aallon hyvän kirjoitustyylin, kulkijan on vaivatonta lähteä tälle matkalle. Antamassaan radiohaastattelussa Aalto viittasi siihen, että tieteen piirissä tähän ei ole suhtauduttu pelkästään hurraten.

On olemassa pieni kuilu akateemisen tutkimuksen ja elävöittämisen välissä, eikä tieteellisen tutkimuksen esittämistä populaarissa muodossa katsota aina hyvällä. Harrastava kansa kuitenkin janoaa tietoa helposti omaksuttavassa muodossa. Tämän kuilun Aalto täyttää.

Sen näkee jo siitäkin, miten valtavan julkisuuden kirja on saanut. ”Tätä et tiennyt keskiajasta” -tyyppisiä juttuja on julkaistu jo niin pukeutumisesta, karttatietoudesta kuin avioitumisestakin. Olen lukenut monta väitöskirjaa ja pro gradua - eikä niistä ole kirjoitettu näin antaumuksella.

Keskiajan harrastaja lukee tietysti kirjaa tiukemmalla seulalla kuin niin sanottu tavallinen lukija, etenkin niissä kohdin, joihin kuvittelee oman asiantuntemuksensa ulottuvan. Siispä vaatetusta käsittelevässä osiossa pääsee pieni yskähdys.

Huomaan ajattelevani, että ”Turun keskiaikaisten, analysoitujen tekstiilien punaisen värin lähde on krappi, ei verihelttaseitikki” ja haluan myös löytää perustelut sille, että ruskea olisi kalleimpiin kuuluva väri.

Pukuosion lähdelistassa on pukukirja, joka osaltaan on saanut tiedepiireissä aika tiukkaa kritiikkiä. Mutta nyt pitää muistaa että ei-tekstiilinörtti -tason lukijalle tämä kaikki ei merkitse mitään. Tärkeämpää on, että kirjoittaja mainitsee vaatteiden olleen värillisiä, kuin että mikä se väriaine nyt sitten oli.

Pidän lukijan kannalta arvokkaana sitä, että kaadetaan myytti likaisenharmaista värjäämättömistä ja karkeatekoisista vaatteista. Kuvitukseen Elina Helkala on värittänyt ihmisten vaatteet värikkäiksi ja kuvannut pukeutumisen kaikki kerrokset. Hienoa työtä.

Toinen ansiokas myytinkaato tapahtuu osiossa ruoka ja juoma. Kyllä, olut oli osa ravintoa. Ei, se ei ollut keskiolutta, vaan kotikaljaa.

Kuten sanottu, reilut 250 sivua sisältävä kirja tutustuttaa matkalaisen erittäin laajasti keskiajan elämään. Kirja on täynnä tietolaatikoita ja ristiinviittauksia. Aallon tekemä tutkimustyö on ollut mittava, niin täynnä pientä faktatietoa kirja on, vaikka mistään aiheesta ei mennä erityisen syvälle. Se on itse asiassa erittäin miellyttävä tapa lukea kirjaa.

Turun keskiaikaiset markkinat järjestetään juhannuksen jälkeisellä viikolla. Tämä käy matkaoppaaksi vaikka ennen markkinoita: tämä vuonna Suurtoria ja Porthanin puistoa katsot ehkä eri silmin kuin ennen. Ja vaikka kuinka olisi vuosikausien ajan harrastanut historiaa, Aalto marssittaa elävöittäjällekin ihan isosti sulateltavaa.

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi