Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

”Olen entistä kiitollisempi, että minulle on suotu lapsi" – suomalaisen äitiyspakkauksen menestystarina jatkuu Keniassa

Suomalaisten lahjoittajien rahoilla ostetut pakkaukset pelastavat henkiä.

Valentine on kiitollinen suomalaisten lähettämästä äitiyspakkauksesta. Siitä hyötyy myös Bramwel-vauva. Kuva: Laura Oja

Tässä kodissa ei ole leluja, mutta viisikuisen Bramwelin suu sulaa silti hampaattomaan hymyyn. Iloa tuo perheen kana, joka pölähtää yllättäen sisään avonaisesta ikkunasta. Hetken ajan pienessä makuuhuoneessa on täysi tohina, kun kana hyppelehtii ympäri sänkyä sulkiaan pörhistellen. Lopulta äiti Valentine Chebiego saa hätistettyä kaakattajan tiehensä, jotta hän voi jatkaa Bramwelin pukemista.

Chebiegon nelihenkinen perhe asuu Länsi-Kenian Ngoswetissa aaltopellistä rakennetussa hökkelissä. Kun aurinko lämmittää peltikattoa, lämpötila kahden huoneen kodissa hipoo jo aamupäivästä suomalaisen saunan lukemia. Silti koti on Valentinen ja maanviljelijäpuoliso Danin ylpeys.

– Asuimme ennen tuossa pihalla olevassa savimajassa, mutta saimme monen vuoden uurastuksen jälkeen hankittua rakennusmateriaalit tähän taloon. Nyt meillä on oikein valettu lattiakin, Chebiego kehaisee.

Peltiseinät on koristeltu värikkäillä kankailla, kimaltavalla joulunauhalla ja vanhoilla seinäkalentereilla. Vuoden 2016 kalenterikuva on Chebiegon suosikki: sen suuressa tiilitalossa on kaunis punainen harjakatto ja upea puutarha.

– Tuo on minun unelmakuvani. Mietin aina, kuinka ihmeelliseltä tuntuisi asua noin hienossa kodissa, 26-vuotias äiti tunnustaa ja napittaa Bramwelin bodyn kiinni.

Äitiyspakkaukset jaetaan terveyskeskuksessa. Kuva: Laura Oja

Keltaisilla ornamenteilla kuvioitu vauvanvaate näyttää tutulta ja sitä se onkin. Vaate on osa Suomesta lahjoituksena tullutta äitiyspakkausta, jonka Chebiego sai pojan synnyttyä. Edellytyksenä oli, että Chebiego kävi raskausaikana terveysasemalla vähintään neljä kertaa, synnytti vauvan kylän klinikalla ja jatkaa terveystarkastuksissa käymistä myös Bramwelin kanssa.

World Visionin käynnistämän hankkeen tavoitteena on parantaa Ngoswetin alueen terveydenhuoltoa ja pienentää lapsikuolleisuutta.

Chebiego on jo nyt huomannut, että Bramwel on pysynyt terveempänä kuin viisivuotias esikoispoika Abel aikoinaan.

– Abel sairasteli vauvana paljon, eikä hänen painonsa noussut odotetusti. Bramwelille olen saanut terveysklinikalta säännölliset rokotukset ja vitamiineja. Ne ovat varmasti vaikuttaneet.

Vaikka tulokset ovat hyviä, kaikki Ngoswetin alueen äidit eivät ole pystyneet osallistumaan terveysseurantaan. Monessa perheessä matkat on taitettava jalan ja lähimmälle terveysklinikalle voi olla liki kymmenen kilometrin matka. Vuoristokylissä tilanne on vielä heikompi.

Yli puolet Ngoswetin äideistä käy jo säännöllisesti neuvolassa. Kuva: Laura Oja

Kun äitiyspakkausta alettiin jakaa suomalaisperheille sodan jälkeen vuonna 1949, päämäärä oli sama: saada kaikki odottavat äidit ja vastasyntyneet vauvat säännöllisen terveydenhuollon pariin. 70 vuoden aikana suomalainen keksintö on innostanut monia muitakin maita tukemaan vauvaperheitä lahjoituksin. Ainakin Uuden-Seelannin, Meksikon ja Skotlannin tiedetään kokeilleen vastaavaa hanketta.

Keniaan toimitettujen äitiyspakkausten sisältö eroaa hieman suomalaisista versioista. Päiväntasaajan kuumuudessa ei tarvita paksuja toppahaalareita tai villapukuja, mutta moskiittoverkolle ja aurinkoenergialla toimivalle taskulampulle on käyttöä. Maaseudun kodeissa ei ole sähköä, vaan pimeyden laskeutuessa valoa on luotava öljylampuilla.

Chebiego esittelee innoissaan äitiyspakkauksen sisältöä. Pyyhe, saippua ja vaseliini auttavat pitämään vauvan ihon puhtaana ja hyväkuntoisena. Muovitettu aluslakana on helpottanut arkea eniten.

– Vaipat ovat niin kalliita, ettei meillä ole varaa ostaa niitä. Muovitettu aluslakana vähentää pyykin määrää ja säästää vettäkin, jota vauvaperheessä yleensä kuluu paljon, Valentine kiittää ja nostaa Bramwelin imetyksen jälkeen ulos omaan leikkikehään. Sekin on äitiyspakkauksesta.

Hyttysverkolla varustettu alusta vähentää malariariskiä, sillä se suojaa vauvaa ötököiden pistoilta. Bramwel jokeltelee kehässä tyytyväisenä sillä aikaa, kun äiti ripustaa narulle pyykkejä. Kanat ovat siirtyneet varjoon banaanipuun alle.

Äitiyspakkaukset ovat suomalaisten lahjoittamia. Yhden pakkauksen hinta on lahjoittajalle 35 euroa. Kuva: Laura Oja

Maatilojen eläimet ovat tuttuja vieraita Ngoswetin terveysasemallakin. Lehmät löntystelevät sisään portista ja vuohet karkaavat juomaan vettä pihan pyykkisaaveista. Terveysaseman aulassa tarkastusvuoroaan odottaa kymmenkunta nuorta äitiä lapset sylissään. Nuorimmat heistä ovat vasta muutaman viikon ikäisiä, vanhimmat arviolta kolmevuotiaita.

Terveysaseman lisäksi 38 000 asukkaan Ngoswetissa päivystää kuusi pienempää klinikkaa. Lääkäriä kylässä ei ole, mutta pääterveysasemalla työskentelee neljä sairaanhoitajaa. He määräävät potilaille lääkkeitä silloin, kun niitä sattuu terveysasemalla olemaan. Lääkkeistä ja hoitotarvikkeista on usein pulaa.

Terveysaseman alkeellinen synnytyssali ei vedä vertoja suomalaisille sairaaloille. Kuluneet metallisängyt on peitelty vihreällä muovilla ja ikkunassa roikkuu pala repaleista verhoa. Valtaosa äideistä saa lapsensa kuitenkin terveysasemalla, sillä se on turvallisempi kuin kotisynnytys.

– Synnytyksen jälkeen äidit ja vauvat viettävät täällä yleensä kuusi tuntia. Jos heidän vointinsa on hyvä, he pääsevät kotiin vielä samana päivänä, klinikan johtaja Desmond Kimutai Rotich kertoo.

Kotimatka on omanlaisensa ponnistus. Maaseudulla autoja ei ole ja mopoihinkin vain harvalla perheellä on varaa. Monet äidit kävelevät synnytyslaitokselta kotiin vauva kantoliinassa.

Tuoreiden vauvaperheiden elämää helpottavat World Visionin kouluttamat vapaaehtoiset avustajat, jotka tekevät kotikäyntejä, punnitsevat vauvoja ja antavat tarvittaessa vaikka ravitsemusneuvontaa.

Nelivuotias Kibet on Gladys-äidin suuri rakkaus. Poika käy koulua ja auttaa maatilan töissä. Kuva: Laura Oja

Aina kaikki ei kuitenkaan mene toivotusti. Ngoswetilaisen Gladys Kipropin synnytyskokemus oli erityisen raskas. 27-vuotias kenialainen oli viime helmikuussa viimeisillään raskaana, kun synnytys käynnistyi kotona. Supistukset olivat vahvoja ja kivut niin voimakkaita, että Kiprop pystyi vain huutamaan tuskissaan. Tuttu sukulainen kuljetti hänet lopulta terveysasemalle.

Perillä Kiprop yritti selittää lääkärille, ettei pystyisi synnyttämään alateitse. Synnytyskanava oli jo esikoisvauvan kohdalla todettu niin ahtaaksi, että hänelle oli tuolloin tehty keisarileikkaus.

– Nyt toisessa synnytyksessä lääkäri ei kuunnellut minua, vaan käski vain ponnistamaan, vaikka kohdunsuu ei ollut edes auki kunnolla. Minuun sattui aivan hirveästi, Kiprop kertoo.

Pitkittyneellä synnytyksellä oli seurauksensa: Kipropin napanuora katkesi ja pientä tyttövauvaa yritettiin lopulta pelastaa hätäsektiolla. Kun vauva viimein saatiin ulos, hän oli jo kuollut.

– Olin niin shokissa ja kovissa kivuissa, etten pystynyt edes katsomaan häntä. He veivät vain lapseni pois. Se tuntui täysin epätodelliselta, Kiprop sanoo hiljaa ja antaa kyynelten tulla.

Nelivuotias Kibet seuraa äidin reaktioita selvästi huolissaan. Pojan on yhä vaikea ymmärtää, miksi pikkusisko ei tullutkaan kotiin. Äidin surun keskellä Kibet on ottanut vastuun perheestä. Hän kulkee tiiviisti Kipropin kintereillä, avaa ja sulkee ovia, ojentelee astioita ja paimentaa tilan eläimiä.

Gladys ja Kibet. Kuva: Laura Oja

Gladys ja Kibet elävät pienellä maatilalla enimmäkseen kahdestaan, sillä perheen isä, 33-vuotias Gideon ehtii kotiin vain kerran kuukaudessa. Hän työskentelee Eldoretin kaupungissa parin tunnin ajomatkan päässä.

– Se tekee elämästä tietenkin hankalaa, mutta onneksi vanhempani asuvat aika lähellä ja naapurit auttavat myös. En pysty tekemään vielä maatilan raskaampia töitä, sillä olen ollut aika kipeä, Kiprop kertoo.

Kipropilla on ollut epäonnea. Synnytyksen jälkeen vatsa turposi ja aristi, joten hänet jouduttiin leikkaamaan uudelleen. Haava ei ole kahden operaation jäljiltä vieläkään kunnolla parantunut. Kiprop käykin parin kuukauden välein terveyskeskuksen tarkastuksissa.

Synnytyksessä mukana ollutta lääkäriä hän ei ole enää nähnyt.

– Hän teki hoitovirheen, mutta ei voinut myöntää sitä. Se suututtaa minua. Varsinkin, kun olen jäänyt asian kanssa aivan yksin.

Kiprop haaveilee yhä perheenlisäyksestä, mutta tietää, että se voi olla epäonnistuneen synnytyksen ja tulehdusten jälkeen vaikeaa.

– Lääkärit ovat arvelleet, että jos tulisin raskaaksi, joutuisin monta kuukautta ennen synnytystä sairaalan vuodepotilaaksi. Sellaiseen perheellämme ei missään nimessä ole varaa, enkä voisi muutenkaan olla niin kauan pois kotoa.

Synnytyssalin odotushuone. Kuva: Laura Oja

Kiprop tietää kärsivänsä traumaattisen synnytyksen ja lapsen menetyksen jälkeisestä masennuksesta. Nuoren naisen kasvoille ilmestyy pieni hymynkare vain, kun hän näkee pienen poikansa reppu selässä ja univormussa valmiina koulupäivään. Kibet on syy herätä, keittää aamulla vettä ja tehdä aamiaista. Kiprop on joka päivä vastassa, kun esikoinen tulee kotiin.

– Kaiken kokemani jälkeen olen entistä kiitollisempi siitä, että minulle on suotu yksi poika. Kibet on minulle koko elämä. Olen valmis tekemään kaikkeni, että hän saa kunnon koulutuksen ja hyvän tulevaisuuden, Kiprop sanoo ja pörröttää Kibetin tukkaa.

Poika kietoo kätensä äidin ympärille ja hymyilee kuin vakuuttaen, että tästäkin selvitään.

– Kibet on ahkera ja hyvä poika. Hän pärjää hyvin koulussa, Kiprop kehuu.

– Minusta tulee isona poliisi. Otan kiinni kaikki rikolliset, kertoo Kibet.

Tänäänkin he hakevat äidin kanssa läheiseltä joelta vettä, josta tehdään juomakelpoista sekoittamalla joukkoon puhdistustabletteja ja siivilöimällä vettä ohuen kankaan läpi. Tabletteja he saavat lahjoituksina kehitysyhteistyöjärjestöltä.

Ngoswetin vesiongelmaa on ratkaistu myös rakentamalla alueelle vesitankkeja, joihin johdetaan vettä vuoristosta. Tällä hetkellä jo 70 prosenttia kotitalouksista saa kotiinsa puhdasta vettä inhimillisen matkan päästä.

– Puhtaasta vedestä on ollut meille suuri apu. Olemme olleet Kibetin kanssa sen ansiosta huomattavasti terveempiä, Kiprop kiittää ja tähyilee toiveikkaana taivaalle.

Äitiyspakkaus maksaa suomalaiselle lahjoittajalle 35 euroa. Kuva: Laura Oja

Mustat pilvet vyöryvät Ngoswetin ylle kuin katastrofielokuvassa. Hetken näyttää siltä, että kylää on lähestymässä valtava pylväsmäinen trombi. Kipropia dramaattinen näkymä ei kuitenkaan pelota. Hän tietää, että viimeistään tunnin sisällä raju kaatosade tarjoaa ensiavun janoiselle maissipelloille ja täyttää joet.

Sade on kyläläisille kuin armahtava syli, joka karkottaa hetkeksi paahtavan kuumuuden ja lupaa, että oman tilan viljelyksiltä riittää ruokaa ainakin seuraavaksi viikoksi. Se ei ole aina itsestäänselvyys, sillä ilmastonmuutos on pidentänyt kuumia ja kuivia kausia Keniassakin.

– Jos vettä riittää, meillä on ruokaakin. Silloin pärjäämme omillamme ja saamme satoa riittävästi omasta pellosta.

Luonto kuulee toiveen. Pian sade tipahtaa alas äänekkäänä ryöppynä ja piiskaa savimajan kattoa. Kibet ottaa äitiä kädestä ja juoksee sisään suojaan.

Sanna Wallenius
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi