Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Arvio: Nastolan Pisarateatterin Naisten saunaa vaivaa tapahtumien puute

Naisten saunassa miehet saavat kyytiä. Kuvassa Karoliina Bergman, Elina Immonen ja Hannele Väisänen. Kuva: Taru Leskinen Kuva: Taru Leskinen / Etelä-Suomen Sanomat

Pisarateatteri

Naisten sauna

Nastolan Taarasti 22.7.

Viimeisten joukossa avasi Nastolakin vihdoin kesäteatterikautensa, kun Pisarateatteri toi viime viikonloppuna ensi-iltaan Naisten sauna -näytelmänsä taidekeskus Taarastissa.

Kun lähtökohtana on naisten saunailta ja käsikirjoitus miehistä tekoa, sitä voisi kuvitella näkevänsä hauskankin jutun. Ties vaikka syttyisi sota sukupuolten välille!

Valitettavasti Ilkka Kylävaaran kirjoittama Naisten sauna ei onnistu vastaamaan näihin odotuksiin. Rennoista tunnelmista alkava näytelmä kääntyy katkeraksi tilitykseksi, jonka tarkoituksena tuntuu olevan lähinnä käsikirjoittajan henkilökohtaisten kaunojen purkaminen.

Kylävaaran naiskuva on nimittäin umpisynkkä. Näytelmän kaikki viisi naista ovat enemmän tai vähemmän miestenvihaajia (tai sellaiseksi oppimassa), mikä antaa ymmärtää, että käsikirjoittajalla on itsellään jotakin hampaankolossa naisia kohtaan.

Toisaalta se näytelmän ainoa mieskin on melkoinen niljake, joten lopputuloksena on esitys, jossa kaikki vihaavat kaikkia. Että hauskaa kesäiltaa vain.

Väinö Weckströmin ohjaaman näytelmän perusongelma on kuitenkin se, että siinä ei tapahdu oikeastaan mitään. Ei synny kohtaamisia, ei hedelmällisiä väärinkäsityksiä, ei oikeastaan edes sellaista tilannekomiikkaa, joka jaksaisi luonnonkauniissa maisemassa naurattaa.

Tekstivetoisen draaman suuri käänne on olevinaan se, että Coitio Oy:n viiden naisen saunaseuraan on yksi naisista tilannut nuhjuisen miesstripparin, joka haluaa välttämättä antaa naisille viihdettä koko rahan edestä. Myös ”lisäpalveluita” erehtyy yksi naisista kokeilemaan.

Tähän tuttiritariin saavat sitten elämän kolhimat naarasleijonat purkaa antipatioitaan. Lopulta ollaan siinä tilanteessa, että miespolo istuu tuoliin köytettynä, ja roisit siskot vetävät saunan lauteilla lisää lientä naamariinsa.

Kylävaaralla on ilmeisesti varmaa tietoa siitä, että naiset puhuvat saunassa erityisesti miehistä ja alapääasioista, sillä he haluavat olla ”kovia jätkiä”.

Niinpä näytelmä herkuttelee rivouksilla ja kaksimielisyyksillä, jotka olivat käsikirjoituksen syntyaikoina (1993) ehkä kovinkin kohauttavia. Nyt ne tuntuvat lähinnä vaivaannuttavan huonolta huumorilta.

Dramaturgian latteudesta johtuen tarinan hahmoihin ei muodostu kunnon kosketuspintaa, vaikka taustoihin on ripoteltu jos jonkinlaista koukkua.

Henkilöohjaukseen Weckström on saanut kyllä mukavasti eloa, sillä ulkoaluennan makua ei näyttelemisessä ole. Näin tapahtumaköyhä teksti vaatisi kuitenkin lavalle huippuammattilaisia noustakseen edes jonkinlaiseen lentoon.

Niin ja näytelmän lopetus - se on täysin ufo, todellinen antikliimaksi.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi