Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde
Laura
Hallamaa
laura.hallamaa@ess.fi

Kappaleet pelastavat Irwin-tripin

Kuva: Pertti Louhelainen / Etelä-Suomen Sanomat

Pesäkallion kesäteatteri

Irwinin simmarit

Ensi-ilta 25.6.

Luonnollinen jatkumo Pesäkallion viimekesäiselle Baddingista kertovalle näytelmälle on tietenkin näytelmä Irwin Goodmanista. Sen verran on työryhmä tänä vuonna itseään haastanut, etteivät he tyydy tekemään elämäkertaa Irwinistä.

Irwinin simmarit -näytelmän keskiössä on kotikyläänsä palaava Ilpo Sandberg (Kalle Sulalampi). Opintojen takia kylään jäi äiti ja nuoruudenrakkaus Leksa (Hanna Kaskela). Palaava Sandberg huomaa, ettei kaikki ole kylässä aivan ennallaan. Äiti on kadonnut metsään, ja Leksalla on uusi rakas. Lapsuudenkotikin meinaa mennä alta kuin Ryysyranta konsanaan.

Irwinin kappaleet rytmittävät Sandbergin elämää. Kun mies saa päälleen eräänä heikkona aamuna muun muassa Irwinin simmarit ja suuhunsa parit mielialapillerit, tulee Sandbergista ajoittain itse Irwin. Nämä Sandbergin hallusinaatiokohtaukset ovat näytelmän parasta antia, koska hahmo on muuten suorastaan tylsä ja väritön.

Baddingia suorastaan ilmiömäisesti viime vuonna imitoinut Väinö Weckström on nyt kokonaan siirtynyt ohjaajan tuolille. Tänä vuonna pääosaa esittävä Sulalampi ei jää imitoinnissa kakkoseksi. Irwiniä löytyy niin lauluäänestä kuin olemuksestakin.

Lavalla nähdään myös Satu Säävälä, joka aikaisemmin on toiminut Pesäkalliolla ohjaajana. Irwiniä palvovaa kioskinpitäjää Ulla-Riitta Olofssonia esittävä Säävälä tekee varman ja hauskan roolityön. Leksaa esittävä Kaskela on saanut rooliinsa hyvää kipakkuutta. Konsta Reuter on niin limainen pahisroolissaan Danskina, että häntä tekisi mieli lyödä.

Ehdoton suosikkikaksikko on kuitenkin Raikku (Elina Varjomäki) ja Kauno (Miiko Toiviainen), jotka heiluvat koko näytelmän ajan tötterö täynnä ja pönttö pöhönä. Kyläjuoppojen elkeet ovat näyttelijöillä hyvin hallussa.

Näytelmän juoni ammentaa maalaiskomedioista. Pienten kylien katoamista kritisoidaan jälleen perisuomalaiseen tapaan. Weckström luottaa ohjauksessaan paljolti tekstiin. Fyysisyys ja sanattomat vitsit jäävät vähiin. Ensimmäisellä puoliajalla ehtii jopa vähän kyllästyä, mutta toisella puoliajalla meno kiipeää Ryysyrannan katolle niin kovalla vauhdilla, ettei takaisin halua laskeutua.

Musiikki pelastaa siinä missä juoni ontuu. Ilmari Myllysen sovitukset kappaleista ovat virkistäviä. Biisivalikoimasta erottuu erityisesti astetta rokimpi Lievestuoreen Liisa. Pelkillä hiteillä ei pelata, vaan Irwinin tuntematonkin tuotanto saa osansa. Laulutaitoa näyttelijöiltä löytyy, eivätkä he pelkää käyttää sitä.

Pesäkallio tarjoaa jälleen ihan kivan näytelmän, joka viihdyttää yleisöä takuuvarmasti. Esityksen resepti on sen verran vetävä, että sitä tuskin hylätään ensi kesänä. Aika näyttää, kuka kansallissankari silloin on kohteena. Ehkäpä Gösta Sundqvist tai Kari Tapio.

Käsikirjoitus: Satu Säävälä ja Väinö Weckström, Ohjaus: Väinö Weckström, Rooleissa muun muassa Kalle Sulalampi, Satu Säävälä, Konsta Reuter ja Hanna Kaskela.

Laura Hallamaa
laura.hallamaa@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi